Tarzan of the Apes

By Edgar Rice Burroughs

Page 1

a man long dead, and the
records of the Colonial Office dovetail perfectly with the narrative of
my convivial host, and so I give you the story as I painstakingly
pieced it out from these several various agencies.

If you do not find it credible you will at least be as one with me in
acknowledging that it is unique, remarkable, and interesting.

From the records of the Colonial Office and from the dead man's diary
we learn that a certain young English nobleman, whom we shall call John
Clayton, Lord Greystoke, was commissioned to make a peculiarly delicate
investigation of conditions in a British West Coast African Colony from
whose simple native inhabitants another European power was known to be
recruiting soldiers for its native army, which it used solely for the
forcible collection of rubber and ivory from the savage tribes along
the Congo and the Aruwimi. The natives of the British Colony
complained that many of their young men were enticed away through the
medium of fair and glowing promises, but that few if any ever returned
to their families.

The Englishmen in Africa went even further, saying that these poor
blacks were held in virtual slavery, since after their terms of
enlistment expired their ignorance was imposed upon by their white
officers, and they were told that they had yet several years to serve.

And so the Colonial Office appointed John Clayton to a new post in
British West Africa, but his confidential instructions centered on a
thorough investigation of the unfair treatment of black British
subjects by the officers of a friendly European power. Why he was
sent, is, however, of little moment to this story, for he never made an
investigation, nor, in fact, did he ever reach his destination.

Clayton was the type of Englishman that one likes best to associate
with the noblest monuments of historic achievement upon a thousand
victorious battlefields--a strong, virile man--mentally, morally, and
physically.

In stature he was above the average height; his eyes were gray, his
features regular and strong; his carriage that of perfect, robust
health influenced by his years of army training.

Political ambition had caused him to seek transference from the army to
the Colonial Office and so we find him, still young, entrusted with a
delicate and important commission in the service of the Queen.

When he received this appointment he was both elated and appalled. The
preferment seemed to him in the nature of a well-merited reward for
painstaking and intelligent service, and as a stepping stone to posts
of greater importance and responsibility; but, on the other hand,

Last Page Next Page

Text Comparison with Tarzanin paluu Seikkailukirja Afrikan aarniometsistä

Page 4
"Älä tee sitä.
Page 11
Ette voi osoittaa minulle ystävyyttänne vakuuttavammalla tavalla kuin hankkimalla minulle hommaa, -- muutoin kuolen ennenpitkää toimettomuuteen.
Page 24
"Jos miehessä on pisarakaan punaista verta, joutuu kreivi viidentoista minuutin päästä herkullisen lemmenkohtauksen todistajaksi.
Page 40
"Olen pahoillani, että seurani tekee matkanne vaaranalaiseksi.
Page 54
Jättiläisruumis ei edes vavahtanut -- asento oli yhtä uhkaava ja uhmaava kuin itse Numan.
Page 55
Ne olivat kotimatkallaan tulleet sinne asti ja pysähtyneet syömään ruohoa, kun niiden pelonaihe ei enää ollut saapuvilla.
Page 58
Teidät pitäisi tappaa.
Page 60
Kuinka elävästi hän muistikaan illan, jolloin oli siepannut sen kauan sitten kuolleen isänsä majassa olevan pöydän laatikosta.
Page 63
He kuluttivat hetkiänsä kannella lueskelemiseen, juttelemiseen tai valokuvien ottamiseen neiti Strongin kameralla.
Page 72
Kun naiset palasivat kannelle, olivat veneet nopeasti laitetut valmiiksi, ja hetkistä myöhemmin palasi alasmennyt perämies antamaan selostuksensa.
Page 87
Puoliyön jälkeen saapui Tarzan hitaasti liikkuvan karavaaninsa kera paikalle, jossa kaadetut elefantit viruivat.
Page 96
Teidän miesten tulisi valita päällikkö ja sitten totella hänen määräyksiään joka suhteessa.
Page 98
" "Minä en tahdo puuttua sellaiseen pirulliseen tuumaan", mutisi Clayton; "vieläkin voidaan havaita maata tai laiva saattaa saapua näköpiiriimme.
Page 102
Mutta mistään, mikäli he voivat nähdä, ei ollut enempää kuin kymmenen tai kaksikymmentä jalkaa ylempää muurikerrosta riutunut.
Page 110
Sitten lähetettiin sotalaiva ottamaan selvää, miksi ei kukaan saapunut tänne kotimaasta, mutta vaikka se risteili kuukausimäärin, ei kyetty löytämään mistään jälkeä siitä mahtavasta maasta, joka oli ikiajoista ollut heidän vanhan sivistyksensä kotina -- se oli vaipunut mereen.
Page 117
onnettomuus.
Page 122
KOLMASKOLMATTA LUKU Viisikymmentä hirveätä miestä Muutamia pitkiä minuutteja seisoivat Jane Porter ja William Cecil Clayton ääneti katsellen pedon kuollutta ruumista, sittenkun olivat juuri viimeisessä silmänräpäyksessä sen kynsistä pelastuneet.
Page 129
Hän ei ollut laisinkaan sitä tarkoittanut.
Page 131
Kun käsi alkoi laskeutua, sulki Jane Porter silmänsä ja lähetti hiljaisen rukouksen luojalleen, jonka kasvojen eteen hän niin pian joutuisi.
Page 135
"Sanoivat, että siitä ei ollut epäilystäkään ja että vieläkin vähemmin oli toivoa sinun eloonjäämisestäsi tai pelastumisestasi.