Tarzan, apinain kuningas Seikkailuromaani Afrikan aarniometsistä

By Edgar Rice Burroughs

Page 9

uhkaavan onnettomuuden tunne ja äärimmäinen
toivottomuus.

Ja heidän takanaan, matalan harjanteen reunan yli, katselivat heitä
toiset silmät -- toisiaan lähellä olevat ilkeät silmät, jotka
kiiluivat tuuheiden kulmakarvojen alla.

Kun Fuwalda oli kulkenut ahtaasta satamansuusta ulos ja katosi
näkyvistä niemekkeen taakse, kietoi lady Alice kätensä Claytonin
kaulaan ja purskahti hillittömään itkuun.

Urheasti hän oli ottanut vastaan kapinan vaarat; sankarillisen lujana
katsonut hirveätä tulevaisuutta kohti, mutta nyt, kun ehdottoman
yksinäisyyden kauhu oli heidän yllään, laukesivat hänen liian
jännittyneet hermonsa ja vastavaikutus sai hänet valtaansa.

Clayton ei koettanut hillitä hänen kyyneleitään. Olihan parempi, että
luonto sai purkaa kauan patoutuneina olleet tunteet, ja hyvän aikaa
kesti, ennenkuin nuori nainen saattoi taas hallita itseään.

"Voi, John", huudahti hän viimein, "tämä on niin kauheata. Mitä
meidän on tehtävä? Mitä meidän on tehtävä?"

"Ainoa, mitä voimme tehdä, Alice", vastasi hänen miehensä niin
rauhallisesti kuin he olisivat istuneet hauskassa arkihuoneessaan
kotona, "on se, että käymme käsiksi työhön. Työ on pelastuksemme.
Emme saa jäädä ajattelemaan, sillä se voisi tehdä meidät hulluiksi.
Meidän on tehtävä työtä ja odotettava. Minä olen varma siitä, että
apua tulee piankin, kun huomataan, että Fuwalda on kadonnut, --
vaikkei Musta Mikko pitäisikään meille antamaansa sanaa."

"Niin, John, jos olisi puhe vain sinusta ja minusta", nyyhkytti
Alice, "niin voisimme kyllä kestää, sen tiedän, mutta --"

"Rakkaani", keskeytti Clayton hellästi, "minä olen ajatellut sitäkin,
mutta meidän pitää kestää sekin, kuten kaikki muu, mikä meitä
kohtaa, urheasti ja viimeiseen saakka luottaen kykyymme suoriutua
olosuhteista, olkoot ne minkälaisia tahansa. Harmaassa muinaisuudessa
tuli esi-isiemme osaksi samoja vaikeuksia kuin nyt meille, ehkäpä
juuri näissä samoissa aarniometsissä. Että me nyt olemme täällä, se
todistaa heidän voittoaan. Emmekö me nyt voi tehdä sitä, mitä hekin?
Vieläpä paremminkin, sillä me olemme varustetut pitkinä aikakausina
kootuilla tiedoilla, ja meillähän on tieteen apuneuvoja, joilla
itseämme suojelemme, puolustamme ja ylläpidämme, ja joista he eivät
mitään tietäneet. Mitä he saivat aikaan kivestä ja luusta tehdyillä
työkaluilla ja aseilla, sen mekin, Alice, varmasti voimme suorittaa."

"Ah, John, soisin niin mielelläni, että olisin mies ja voisin
ajatella miehen tavalla, mutta minä olenkin vain nainen ja ymmärrän
pikemmin sydämelläni kuin päälläni, ja se, mitä voin nähdä, on liian
hirveää, liian mahdotonta sanoin kuvattavaksi. Toivon vain, John,
että olisit oikeassa. Koetan parastani ollakseni urhea alkuihminen,
alkuaikaisen miehen kelpo vaimo."

Claytonin ensi työnä oli valmistaa yöksi turvapaikka, joka suojelisi
heitä petoeläimiltä.

Hän avasi sen laatikon, jossa olivat hänen pyssynsä ja ammuksensa,
jotta he molemmat työskennellessään olisivat aseistettuja
mahdollisten hyökkäysten varalta, ja sitten he yhdessä etsivät
paikkaa, missä nukkuisivat ensi yönsä.

Noin sadan metrin päässä rannasta oli pieni tasainen, melkein puuton
ala, jolle he päättivät aikaa myöten rakentaa vakituisen majan, mutta
toistaiseksi oli heidän mielestään parasta kyhätä puihin pieni lava,
jonne eivät ylettyisi paikkakunnan isommat petoeläimet. Clayton
valitsi siis neljä puuta, jotka olivat neliössä lähes kolmen metrin
päässä toisistaan.

Last Page Next Page

Text Comparison with The People That Time Forgot

Page 10
My greatest danger lay in the hideous reptilia whose low nervous organizations permitted their carnivorous instincts to function for several minutes after they had ceased to live.
Page 12
But I did not have long to stand thus with lowered weapon, for as she came, I saw her cast an affrighted glance over her shoulder, and at the same moment there broke from the jungle at the same spot at which I had seen her, the hugest cat I had ever looked upon.
Page 16
We walked along, the girl talking a great deal and seeming mystified that I could not understand her.
Page 19
After we had eaten, I added to the pile of firewood so that I could replenish the fire before the entrance to our barricade, believing this as good a protection against the carnivora as we could have; and then Ajor and I sat down before it, and the lesson proceeded, while from all about us came the weird and awesome noises of the Caspakian night--the moaning and the coughing and roaring of the tigers, the panthers and the lions, the barking and the dismal howling of a wolf, jackal and hyaenadon, the shrill shrieks of stricken prey and the hissing of the great reptiles; the voice of man alone was silent.
Page 28
We were both very tired, and.
Page 31
At last my captors led me into a great cave in the mouth of which a fire was burning.
Page 34
No, I was not afraid to die; in fact, I prayed for death, that I might be relieved of the frightfulness of the interval of life which remained to me--the waiting, the awful waiting, for that fearsome beast to reach me and to strike.
Page 41
country of Kro-lu--the archers.
Page 42
At last he spoke.
Page 46
As she approached nearer I could see that she was a very comely creature, and like all her sex that I had seen in Caspak, apparently young.
Page 47
It would have been very helpful to us could we have made friends with them, as their country abutted directly upon that of the Galus.
Page 48
I knew both my mother and my father, as only such as I may.
Page 52
About me was a strange landscape--the flowers, the trees, the grasses, even, were different from those of my northern world, and presently there appeared before me a creature fully as hideous as the Wieroo--a hairy manthing that barely walked erect.
Page 54
"The dance of death," she replied, and I shuddered, so recently had I escaped the same fate.
Page 62
Throwing aside his bow, he crouched behind his large oval shield, in the center of which was a hole about six inches in diameter.
Page 63
One hut meant a warrior and his mate, and each additional hut in a group indicated an additional female.
Page 64
Returning hunters, no doubt.
Page 66
In addition to the deer-skin tunic which constituted the major portion of their apparel, each carried a light blanket of barbaric yet beautiful design--the first evidence of weaving I had seen in Caspak.
Page 74
Silently we crept along, Nobs silent at heel, toward the nearest portion of the palisade.
Page 84
I had a friend who was once in the French flying-corps, and when Ace let himself out, he certainly flew.