Tarzan of the Apes

By Edgar Rice Burroughs

Page 115

she rearranged.

Then she loosened the soft mass of golden hair which crowned her head.
Like a shimmering waterfall turned to burnished metal by a dying sun it
fell about her oval face; in waving lines, below her waist it tumbled.

Tarzan was spellbound. Then she extinguished the lamp and all within
the cabin was wrapped in Cimmerian darkness.

Still Tarzan watched. Creeping close beneath the window he waited,
listening, for half an hour. At last he was rewarded by the sounds of
the regular breathing within which denotes sleep.

Cautiously he intruded his hand between the meshes of the lattice until
his whole arm was within the cabin. Carefully he felt upon the desk.
At last he grasped the manuscript upon which Jane Porter had been
writing, and as cautiously withdrew his arm and hand, holding the
precious treasure.

Tarzan folded the sheets into a small parcel which he tucked into the
quiver with his arrows. Then he melted away into the jungle as softly
and as noiselessly as a shadow.




Chapter XVIII

The Jungle Toll


Early the following morning Tarzan awoke, and his first thought of the
new day, as the last of yesterday, was of the wonderful writing which
lay hidden in his quiver.

Hurriedly he brought it forth, hoping against hope that he could read
what the beautiful white girl had written there the preceding evening.

At the first glance he suffered a bitter disappointment; never before
had he so yearned for anything as now he did for the ability to
interpret a message from that golden-haired divinity who had come so
suddenly and so unexpectedly into his life.

What did it matter if the message were not intended for him? It was an
expression of her thoughts, and that was sufficient for Tarzan of the
Apes.

And now to be baffled by strange, uncouth characters the like of which
he had never seen before! Why, they even tipped in the opposite
direction from all that he had ever examined either in printed books or
the difficult script of the few letters he had found.

Even the little bugs of the black book were familiar friends, though
their arrangement meant nothing to him; but these bugs were new and
unheard of.

For twenty minutes he pored over them, when suddenly they commenced to
take familiar though distorted shapes. Ah, they were his old friends,
but badly crippled.

Then he began to make out a word here and a word there. His heart
leaped for joy. He could read it, and he would.

In another half hour he was progressing

Last Page Next Page

Text Comparison with Tarzan, apinain kuningas Seikkailuromaani Afrikan aarniometsistä

Page 23
Apinain kieli on niin köyhä sanoista, että he osasivat puhua vain vähän siitä, mitä olivat majassa nähneet, eikä heillä ollut vastaavia sanoja kuvatakseen silloisia outoja olentoja tai heidän tavaroitaan; ja sitten heimo oli unohtanut koko asian paljon aikaisemmin kuin Tarzan ehti siihen ikään, että kykeni ymmärtämään.
Page 24
Niin kiintynyt hän oli tarkasteluunsa, ettei huomannut lähenevää hämärää, ennenkuin se yllätti hänet, eikä hän enää voinut nähdä kuvia ja merkkejä.
Page 29
Tällaisesta alkeellisesta juhlimisesta ovat epäilemättä peräisin nykyisen kirkon ja valtion muodollisuudet ja juhlamenot, sillä mittaamattomia aikoja sitten, ennen ihmissuvun ensimmäisiä jäseniä, ovat julmat karvaiset edeltäjämme tanssineet ja temppuilleet savirumpujen kumahdellessa ja troopillisen kuun kirkkaasti paistaessa mahtavassa aarniometsässä, joka on tänään sama kuin harmaan menneisyyden jo ammoin unohdettuina öinä, kun turkispeitteiset esi-isämme laskeutuivat huojuvilta oksilta, notkeasti pudottaen itsensä ensimmäisen kokouspaikan pehmeälle turvematolle.
Page 31
Retken varrella he verkalleen haeskelivat ruokaa.
Page 37
Todellakin on suuri tappio, kun kadottaa koko maailman olennoista sen ainoan, joka on osoittanut rakkautta ja hellyyttä.
Page 40
KYMMENES LUKU Metsänpeikko Korkealta oksalta Tarzan katseli viljelysten tuolla puolen olevaa kaislakattoista kylää.
Page 47
Äkkiä jotakin ratkesi ihmisapinan pienissä häijyissä aivoissa.
Page 68
Se saattaisi ehkä ajaa heitä, kunnes taas tulisi nälkä, mutta otaksuttavampaa oli, että ellei sitä ärsytettäisi, se pian väsyisi leikkiin ja vetäytyisi viidakkoluolaansa.
Page 72
" Ja sitten tämä valkohapsinen vanhus luki hautajaissanat tämän merkillisen haudan partaalla, neljän seuralaisensa seisoessa kumartuneina ja paljain päin hänen ympärillään.
Page 85
Kimeä parkaisu pääsi hänen huuliltaan, kun pedon koura tarttui hänen käsivarteensa.
Page 88
Urheista ja myötätuntoisista ranskalaisista halusi heti joka upseeri ja mies lähteä matkalle.
Page 91
Äkkiä hän huomasi pohtivansa sitä kysymystä, mikä kohtalo olisi tullut tytön osaksi, ellei häntä olisi pelastettu Terkozin käsistä.
Page 96
Nyt hän naurahti -- se oli vain pienoinen naurunhelähdys, mutta se riitti.
Page 105
Oviaukossa hän näki vihreän nurmikon ja vähän matkan päässä viidakon tiheän seinän.
Page 116
"Tämä piste", sanoi hän, "on kartalla monta kertaa isompi kuin majanne on todellisuudessa.
Page 118
Mutta Kertshak ei kyennyt ajattelemaan niin pitkälle, että olisi käyttänyt hyväkseen sellaista tilaisuutta.
Page 119
" Tarzan laski jousensa ja hymyili.
Page 123
Tämä oli varsin tuntuva summa Tarzanille.
Page 125
Virkamies katsahti häneen ja nosti sormensa merkiksi, että häntä ei saisi keskeyttää lukemisessaan.
Page 133
Täällä on kylliksi todistajiakin -- enemmän kuin tarpeeksi", lisäsi hän epämiellyttävään sävyyn, ja tarttuen Jane Porterin käsivarteen alkoi taluttaa neitosta virkatoimitukseen valmistuvan pastorin luo.