Tarzan of the Apes

By Edgar Rice Burroughs

Page 120

and he did.

The next morning Jane found her missing letter in the exact spot from
which it had disappeared two nights before. She was mystified; but
when she saw the printed words beneath her signature, she felt a cold,
clammy chill run up her spine. She showed the letter, or rather the
last sheet with the signature, to Clayton.

"And to think," she said, "that uncanny thing was probably watching me
all the time that I was writing--oo! It makes me shudder just to think
of it."

"But he must be friendly," reassured Clayton, "for he has returned your
letter, nor did he offer to harm you, and unless I am mistaken he left
a very substantial memento of his friendship outside the cabin door
last night, for I just found the carcass of a wild boar there as I came
out."

From then on scarcely a day passed that did not bring its offering of
game or other food. Sometimes it was a young deer, again a quantity of
strange, cooked food--cassava cakes pilfered from the village of
Mbonga--or a boar, or leopard, and once a lion.

Tarzan derived the greatest pleasure of his life in hunting meat for
these strangers. It seemed to him that no pleasure on earth could
compare with laboring for the welfare and protection of the beautiful
white girl.

Some day he would venture into the camp in daylight and talk with these
people through the medium of the little bugs which were familiar to
them and to Tarzan.

But he found it difficult to overcome the timidity of the wild thing of
the forest, and so day followed day without seeing a fulfillment of his
good intentions.

The party in the camp, emboldened by familiarity, wandered farther and
yet farther into the jungle in search of nuts and fruit.

Scarcely a day passed that did not find Professor Porter straying in
his preoccupied indifference toward the jaws of death. Mr. Samuel T.
Philander, never what one might call robust, was worn to the shadow of
a shadow through the ceaseless worry and mental distraction resultant
from his Herculean efforts to safeguard the professor.

A month passed. Tarzan had finally determined to visit the camp by
daylight.

It was early afternoon. Clayton had wandered to the point at the
harbor's mouth to look for passing vessels. Here he kept a great mass
of wood, high piled, ready to be ignited as a signal should a steamer
or a sail top the far horizon.

Professor Porter was wandering along the beach south of the camp with
Mr.

Last Page Next Page

Text Comparison with Tarzan, apinain kuningas Seikkailuromaani Afrikan aarniometsistä

Page 12
Clayton oli jonkun matkan päässä majasta kaatamassa erikoisen sopivaa puuta rakennustyötään varten.
Page 14
Joutoaikoina Clayton usein luki vaimolleen ääneen kirjavarastosta, jonka hän oli tuonut mukanaan heidän uutta kotiaan varten.
Page 18
Hän oli nähnyt yhden poikasen putoavan kuoliaaksi selästään, eikä hänellä ollut mitään halua kokea sitä uudestaan.
Page 19
Monessa suhteessa hän oli hyvin erilainen kuin he, ja usein he ihmettelivät hänen erinomaista taitavuuttaan muutamissa asioissa; mutta väkevyydessä ja koossa hän ei vetänyt muille vertoja, sillä kymmenen vuoden ikäisenä isot ihmisapinat olivat täysikasvuisia ja eräät heistä runsaasti kuusi jalkaa pitkiä, kun sitävastoin pikku Tarzan oli toistaiseksi vain puolikasvuinen poika.
Page 21
janoansa.
Page 33
Notkeat lihakset pullistuneina välkkyvän taljan alla, täyteläisenä ja kiiltävänä tuli Sabor, naarasleijona.
Page 37
He kertoivat hänelle oudosta, karvattomasta, mustasta, sulkapäisestä apinasta, joka oli sinkauttanut kuoleman hoikasta oksasta ja sitten juossut nopeasti kuin Bara-hirvi nousevaa aurinkoa kohti.
Page 41
Heidän jäljessään parveilivat vanhat miehet, naiset ja lapset, kunnes äkkiä koko kylä oli jäänyt tyhjäksi.
Page 42
Toiset kiirehtivät heidän ympärilleen.
Page 48
Nyt ei enää ollut turvaa linnuilla eikä pedoilla.
Page 49
Lyhyen aikaa Tarzanin heimo oleili rannikon läheisyydessä, sillä heidän uusi johtajansa ei olisi millään ehdolla tahtonut ainiaaksi jättää pienen majan aarteita.
Page 58
Kun teillä on se mukananne, olette Esmeraldan kanssa kutakuinkin turvattuja majassa niin kauan, että ehdin hakea tänne isänne ja herra Philanderin.
Page 59
Mistä hirveästä murhenäytelmästä kertoivatkaan nämä mykät luut! Tyttö värisi ajatellessaan, että mahdollisesti häntä ja hänen ystäviään odotti sama kohtalo tässä kauhujen majassa, jossa he olisivat salaperäisten ja kenties vihamielisten olentojen vallassa.
Page 75
"Ja sillä aikaa saa Peter piirtää paikasta kartan, jotta löydämme sen jälkeenpäin.
Page 78
Kirjeessä kerrotusta tapauksesta oli jo kulunut monta vuotta, ja sen kirjoittajasta oli tullut jonkin espanjalaisen pikkukaupungin kunnioitettu kansalainen; mutta kullanhimo oli silti hänessä niin väkevä, että hän pani kaikki alttiiksi, saadakseen ilmoittaa pojallensa, kuinka he molemmat pääsisivät tarumaisten rikkauksien omistajiksi.
Page 87
Jane Porter oli nojautunut korkean puun runkoon, kädet lujasti puristettuina aaltoilevaa rintaa vasten ja silmät levällään kauhusta, pelosta ja ihailusta ja tarkkasi tätä alkuaikaisten olentojen kamppailua naisesta -- hänestä.
Page 106
Kuka te olette? Osaatteko tätä kieltä?" D'Arnot tarttui kynään, mutta pysähtyi sitten.
Page 119
Minun alkuperäni on siis paljon salaperäisempi, vaikka viime aikoina olenkin ajatellut sitä mahdollisuutta, että se maja voisi olla synnyinpaikkani.
Page 132
" "Niin kyllä", myönsi Philander.
Page 135
"Pienin niistä, se, jonka löysimme kehdosta, oli ihmisapinan.