Tarzan of the Apes

By Edgar Rice Burroughs

Page 127

who pursued him, he jumped to the
conclusion that this was Tarzan's woman, since they were of the same
kind--white and hairless--and so he rejoiced at this opportunity for
double revenge upon his hated enemy.

To Jane the strange apparition of this god-like man was as wine to sick
nerves.

From the description which Clayton and her father and Mr. Philander had
given her, she knew that it must be the same wonderful creature who had
saved them, and she saw in him only a protector and a friend.

But as Terkoz pushed her roughly aside to meet Tarzan's charge, and she
saw the great proportions of the ape and the mighty muscles and the
fierce fangs, her heart quailed. How could any vanquish such a mighty
antagonist?

Like two charging bulls they came together, and like two wolves sought
each other's throat. Against the long canines of the ape was pitted
the thin blade of the man's knife.

Jane--her lithe, young form flattened against the trunk of a great
tree, her hands tight pressed against her rising and falling bosom, and
her eyes wide with mingled horror, fascination, fear, and
admiration--watched the primordial ape battle with the primeval man for
possession of a woman--for her.

As the great muscles of the man's back and shoulders knotted beneath
the tension of his efforts, and the huge biceps and forearm held at bay
those mighty tusks, the veil of centuries of civilization and culture
was swept from the blurred vision of the Baltimore girl.

When the long knife drank deep a dozen times of Terkoz' heart's blood,
and the great carcass rolled lifeless upon the ground, it was a
primeval woman who sprang forward with outstretched arms toward the
primeval man who had fought for her and won her.

And Tarzan?

He did what no red-blooded man needs lessons in doing. He took his
woman in his arms and smothered her upturned, panting lips with kisses.

For a moment Jane lay there with half-closed eyes. For a moment--the
first in her young life--she knew the meaning of love.

But as suddenly as the veil had been withdrawn it dropped again, and an
outraged conscience suffused her face with its scarlet mantle, and a
mortified woman thrust Tarzan of the Apes from her and buried her face
in her hands.

Tarzan had been surprised when he had found the girl he had learned to
love after a vague and abstract manner a willing prisoner in his arms.
Now he was surprised that she repulsed him.

He came close to her once more and took hold of her arm.

Last Page Next Page

Text Comparison with Tarzan, apinain kuningas Seikkailuromaani Afrikan aarniometsistä

Page 9
Työ on pelastuksemme.
Page 14
Pitkään aikaan ei mikään keskeyttänyt aarniometsän kuolonomaista hiljaisuutta, paitsi että kuului pienoisen poikalapsen säälittävää vaikeroimista.
Page 18
Sehän ei itse kyennyt edes hankkimaan ruokaansa, ja kuitenkin oli enemmän kuin kaksitoista kuukautta kulunut siitä, kun Kaala alkoi sitä hoitaa.
Page 21
Pitkään aikaan ei Kaala voinut tottua tähän näkyyn, sillä vaikka hänen heimolaisensa osasivat uida, jos oli pakko, eivät he kuitenkaan siitä pitäneet eivätkä milloinkaan vapaaehtoisesti menneet veteen.
Page 34
Kuinka? Älkää kysykö minulta.
Page 35
Mutta kun apinain Tarzan eräänä päivänä istui isänsä majassa, ponnistellen uuden kirjan salaperäisyyksien kimpussa, häiriytyi hänen viidakkonsa entinen rauha ainiaaksi.
Page 49
Se taas pakotti Tarzanin odottamaan, kunnes päivä koitti, jotta saisi selville, minne nuolet kätkettiin.
Page 56
Olin niin hajamielinen, kovin hajamielinen.
Page 57
Merimiehen käsi livahti tavoittamaan toista revolveria, kostonhimoiset silmät kiiluivat katsellessaan nuoren englantilaisen poistumista.
Page 60
Koko elämänsä aikana hän ei ollut kuullut niin kauhistuttavaa ääntä.
Page 78
Kirjeessä kerrotusta tapauksesta oli jo kulunut monta vuotta, ja sen kirjoittajasta oli tullut jonkin espanjalaisen pikkukaupungin kunnioitettu kansalainen; mutta kullanhimo oli silti hänessä niin väkevä, että hän pani kaikki alttiiksi, saadakseen ilmoittaa pojallensa, kuinka he molemmat pääsisivät tarumaisten rikkauksien omistajiksi.
Page 79
Arvaathan, rakas ystävä, mitä se merkitsee minulle, jos isä ei voi maksaa velkaansa.
Page 83
Näin hän kirjoitti: "Minä olen Apinain Tarzan.
Page 84
Ehkä hän niistä luki sen rakkauden, joka paloi nuoren miehen sydämessä -- rakkauden hänen tyttäreensä.
Page 88
Urheista ja myötätuntoisista ranskalaisista halusi heti joka upseeri ja mies lähteä matkalle.
Page 92
Ja kun hän sitten ajatteli edelleen, alkoi hänelle vähitellen selvitä, että hän ehkä oli tänään oppinut vielä jotakin, mitä ei oikein ollut aikaisemmin käsittänyt -- oppinut rakastamaan.
Page 95
Tyttö katsoi Tarzaniin rukoilevin silmin.
Page 100
Hän on kertonut minulle, kuinka jalo ja uhrautuva te olette ollut.
Page 130
"Minä.
Page 131
"Mutta Baltimoressa -- oh, kuinka olenkaan teitä etsinyt -- kerrottiin, että te luultavasti jo olitte naimisissa.