Tarzan of the Apes

By Edgar Rice Burroughs

Page 137

puzzled bewilderment in
his eyes as she glanced up at him. He seemed to be framing a question
with his lips.

The girl pointed to the photograph and then to the miniature and then
to him, as though to indicate that she thought the likenesses were of
him, but he only shook his head, and then shrugging his great
shoulders, he took the photograph from her and having carefully
rewrapped it, placed it again in the bottom of his quiver.

For a few moments he sat in silence, his eyes bent upon the ground,
while Jane held the little locket in her hand, turning it over and over
in an endeavor to find some further clue that might lead to the
identity of its original owner.

At length a simple explanation occurred to her.

The locket had belonged to Lord Greystoke, and the likenesses were of
himself and Lady Alice.

This wild creature had simply found it in the cabin by the beach. How
stupid of her not to have thought of that solution before.

But to account for the strange likeness between Lord Greystoke and this
forest god--that was quite beyond her, and it is not strange that she
could not imagine that this naked savage was indeed an English nobleman.

At length Tarzan looked up to watch the girl as she examined the
locket. He could not fathom the meaning of the faces within, but he
could read the interest and fascination upon the face of the live young
creature by his side.

She noticed that he was watching her and thinking that he wished his
ornament again she held it out to him. He took it from her and taking
the chain in his two hands he placed it about her neck, smiling at her
expression of surprise at his unexpected gift.

Jane shook her head vehemently and would have removed the golden links
from about her throat, but Tarzan would not let her. Taking her hands
in his, when she insisted upon it, he held them tightly to prevent her.

At last she desisted and with a little laugh raised the locket to her
lips.

Tarzan did not know precisely what she meant, but he guessed correctly
that it was her way of acknowledging the gift, and so he rose, and
taking the locket in his hand, stooped gravely like some courtier of
old, and pressed his lips upon it where hers had rested.

It was a stately and gallant little compliment performed with the grace
and dignity of utter unconsciousness of self. It was the hall-mark of
his

Last Page Next Page

Text Comparison with Tarzanin paluu Seikkailukirja Afrikan aarniometsistä

Page 9
"Haluatteko siis, etten ryhdy asiassa mihinkään toimenpiteisiin?" kysyi hän.
Page 12
" "En ihaile teitä vähemmän uskollisuutenne vuoksi", sanoi D'Arnot; "mutta aika tulee, jolloin mielellänne vaaditte, mitä teille kuuluu.
Page 27
"Ei", mörähti hän, "minulla ei ole mitään kertomusta julkaistavaksi -- nyt.
Page 29
Vihdoin katkaisi auton pysähtyminen hänen muistelmansa.
Page 40
"Olen pahoillani, että seurani tekee matkanne vaaranalaiseksi.
Page 41
Mutta he olivat vieläkin liian vähäväkiset, ja kun viisi jäljellä olevaa ratsumiestä annetusta merkistä hyökätä humahti suoraan kohti, näytti siltä, että ottelu saisi pikaisen lopun.
Page 44
Kreivitär on mielissään, että pääsi hänestä ennenkuin hän yritti panna täytäntöön hänelle äskettäin lausumansa uhkauksen, että ensi tilassa surmaisi teidät.
Page 45
Hän kuljeskeli kokonaisia päiviä kukkuloilla ollen etsivinään gaselleja, mutta niinä harvoina kertoina, jolloin hän tuli kyllin lähelle noita kauniita pieniä eläimiä voidakseen niitä vahingoittaa, hän salli niiden poikkeuksetta paeta, edes sieppaamatta kivääriä tupesta.
Page 50
Monet niistä, varsinkin naiset, näkyivät nauttivan vangin herjaamisesta, ja jotkut olivat menneet niinkin pitkälle, että viskelivät häntä kivillä ja löivät kepeillä, mutta silloin saapui paikalle vanha sheikki ja häristi heidät pois.
Page 54
Mikä reipas toveri se olisi ollutkaan! He olivat nyt ehtineet vuoristoon ja matka joutui hitaammin, sillä polku oli jyrkempi ja kovin kallioinen.
Page 67
Oli kuin hän valvoessaan tai nukkuessaan yhäti näkisi tumman ruumiin nopeasti ja äänettömästi putoavan kylmään, julmaan mereen.
Page 74
Siellä hän käänsi sen oikein päin.
Page 97
Clayton nousi ja horjui ruumista kohti.
Page 103
Himmeitä, varjomaisia hahmoja tuntui liikkuvan sisäosain puolihämärässä.
Page 108
Ja kun mies hyppäsi Tarzanin ohitse, kahmaistakseen uhrinsa, kiskaisi Tarzan yliluonnollisella voimalla häntä pidättävistä nahkahihnoista.
Page 111
" "Herra Thuran?" kysyi tyttö.
Page 113
Kaikkia kannusti toivo, että neljäs vene oli pelastettu ja että ranta pian läpikotaisin etsittäisiin.
Page 120
Juuri valmistauduimme kiipeämään vielä kerran kukkulain yli ja marssimaan aution laakson poikki siihen kauhun kaupunkiin.
Page 122
"Ken se saattoi olla?" kuiskasi hän.
Page 127
" "Oliko niillä lanteittensa ympärillä Numan ja Sheetan taljoja ja aseina kepit ja veitset?" "Oli.