Tarzan, apinain kuningas Seikkailuromaani Afrikan aarniometsistä

By Edgar Rice Burroughs

Page 96

ei pysähtynyt tarkistamaan, oliko herra Philander oikeassa.
Vanhan herran äänensävy oli hänelle tarpeeksi. Neekeritär ehti
majaansa ja läimäytti oven kiinni melkein samassa kun hänen nimeään
oli huudettu. Herra Philanderin viimeiset sanat johtuivat siitä
huomiosta, että Esmeralda hädissään oli jättänyt hänet samalle
puolelle ovea kuin lähestyvän leijonan.

Hän jyskytti vankkaa ovea kuin riivattu.

"Esmeralda! Esmeralda!" kirkui hän. "Päästä sisään, leijona syö
minut."

Esmeralda luuli leijonan siellä jo riehuvan ovella ja koettavan
tunkeutua sisään, ja niinpä hän vanhan tapansa mukaan pyörtyi.

Herra Philander loi pelokkaan katseen taakseen.

Voi kauhistus! Peto tuli yhä lähemmäksi. Hän koetti kavuta majan
seinää ylös ja saikin epävarman otteen kaislakatosta. Hetken
aikaa hän siinä riippui raappien seinää jaloillaan kuin kissa
liinakangasta, mutta äkkiä heltisi se kaislatukko, josta hän piti
kiinni, ja hän mätkähti maahan selälleen.

Samassa juolahti hänen mieleensä muuan vanha eläintieteellinen
havainto. Hän oli kuullut kerrottavan, että jos tekeytyy kuolleeksi,
niin leijona saattaa mennä ohitse lainkaan kajoamatta.

Niinpä hän makasi maassa jäykkänä kuin kuollut. Kun hänen kätensä
ja säärensä olivat osoitelleet taivasta kohti hänen pudotessaan, ei
hänen kuolonkankeutensa tuntunut oikein vakuuttavalta.

Jane Porter oli ihmetellen katsellut hänen temppujaan. Nyt hän
naurahti -- se oli vain pienoinen naurunhelähdys, mutta se riitti.
Herra Philander kierähti kyljelleen ja tähysteli joka puolelle.
Vihdoin hän keksi tytön.

"Jane!" huudahti hän. "Jane Porter. No, hitto vie!"

Hän kompuroi pystyyn ja syöksyi Janea kohti. Hän ei voinut oikein
uskoa, että siinä todella oli Jane ilmielävänä.

"Hyvänen aika! Mistä te tulette? Missä ihmeessä te olette ollut?
Kuinka..."

"Malttakaa, herra Philander", keskeytti tyttö. "Niin moneen
kysymykseen en voi yhdellä kertaa vastata..."

"No niin", sanoi herra Philander. "Minä olen, totta vie, niin
ihmeissäni ja iloissani, kun näen teidät taas turvassa ja terveenä,
etten itsekään tiedä, mitä höpisen... Mutta kertokaapa nyt, mitä
teille on tapahtunut..."




ENSIMMÄINENKOLMATTA LUKU

Kauhun paikka


Kun pieni matruusijoukko vaivalloisesti kulki pitkin tiheää viidakkoa
Jane Porteria etsimässä, kävi yhä ilmeisemmäksi tämän yrityksen
turhuus; mutta vanhan professorin murhe ja nuoren englantilaisen
epätoivo estivät hyväsydämistä D'Arnotia kääntymästä takaisin.

Hän arveli, että kenties sittenkin oli hiukan mahdollisuutta löytää
tytön ruumis tai sen jäännöksiä, vaikka hän muuten oli varma
siitä, että tyttö oli joutunut jonkun pedon uhriksi. Hän käski
miestensä hajaantua ampumaketjuksi sillä kohtaa, josta Esmeralda
oli tavattu, ja sieltä he hikoillen ja puhkuen tunkeutuivat melkein
läpipääsemättömään tiheikköön.

Hidasta työtä se oli. Keskipäivään asti he olivat edenneet vain
muutamia kilometrejä sisämaahan. Silloin he vähäksi aikaa pysähtyivät
lepäämään, ja kun sitten oli vielä kuljettu jonkun verran, tapasi
eräs miehistä hyvin tallatun polun.

Se oli vanhan elefantin tie, ja D'Arnot päätti seurata sitä, kun
ensin oli neuvoteltu professori Porterin ja Claytonin kanssa.

Tie mutkitteli viidakon läpi koilliseen, ja miehet marssivat
perätysten.

Luutnantti D'Arnot kulki etunenässä jokseenkin reippain askelin,
sillä polku oli verrattain leveä ja mukava. Heti hänen perässään
tuli professori Porter, mutta koska hän ei jaksanut pysyä nuoren
miehen kintereillä, oli D'Arnot

Last Page Next Page

Text Comparison with Tarzan, apinain kuningas Seikkailuromaani Afrikan aarniometsistä

Page 18
Mutta nyt hän oli täysin varma, että hirveä keppi oli vaaraton, jos se sai olla itsekseen.
Page 22
Sepä oli uusi leikki, mainio temppu, ajatteli Tarzan ja koetti myös heti uudestaan.
Page 23
Hän arveli niitä.
Page 36
Varovasti hän asteli, notkea keihäs alati valmiina, vasemmassa kädessään lujasti pidellen pitkää soikeaa kilpeä siloisen mustan ruumiinsa suojana.
Page 38
Sitten loordi Greystoke pyyhkäisi rasvaisia sormiaan paljaita reisiään vasten ja lähti jälleen tavoittamaan Kulongaa, kuningas Mbongan poikaa, samaan aikaan kun kaukaisessa Lontoossa toinen loordi Greystoke, todellisen loordi Greystoken isän nuorempi veli, lähetti klubinsa hovimestarille kyljykset takaisin, koska ne eivät olleet tarpeeksi kypsiä, ja lopetettuaan syöntinsä kastoi sormenpäänsä hyvänhajuisella vedellä täytettyyn hopeamaljaan, kuivaten ne sitten lumivalkoisella damastiliinalla.
Page 46
Sitten hän vei voitonmerkkinä korkean puun oksalle, kyyristyi siellä haarukan varaan ja vaipui syvään uneen, jota eivät mitkään näyt häirinneet.
Page 69
Hänkin oli vaiti -- liikkumatta kuin veistos.
Page 75
"Sinäkö vain komentelet?" "Tee sinä vain työtä", murisi Snipes.
Page 90
Ja sitten oli tullut risteilijä.
Page 94
Taas he istuutuivat syömään.
Page 99
Toiset villit tarkkasivat jähmettyneinä tätä noituutta, silmät pullollaan kauhistuksesta.
Page 104
"Kuules, Clayton, vanha veikko, tiedän kyllä, että olet väsynyt ja lamaantunut, mutta ei sinun silti tarvitse käyttäytyä nautamaisesti.
Page 109
Hänestä tuntui kuin hän pakenisi omaa itseään, näin metsän läpi pelästyneen oravan lailla syöksyen pääsisi eroon omista ajatuksistaan.
Page 112
Minua ei oikeastaan peloittanut isojen petojen karjuminen ja murina, vaan ne merkit, odottamattomat äänet, joita kuulin.
Page 116
Kuinka tämän asian selittäisi Tarzanille? Hän otti lyijykynän ja merkitsi sillä pienen pisteen Afrikan rannikolla.
Page 118
" Tarzan veti nuolikotelonsa pohjalta esiin pienen mustakantisen päiväkirjan ja antoi sen ranskalaiselle.
Page 119
.
Page 127
Valitse kaikkein tarpeellisimmat niteet äläkä tahdo koko kirjastoasi Wisconsiniin, niinkuin aioit viedä ne Afrikkaan.
Page 128
"Älkää antako isänne mitään huomata.
Page 136
Ruohikon keskellä istui pienellä mättäällä nuori nainen, ja hänen vieressään nuori jättiläinen.