Tarzan, apinain kuningas Seikkailuromaani Afrikan aarniometsistä

By Edgar Rice Burroughs

Page 94

sallinut, vaan piteli kiinni hänen
käsiään, kun hän oli itsepäinen.

Vihdoin hän mukautui, naurahti hiukan ja nosti medaljongin
huulilleen. Sitten hän nousi seisaalleen ja niiasi.

Tarzan ei oikein tajunnut, mitä hän tarkoitti, mutta arvasi
vaistomaisesti, että se oli hänen tapansa kiittää lahjasta. Niinpä
hänkin nousi, otti korun käteensä, kumartui kuin menneiden aikojen
hovimies ja painoi huulensa siihen kohtaan, jota tytön huulet olivat
koskettaneet.

Se oli sulava ja hieno kohteliaisuuden osoitus, ja hän suoritti
sen itsetiedottoman sirosti ja arvokkaasti. Se oli todistus hänen
ylhäisestä syntyperästään, monien sukupolvien sivistyksestä, joka
täten vaistomaisesti tuli esiin, isäin perintö, jota ei koko hänen
ikänsä kestänyt villi-ihmisen kasvatus ja ympäristö ollut kyennyt
kokonaan hävittämään.

Nyt alkoi jo tulla hämärä, ja siksi he taas söivät hedelmiä, jotka
olivat heillä sekä ruokana että juomana. Sitten Tarzan nousi ja
vietyään Jane Porterin pikku teltan luo kehoitti häntä astumaan
sisään.

Ensi kerran moneen tuntiin valtasi tytön taas pelko, ja Tarzan tunsi
hänen estelevän.

Puolen päivän seurustelu tämän tytön kanssa oli tehnyt Tarzanista
ikään kuin toisen olennon. Peritty vaisto puhui hänelle nyt paljon
voimakkaammin kuin hänen saamansa kasvatus.

Tosin hän ei ollut metsäläisestä äkkiä muuttunut hienotapaiseksi
herrasmieheksi, mutta jälkimmäinen alkoi jo päästä hänessä voitolle,
ja ennen kaikkea hän halusi miellyttää tätä rakastamaansa naista ja
näyttää hyvältä hänen silmissään.

Niinpä Tarzan käytti sitä ainoaa keinoa, jonka tiesi rauhoittavan
Jane Porteria. Hän veti tupesta metsästyspuukkonsa ja antoi sen
tytölle, kehoittaen tätä jälleen menemään telttaan.

Tyttö ymmärsi ja otettuaan pitkän puukon astui sisälle. Hän laskeutui
pehmeälle ruohovuoteelle, mutta Tarzan jäi makaamaan oviaukon
edustalle.

Siinä asennossa heidät tapasi aamun nouseva aurinko.

Herättyään Jane Porter ei ensin muistanut edellisen päivän
kummallisia seikkailuja, vaan ihmetteli outoa ympäristöä -- pikku
lehtitelttaa, pehmeätä ruohovuodetta ja jalkopuolella avautuvaa
tuntematonta näköalaa.

Sitten tulivat muistot hitaasti hänen mieleensä yksitellen -- ja
samalla myös valtava kiitollisuuden tunne siitä, että hän oli
pelastunut kauheasta vaarasta.

Hän astui teltan aukolle katsomaan Tarzania. Tämä oli mennyt, mutta
nyt hän ei enää pelännyt, sillä hän tiesi Tarzanin tulevan takaisin.

Kukapa saattaisikaan pelätä, kun se mies oli läsnä? Hän kyseli
mielessään, oliko maan päällä toista miestä, jonka seurassa tyttö
voisi tuntea itsensä turvalliseksi Afrikan viidakon sydämessä. Eikä
hän pelännyt nyt edes leijonia tai panttereita.

Hän kohotti silmänsä ja näki Tarzanin notkean vartalon liukuvan
maahan läheisestä puusta. Kun heidän katseensa yhtyivät, kirkastuivat
Tarzanin kasvot, ja hänen huulilleen tuli sama säteilevä, avomielinen
hymy, joka edellisenä päivänä oli saavuttanut tytön luottamuksen.

Kun Tarzan tuli lähemmäksi, alkoi Jane Porterin sydän sykkiä
kiivaammin, ja hänen silmissään oli sellainen loisto kuin ei vielä
yhdenkään miehen lähestyessä.

Tarzan oli jälleen kerännyt hedelmiä, jotka hän nyt laski teltan
ovelle. Taas he istuutuivat syömään.

Jane Porter mietti, mitä aikeita Tarzanilla saattoi olla. Veisikö tuo
villi hänet takaisin rannalle vai pidättäisikö hänet täällä. Äkkiä
hän tajusi, ettei koko asia häntä niin kovin liikuttanutkaan. Oliko
todella käynyt niin, että

Last Page Next Page

Text Comparison with Pellucidar

Page 1
It took but a moment to loosen this and raise the cover, when, to my utter astonishment, I discovered an ordinary telegraph instrument clicking away within.
Page 6
And I was content.
Page 8
Finally she spread her giant wings, flapped them vigorously a score of times and rose above the blue sea.
Page 22
Far ahead, miles and miles away, I saw a great valley and mighty woods, and beyond these a broad expanse of water.
Page 23
There were beasts, of course, but we came through safely.
Page 29
We rigged up a single short mast and light sail, fastened planking down over the ballast to form a deck, worked her out into midstream with a couple of sweeps, and dropped our primitive stone anchor to await the turn of the tide that would bear us out to sea.
Page 39
My own fate, or rather, my thought of it, was submerged in the natural pity I felt for this lone girl, doomed to die horribly beneath the cold, cruel eyes of her awful captors.
Page 47
"What of it? She is only a gilak," as you or I would say, "She is only a cow.
Page 58
I shall never forget with what intent interest I watched his first attempt.
Page 59
I simply fell asleep, willy nilly, as I sat looking out to sea.
Page 61
For the moment I had forgotten him.
Page 65
outer crust's Jurassic age.
Page 68
As I let my eyes roam over the scene I suddenly became aware of figures moving upon the flat top of a far-distant butte.
Page 74
As I turned to make for the mesa's rim the sounds of battle came plainly to my ears--the hoarse shouts of men mingled with the half-beastly roars and growls of the brute-folk.
Page 82
"But when Hooja heard what we had planned he was very angry, and ordered that I die.
Page 90
There were two armed with bows and arrows; these I kept my eyes on.
Page 119
The savage, bronze warriors entered into the spirit of it, for as I learned later dear old Perry had left no opportunity neglected for impressing upon them that David was emperor of Pellucidar, and that all that they were accomplishing and all that he was accomplishing was due to the power, and redounded to the glory of David.
Page 125
These were to accompany Ghak's army back to Sari by land, while the fleet sailed to the mouth of the great river from which Dian, Juag, and I had been blown.
Page 128
A great many of the reptiles were killed at the first volley.
Page 129
"He was much mystified by the books and anxious to know of what use they were.