Tarzan, apinain kuningas Seikkailuromaani Afrikan aarniometsistä

By Edgar Rice Burroughs

Page 98

kuin metsän pedot. Jokainen vaatepala
revittiin hänen yltään, ja armottomia iskuja sattui hänen paljaaseen,
suojattomaan ruumiiseensa. Mutta kertaakaan ranskalainen ei
parahtanut tuskasta. Hiljaisen rukouksen hän vain lähetti Luojalleen,
että kidutuksesta pian tulisi loppu.

Mutta kuolemaa hänelle ei suotu niin helposti. Soturit ajoivat naiset
pois vangin luota. Hänet oli säästettävä jalompaa huvitusta varten,
ja saatuaan purkaa ensi vimmansa he kokoontuivat hänen ympärilleen
häntä herjaamaan ja syljeskelemään.

Sitten D'Arnot köytettiin isoon paaluun, josta yksikään ihminen ei
ollut elävänä irti päässyt.

Osa naisista kiirehti hakemaan majoista patoja ja vettä, toiset
sytyttivät joukon rovioita juhla-aterian keittämistä varten. He
odottivat nähtävästi runsasta saalista, luullen muiden soturien
tuovan vankeja kotiin.

Kesti kuitenkin jonkun aikaa, ennen kuin juhla voitiin aloittaa,
sillä ensin piti odottaa niiden soturien paluuta, jotka olivat
joutuneet taisteluun valkonahkojen kanssa. Ilta oli siis jokseenkin
myöhäinen, kun kaikki olivat koolla ja kuolontanssi alkoi tuomitun
upseerin ympärillä.

Melkein tajuttomana tuskasta ja uupumuksesta D'Arnot katseli puoleksi
suljettujen silmäluomiensa alta villiä näytelmää, joka hänestä tuntui
kauhealta painajaiselta tai houreelta, josta hän pian heräisi.

Eläimelliset, maalatut kasvot, leveät suut, riippuvat huulet,
keltaiset, teräviksi viilatut hampaat, mulkoilevat paholaissilmät,
alastomat, kiiltävät ruumiit, kauheat keihäät -- ei, tuollaisia
ihmisiä ei todellakaan voinut olla maan päällä, varmasti tämä oli
vain unta...

Villit, kieppuvat ruumiit tulivat hyppien yhä lähemmäksi. Nyt
suhahti esiin keihäs ja pisti hänen käsivarteensa. Vihlova tuska ja
lämpimän veren valuminen pitkin ihoa ilmaisi hänelle, että tämä oli
hirvittävää, toivotonta todellisuutta.

Taas raapaistiin häntä keihäällä, ja sitten vielä kerran. Hän sulki
silmänsä ja puri hampaansa lujasti yhteen, sillä hän ei tahtonut
huutaa ääneen.

Hän päätti näyttää näille elukoille, kuinka upseeri ja herrasmies
kuolee...

Kenenkään ei ollut tarvinnut selittää Tarzanille, mitä kaukaiset
laukaukset merkitsivät. Silloin, kun muisto Jane Porterin suudelmista
vielä oli hänen huulillaan, samosi hän jo uskomattoman nopeasti
metsän halki suoraan Mbongan kylää kohti.

Kahakasta hän ei välittänyt sen enempää, sillä hän arveli sen piankin
loppuvan. Tapettuja hän ei voinut enää auttaa, eivätkä pakoon
päässeet tarvinneet hänen apuaan, vaan hän kiirehti niiden luo,
jotka eivät olleet saaneet surmaansa eivätkä pelastuneet. Hän tiesi
tapaavansa heidät suuren paalun luota Mbongan kylästä.

Monta kertaa oli Tarzan nähnyt Mbongan mustanahkojen palaavan
pohjoisesta ryöstöretkiltään vankeja tuoden, ja joka kerta oli sama
näytelmä uusittu kamalan paalun luona monien rovioiden lepattavassa
valaistuksessa.

Hän tiesi myös, etteivät mustat paljoakaan viivytelleet pannessaan
juhliaan toimeen, ja pelkäsi saapuvansa liian myöhään, voidakseen
tehdä muuta kuin vain kostaa.

Tarzan oli ennen jokseenkin kylmäkiskoisesti tarkannut heidän
mässäystään, vain joskus huvikseen heitä pelotellen; mutta tähän asti
olivatkin heidän uhrinsa olleet heidän omaa mustaa rotuansa.

Tänä iltana oli asianlaita toisin. Nyt oli vaarassa valkoisia miehiä,
Tarzanin omaa heimoa. Kenties he juuri nyt kärsivät kidutusta
viidakkovarustuksen paaluun sidottuna.

Eteenpäin hän kiiruhti. Yö oli tullut, ja hän matkasi puiden ylimpiä
latvoja myöten, missä loistava troopillinen kuu valaisi huimaavaa,
huojuvaa latua.

Äkkiä hän näki oikealta idästä tulen kajastavan. Se oli hänen
luulonsa mukaan

Last Page Next Page

Text Comparison with Tarzan of the Apes

Page 36
As the knife sank deep into its body the gorilla shrieked in pain and rage.
Page 47
Upon a low-hanging branch sat Tarzan directly above the majestic, supple body as it forged silently through the thick jungle.
Page 56
Opposite him across the little clearing stood Horta, the boar, with lowered head and foam flecked tusks, ready to charge.
Page 62
They must be very near.
Page 63
The natives filed up the street, four of them bearing the dead body of Kulonga.
Page 86
The rat-faced sailor had half drawn his revolver; the other sailors stood watching the scene intently.
Page 92
Almost simultaneously with the lion's turning to renew the attack a half-naked giant dropped from the tree above squarely on the brute's back.
Page 99
"What was that awful noise?" she whispered, shrinking close to him.
Page 100
At such a time, indeed, every fiber of their combined intellects must have been concentrated upon the vital question of the minute--the life-and-death question to them of retracing their steps to camp.
Page 106
Here Tarzan released them, and, pointing toward the little building, vanished into the jungle beside them.
Page 124
But, instead, let two or three or four of you attack him together.
Page 126
Or some great limb, or the stem of the tree itself has been brushed by the hairy body, and a tiny shred of hair tells him by the direction from which it is wedged beneath the bark that he is on the right trail.
Page 145
So sure was Tarzan of his jungle knowledge that he did not turn from his course, but passed the glare at a distance of a half mile.
Page 159
"MON DIEU!" exclaimed D'Arnot, "he has left me.
Page 163
" "Why, Esmeralda! You should be ashamed of yourself," cried Jane.
Page 164
"Captain Dufranne is willing to remain, and for my part I am perfectly willing, perfectly willing--as I always have been to humor your childish whims.
Page 168
How did he know, who knew nothing of the customs of human beings? Suddenly he arose, and, bidding D'Arnot good night as he had learned to do, threw himself upon the couch of ferns that had been Jane Porter's.
Page 183
"Yes, I just left him.
Page 189
"I am promised to another.
Page 193
There are plenty of witnesses--more than enough," he added with a disagreeable inflection; and taking Jane Porter by the arm, he started to lead her toward the waiting minister.