Tarzan, apinain kuningas Seikkailuromaani Afrikan aarniometsistä

By Edgar Rice Burroughs

Page 90

oli
kuollut kolme miestä. Seuraavana aamuna nähtiin, että erään ruumista
oli syöty.

Koko sen päivän miehet tarkkailivat kiiluvin silmin toisiaan kuin
petoeläimet, ja seuraavana aamuna oli kaksi ruumista syöty miltei
puhtaaksi. Hirveästä ateriasta huolimatta miehet olivat vain vähän
voimistuneet, sillä jano vaivasi heitä pahemmin. Ja sitten oli tullut
risteilijä.

Kun ne, jotka vielä voitiin pelastaa, olivat kylliksi tointuneet, sai
ranskalainen komentaja kuulla koko jutun, mutta miehet olivat liian
oppimattomia osatakseen tarkoin näyttää sen paikan, minne professori
seurueineen oli jätetty, ja siksi täytyi risteilijän verkalleen
kulkea pitkin rannikkoa, laukaista tavan takaa kanuunansa merkiksi ja
kaukoputkilla tutkistella joka soppea rannikolla.

Öisin he olivat olleet ankkurissa, ettei jäisi tutkimatta pieninkään
rannikon taival, ja sattuma toi heidät edellisenä iltana juuri sille
kohtaa, missä etsiskelty leiri sijaitsi.

Edellisen illan merkkilaukauksia ei oltu majassa kuultu, nähtävästi
siksi, että he kaikki silloin olivat etsimässä Jane Porteria viidakon
tiheikössä, missä ainainen oksien rapina tukahdutti muut äänet.

Kun molemmat seurueet olivat kertoneet seikkailunsa, oli
risteilijän venekin jo palannut ja tuonut muassaan muonaa ja
aseita retkikunnalle. Muutamia minuutteja myöhemmin lähti pieni
matruusijoukko, mukana kaksi ranskalaista upseeria ynnä professori
Porter ja Clayton, toivottomalle ja surulliselle retkelle tiettömään
viidakkoon.




KAHDESKYMMENES LUKU

Isäin perintö


Kun Jane Porter huomasi olevansa vankina ja sen merkillisen
metsäläisen kannettavana, joka oli pelastanut hänet apinan käsistä,
alkoi hän epätoivoisesti ponnistella päästäkseen vapaaksi, mutta
vankat käsivarret, jotka pitelivät häntä yhtä helposti kuin pikku
vauvaa, puristivat yhä tiukemmin.

Silloin hän jätti turhat yrityksensä, pysyi hiljaa ja katseli
puoliavoimien silmäluomiensa lomitse sitä miestä, joka näin kepeästi
kuljetti häntä tiheikön läpi.

Kasvot olivat tavattoman kauniit, ja Tarzan oli hänestä väkevän
miehisen kauneuden perikuva, jonka piirteitä eivät raakojen ja
alentavien intohimojen jäljet rumentaneet. Sillä vaikka Apinain
Tarzan oli tappanut ihmisiä ja eläimiä, oli hän surmannut niitä kuin
metsästäjä, intohimotta, ellei oteta lukuun niitä harvoja tapauksia,
jolloin hän ei ollut hautonut mielessään ilkeyttä, joka painaa
inhoittavat jäljet kasvoihin.

Erään seikan tyttö oli pannut erikoisesti merkille nähdessään
Tarzanin ryntäävän Terkozia vastaan -- vasemmasta silmäkulmasta
yli pään ulottuvan tulipunaisen viirun. Mutta kun hän nyt tarkasti
Tarzanin piirteitä, huomasi hän, että se oli hävinnyt ja että sen
paikalla oli vain ohut valkea viiva.

Tuntiessaan tytön pysyvän rauhallisena Tarzan hellitti hieman
puristustaan ja kerran katsahti hänen silmiinsä hymyillen, ja silloin
Jane Porterin täytyi sulkea silmänsä, joita näiden kauniiden,
viehättävien miehenkasvojen näkeminen huikaisi.

Äkkiä Tarzan kiipesi puuhun, ja tyttö ihmetteli, miksi ei ollenkaan
peloittanut, vaan hänestä tuntui, ettei hän koskaan ennen ollut
levännyt paremmassa turvassa kuin nyt tämän ihmeellisen olennon
käsivarsilla ja matkan käydessä yhä syvemmälle villiin metsään, jossa
häntä odotti tuntematon kohtalo.

Kun hän silmät ummessa alkoi miettiä tulevaisuuttaan ja vilkkaan
mielikuvituksen tuoma pelko taas valtasi hänet, ei hänen tarvinnut
muuta kuin avata silmänsä ja katsoa likellä oleviin jaloihin
kasvoihin heti rauhoittuakseen.

Ei, tämä mies ei koskaan tekisi hänelle pahaa, siitä hän oli varma,
sillä hienot piirteet ja avomieliset kirkkaat

Last Page Next Page

Text Comparison with Warlord of Mars

Page 8
"I must trust you, yet at the same time you must trust me, for we are six to your one.
Page 17
"In the end it shall be all the same.
Page 19
It was then that Lakor quickly unslung a belt from his harness, and as I stepped back to parry a wicked thrust he lashed one end of it about my left ankle so that it wound there for an instant, while he jerked suddenly upon the other end, throwing me heavily upon my back.
Page 25
After all, his strange instinct might be more dependable than my faulty human judgment.
Page 38
For great distances in all directions rugged hills and arid stretches of dead sea bottom discourage intercourse with them, and since there is practically no such thing as foreign commerce upon warlike Barsoom, where each nation is sufficient to itself, really little has been known relative to the court of the Jeddak of Kaol and the numerous strange, but interesting, people over whom he rules.
Page 41
The thing might easily have risen out of my reach, but evidently it knew as little concerning retreat in the face of danger as either Woola or I, for it.
Page 59
It was he who broke the spell.
Page 66
"Whether you go on to victory or death, the Jeddak of Ptarth remains at your side.
Page 69
One of them was peering round the edge of the granite mass as though watching one who approached from the opposite side.
Page 72
The Marentina atmosphere plant will maintain life indefinitely in the cities of the north pole after all life upon the balance of dying Mars is extinct through the failure of the air supply, should the great central plant again cease functioning as it did upon that memorable occasion that gave me the opportunity of restoring life and happiness to the strange world that I had already learned to love so well.
Page 78
I was surprised to note that all the guards with the hotel at which we stopped were red men, and on inquiring of one of them I learned that they were slaves purchased by the proprietors of the hotels from the government.
Page 79
We spoke in low whispers, but, as that is only what courtesy demands in a public sleeping place, we roused no suspicion.
Page 85
The fellow had come into the garden to assist them to escape.
Page 87
I know it to be true, for I overheard Matai Shang tell his daughter Phaidor that he had seen him in Kaor, at the court of Kulan Tith, Jeddak.
Page 89
As I opened my eyes they goaded me with the points of their swords and bade me rise.
Page 93
No two nations have the same written language, and often cities of the same nation have a written language that differs greatly from that of the nation to which they belong.
Page 97
"Tonight, or tomorrow," repeated Solan, and as the door closed behind his guest the old man continued to mutter as he turned back to the table, where he again dumped the contents of the money-pouch, running his fingers through the heap of shining metal; piling the coins into little towers; counting, recounting, and fondling the wealth the while he muttered on and on in a crooning undertone.
Page 99
I could hear nothing beyond, and, with my accustomed rashness, pushed the portal wide to step into a room filled with yellow warriors.
Page 100
My friend walked close beside me, asking many silly questions about the country from which I had come, until finally his fellows paid no further attention to him or his gabbling.
Page 121
With a mighty, catlike bound I sprang upward toward that slender strand--the only avenue which yet remained that could carry me to my vanishing love.