Tarzan, apinain kuningas Seikkailuromaani Afrikan aarniometsistä

By Edgar Rice Burroughs

Page 99

kahden valkoisen miehen leirirovio, jonka he olivat
sytyttäneet, ennen kuin heidän kimppuunsa käytiin, sillä hän ei
tiennyt, että tänne oli tullut matruuseja.

Mutta Tarzan tunsi viidakkonsa niin varmasti, ettei poikennut
suunnaltaan, vaan sivuutti nuotion noin kilometrin matkan päästä. Se
oli ranskalaisten leirivalkea.

Muutamia minuutteja myöhemmin Tarzan liukui puissa Mbongan kylän
lähellä. Kas, hän ei sentään ollut pahasti myöhästynyt! Vai oliko!
Sitä oli aluksi vaikea tietää. Paaluun köytetty olento seisoi ihan
hiljaa, vaikka mustat soturit vasta riipaisivat sitä keihäillään.

Tarzan tunsi heidän tapansa. Kuoliniskua ei oltu vielä annettu. Hän
saattoi melkein minuutilleen sanoa, kuinka kauan tanssi oli kestänyt.

Vielä hetkinen, ja Mbongan veitsi viiltäisi uhrilta toisen korvan.
Se oli lopun merkki, sillä kohta sen jälkeen ei olisi vangista muuta
jäljellä kuin raadeltu, värisevä lihakasa, vielä elossa, mutta
valmiina saamaan viimeisen iskun.

Paalu oli noin viidentoista metrin päässä lähimmästä puusta. Tarzan
otti esille suopunkinsa, ja heti kuului tanssivien paholaisten
ulvonnan ja melun yli apinamiehen kauhea haastekarjaisu.

Tanssijat pysähtyivät kuin kivettyneinä. Suopunki viuhahti
korkealla mustanahkojen päitten yli. Sitä ei näkynyt edes rovioiden
lepattavassa, punaisessa hohteessa.

D'Arnot aukaisi silmänsä. Kookas neekeri, joka seisoi hänen edessään,
retkahti selälleen kuin näkymättömän käden satuttamana. Kirkuen
ja sätkytellen hän laahautui nopeasti puiden varjoon. Toiset
villit tarkkasivat jähmettyneinä tätä noituutta, silmät pullollaan
kauhistuksesta.

Sitten he saivat nähdä, kuinka ruumis nousi suoraan ylös pimeyteen,
ja kun se katosi lehvien sekaan, lähtivät neekerit ulvoen karkuun
ulos portista.

D'Arnot jäi yksin.

Hän oli urhea mies, mutta sittenkin hän tunsi kylmiä väreitä
niskassaan, kun äskeinen hirvittävä sotahuuto kuului. Ja kun neekerin
rimpuileva ruumis hävisi metsän tiheään lehvistöön, ikään kuin
taikavoiman kiskomana, tuntui hänestä siltä, kuin itse kuolema olisi
noussut synkästä haudastaan ja laskenut kylmänhikisen kätensä hänen
päälleen.

D'Arnot tuijotti pimeyteen, jonne vihollisen ruumis oli kadonnut,
sillä hän oli kuulevinaan sieltä liikehtimistä.

Oksat taipuivat kuin raskaan pedon painosta, sitten kuului ryskettä,
ja neekeri mätkähti taas alas, jääden liikkumatta makaamaan.

Heti sen jälkeen tuli esiin valkoinen olento, mutta pystyssä.

D Arnot näki komeavartaloisen nuoren jättiläisen pujahtavan
pimennosta tulen valoon ja nopeasti astuvan sitä paikkaa kohti, missä
hän seisoi.

Mitä tämä merkitsi? Kuka tuo saattoi olla? Epäilemättä joku uusi
kiduttaja.

D'Arnot odotti. Hänen silmänsä ei hetkeksikään hellittänyt lähestyvää
miestä, joka myöskään ei kääntänyt hänestä avomielistä, kirkasta
katsettaan. Se rauhoitti hieman upseeria, mutta hän ei kuitenkaan
voinut paljon toivoa. Tosin hänestä näytti, ettei tuo ilme voinut
kuulua julmalle ihmiselle.

Sanaa sanomatta Apinain Tarzan viilsi poikki ranskalaisen siteet.
Heikkona kärsimyksistä ja verenvuodosta D'Arnot olisi lysähtänyt
maahan, jollei väkevä käsi olisi häntä pidellyt.

Hän tunsi kuinka hänet nostettiin maasta. Sitten hän oli lentävinään,
mutta samalla hän kadotti tajuntansa.




TOINENKOLMATTA LUKU

Hukkaan mennyt retki


Kun aamu valkeni ranskalaisten pikku leirin ylle viidakon sydämessä,
tapasi se alakuloisen ja epätoivoisen miesjoukon.

Heti kun oli tullut tarpeeksi valoisaa, lähetti luutnantti
Charpentier kolmen miehen ryhmiä eri suuntiin etsimään polkua, joka
pian löydettiinkin, ja sitten retkikunta kiiruhti takaisin

Last Page Next Page

Text Comparison with The Efficiency Expert

Page 4
How you got your diploma is beyond me--in my day you would have got the sack.
Page 5
He had come to college for the purpose of fitting himself to succeed in some particular way in the stern battle of life which must follow his graduation; for, though his father had ample means to support him in indolence, Jimmy had never even momentarily considered such an eventuality.
Page 6
It was a hot July day that James Torrance, Jr.
Page 11
De dip game is a stall.
Page 25
"You're a regular Sherlock Holmes!" exclaimed Harriet Holden.
Page 31
" "I'm pullin' off something to-morrow night.
Page 43
Murray was endeavoring to draw the girl's lips to his as Jimmy's hand shot between their faces and pushed that of the man away.
Page 47
"The bettin' hasn't really started yet; in fact, they are holding off themselves until the odds are better.
Page 60
intended doing.
Page 68
" "Working on the pay-roll?" said Jimmy.
Page 69
"I must insist on seeing that pay-roll.
Page 71
He had walked to the window and was looking out on the street below, then he turned suddenly toward Compton.
Page 73
"Krovac," he said, "you don't like this man Torrance, do you?" "No,".
Page 77
In a corner of the room, with her back toward the door, Elizabeth Compton sat reading.
Page 86
"My God!" she cried through choking sobs.
Page 89
"What do you want, and how did you know I was in town?" "I didn't know," said Murray.
Page 95
Jimmy felt of Compton's face and hands.
Page 99
" "He told me about her to-day," replied Harriet.
Page 112
She came and put her hand on Jimmy's shoulder.
Page 113
" "And you have been a good friend," said Jimmy.