Tarzan, apinain kuningas Seikkailuromaani Afrikan aarniometsistä

By Edgar Rice Burroughs

Page 97

päässyt hänestä noin satakunta metriä
edelle, kun hänet äkkiä piiritti puolitusinaa mustaa soturia.

D'Arnot antoi varoitushuudon joukoilleen, mutta ennenkuin hän sai
revolverinsa esille, oli hänet jo sidottu ja laahattu viidakkoon.

Hänen huutonsa oli hälyttänyt matruusit, ja kymmenkunta miestä juoksi
professori Porterin ohi upseerilleen avuksi.

He olivat juuri sivuuttaneet sen paikan, missä D'Arnot oli siepattu
kiinni, kun viidakosta viskattu keihäs lävisti yhden miehistä, minkä
jälkeen he saivat niskaansa kokonaisen nuolisateen. He kohottivat
kiväärinsä ja laukaisivat sinne päin, mistä vasamat olivat tulleet.
Nyt ehti paikalle muukin joukko, ja yhteislaukaus toisensa perästä
laskettiin piilevää vihollista kohti. Nämä laukaukset kuuluivat myös
Tarzanin ja Jane Porterin korviin.

Luutnantti Charpentier, joka oli johdattanut jälkijoukkoa, tuli nyt
saapuville ja kuultuaan, mikä oli hätänä, komensi miehet seuraamaan
itseään ja ryntäsi tiheikköön.

Pian he joutuivat käsikähmään noin viidenkymmenen mustan sotilaan
kanssa, jotka olivat tulleet Mbongan kylästä. Nuolet ja luodit
viuhuivat sakeasti ja nopeasti.

Eriskummaiset Afrikan puukot ja ranskalaisten pyssynperät suorittivat
katkeran ja verisen kamppailun, mutta kauan ei kestänyt, ennen
kuin alkuasukkaat pakenivat viidakkoon, jättäen ranskalaiset yksin
laskemaan mieshukkaansa.

Kahdestakymmenestä oli neljä kaatunut, kymmenkunta oli haavoittunut
ja luutnantti D'Arnot kadoksissa. Yö oli nopeasti tulossa, ja heidän
asemansa kävi kaksin kerroin vaarallisemmaksi, kun he eivät edes
osanneet takaisin sille polulle, jota pitkin olivat tulleet.

Tässä ei ollut muuta neuvoa kuin leiriytyä, kunnes päivä valkenisi.
Luutnantti Charpentier komensi raivaamaan aukean alan, joka
ympäröitiin oksa- ja risuvallituksella. Varustuksia ei saatu
valmiiksi ennen kuin pimeän tultua, ja miehet sytyttivät suuren
nuotion raivauksen keskelle valaisemaan työtänsä.

Kun vihdoin kaikki oli kunnossa, niin että voitiin kestää petojen
ja villi-ihmisten hyökkäyksiä, sijoitti luutnantti Charpentier
vartijoita pikku leirin ympärille, ja väsyneet ja nälkäiset miehet
heittäytyivät maahan nukkumaan.

Haavoittuneiden huokaukset, joihin sekaantui metelin ja nuotion sinne
houkuttelemien petojen ärinä ja karjunta, estivät miehiä saamasta
mitään todellista lepoa. Alakuloisina ja nälkäisinä he makasivat
odottaen vain pitkän yön loppumista ja päivänkoittoa.

Ne mustat, jotka olivat vanginneet D'Arnotin, eivät olleet huolineet
ryhtyä otteluun, joka sitten seurasi, vaan olivat laahanneet hänet
mukanaan toiseen suuntaan viidakon läpi ja sitten taas kauempana
palanneet samalle tielle.

He hoputtivat vankiaan eteenpäin, ja yhä heikommin kuuluivat äänet
taistelupaikalta, kunnes D'Arnotin eteen äkkiä aukeni melkoisen
laaja raivattu alue, jonka toisessa päässä oli ruohokattoinen
paaluaitauksella ympäröity kylä.

Oli jo hämärä, mutta portinvartijat näkivät lähestyvän miesjoukon ja
erottivat, että yksi heistä oli vanki.

Aitauksesta alkoi kuulua huutoja, ja lauma naisia ja lapsia ryntäsi
seuruetta vastaan.

Silloin alkoi ranskalaiselle upseerille hirvein kokemus, mitä maan
päällä voi ihmisen osaksi tulla -- valkoisen vangin vastaanotto
Afrikan ihmissyöjien kylässä.

D'Arnot käsitti hyvinkin, ettei tässä voinut odottaa vähääkään armoa,
varsinkin kun hän muisti ne julmuudet, joita Belgian kuninkaan
Leopold II:n upseerit olivat harjoittaneet juuri näitä alkuasukkaita
kohtaan ja joiden vuoksi nämä olivat paenneet Kongon vapaavaltiosta,
ollen silloin enää säälittävä jäännös kerran mahtavasta heimosta.

He kävivät D'Arnotin kimppuun kynsin ja hampain, löivät häntä
kepeillä ja kivillä ja repivät

Last Page Next Page

Text Comparison with The Gods of Mars

Page 11
This time I glanced up, and far above us upon a little natural balcony on the face of the.
Page 28
From then on for the better part of an hour one hideous creature after another was launched upon us, springing apparently from the empty air about us.
Page 40
With the latter as our guide we set off rapidly but cautiously through a maze of passages, crossing great chambers hewn from the solid metal of the cliff, following winding corridors, ascending steep inclines, and now and again concealing ourselves in dark recesses at the sound of approaching footsteps.
Page 53
Another instant found us huddled on the tiny deck.
Page 54
I must go down eventually to certain death before them.
Page 55
Then a grim smile curled the handsome lips above me, as an ebony hand came slowly in sight from above the edge of the deck and the cold, hollow eye of a revolver sought the centre of my forehead.
Page 62
A thing he could never do were you a Barsoomian," he added.
Page 68
" She looked at me really horror struck.
Page 69
"Issus would wipe out your entire breed an' you ever came within sight of her temple.
Page 70
"This strip between the ice barrier and the mountains is considered neutral ground.
Page 78
" Thus spoke Issus, and the heavy hand of the officer fell upon my shoulder.
Page 93
There are some, even, who have slaves that talk for them, and I.
Page 137
"For a year," he said, "Ever since Carthoris disappeared, Dejah Thoris has grieved and mourned for her lost boy.
Page 140
My officers and men will join me and we shall have a mutiny then that may lead to the revolution.
Page 143
M.
Page 155
So quickly had they worked and to such good purpose, that I was utterly beyond the power to resist them by the time I was fully awake.
Page 161
Days came and went, and still my new jailer continued his duties, nor would he ever speak a word to me, either in reply to the simplest question or of his own initiative.
Page 163
He was intensely loyal to Zat Arras.
Page 185
Where they are you should be.
Page 187
Twenty yards now separated the green men from the black line.