Tarzan, apinain kuningas Seikkailuromaani Afrikan aarniometsistä

By Edgar Rice Burroughs

Page 88

syliinsä ja kantoi hänet viidakkoon.

Varhain seuraavana aamuna heräsivät kaikki neljä pienessä majassa
nukkuvaa henkilöä kanuunanlaukaukseen. Clayton ryntäsi ensimmäisenä
ulos ja näki, että kaksi alusta oli ankkuroinut sataman suulle.

Toinen oli _Arrow_, toinen pieni ranskalainen risteilijä.
Jälkimmäisen kannella seisoi suuri joukko miehiä, katsellen rannalle;
Clayton ja toiset hänen jäljessään tulleet ymmärsivät, että kanuuna
oli laukaistu herättämään heidän huomiotaan, jos he vielä olisivat
majassa.

Molemmat laivat olivat jokseenkin kaukana rannasta, ja epäiltävää
oli, voisiko laivaväki kaukoputkellaan nähdä pienen seurueen, joka
heilutteli heille hattujaan.

Esmeralda oli irroittanut punaisen esiliinansa ja liehutti sitä
kiihkeästi päänsä yllä, mutta Clayton, joka pelkäsi, ettei sekään
ehkä näkyisi, kiirehti pohjoiselle niemekkeelle, missä hänen kokkonsa
oli valmiina sytytettäväksi.

Sekä hänestä itsestään että hänen onnettomuustovereistaan tuntui
kokonaiselta iankaikkisuudelta, ennen kuin hän ehti kuivan puu- ja
risukasan luo.

Kun hän vihdoin oli tunkeutunut tiheikön puhki ja taas sai näkyviinsä
alukset, hämmästyi hän kovasti huomatessaan _Arrowin_ kohottavan
purjeita ja risteilijän olevan matkalla.

Nopeasti hän sytytti rovion monesta kohden ja kiirehti sitten niemen
uloimpaan kärkeen. Siellä hän riuhtaisi yltään paitansa, sitoi sen
oksaan ja alkoi sitä heiluttaa edestakaisin.

Mutta alukset jatkoivat vain matkaansa, ja hän oli jo luopunut
kaikesta toivosta, kun yli metsän nouseva valtava savupatsas herätti
risteilijän tähystäjän huomiota. Heti sitten suuntautui kymmenkunta
kaukoputkea rannikkoa kohti.

Clayton näki molempien alusten kääntyvän. _Arrow_ jäi rauhallisesti
keinumaan valtameren aalloille, mutta risteilijä lähti verkalleen
maata kohti.

Jonkun matkan päähän se pysähtyi, ja siitä laskettiin vene, joka
soudettiin rannalle.

Kun se pääsi maihin, astui siitä nuori upseeri.

"Herra Clayton, luullakseni?" kysyi hän.

"Jumalan kiitos, että tulitte!" vastasi Clayton. "Ehkä ei ole vielä
liian myöhäistä."

"Mitä tarkoitatte, herra?" kysyi upseeri.

Clayton kertoi Jane Porterin katoamisesta ja ilmoitti, että etsintään
tarvittaisiin aseellisia miehiä.

_"Mon dieu!"_ huudahti upseeri huolestuneena. "Eilen ei olisi
kenties ollut myöhäistä. Tänään voi olla parempi, ettei tyttöparkaa
milloinkaan löydetä. Hirveätä, herra, todella hirveätä."

Toisia veneitä oli risteilijästä laskettu vesille. Clayton osoitti
upseerille, missä oli pienen poukaman suu, ja astui sitten hänen
kanssaan veneeseen. Kaikki soutivat nyt pieneen satama-altaaseen.

Pian nousi koko seurue maihin sille kohtaa, missä professori Porter,
herra Philander ja itkevä Esmeralda odottivat.

Viimeisessä risteilijästä tulleessa veneessä oli myös aluksen
komentaja. Heti kun hän sai kuulla Jane Porterin ryöväämisestä,
tarjosi hän käytettäväksi miehiä, jotka vapaaehtoisesti suostuivat
lähtemään professori Porterin ja Claytonin mukana etsintäretkelle.

Urheista ja myötätuntoisista ranskalaisista halusi heti joka upseeri
ja mies lähteä matkalle.

Komentaja valitsi kaksikymmentä miestä ja kaksi upseeria, luutnantti
D'Arnotin ja luutnantti Charpentierin. Muuan vene lähetettiin
risteilijältä noutamaan ruokatavaroita, ammuksia ja pyssyjä.
Revolverit oli miehillä ennestään.

Claytonin kysymykseen, kuinka he olivat tulleet ankkuroineeksi
likelle rantaa ja laukaisseeksi kanuunan, selitti kapteeni Dufranne,
että he kuukausi sitten olivat saaneet näkyviinsä _Arrowin_, joka
jotensakin runsain purjein viiletti lounaaseen, ja kun he olivat
antaneet sille pysähdysmerkin, oli se vain lisännyt purjeitaan.

He olivat seuranneet sitä auringon laskuun asti ampuen useita
laukauksia, mutta seuraavana aamuna siitä ei näkynyt jälkeäkään.
He

Last Page Next Page

Text Comparison with The Beasts of Tarzan

Page 6
A sailor who had approached to listen to the conversation vouchsafed the information that a moment before as he had been about to enter the "pub" he had seen two men leaving it who walked toward the wharf.
Page 9
a double "s.
Page 10
"Remember that I have your son--if you chance to hear the agonized wail of a tortured child it may console you to reflect that it is because of your stubbornness that the baby suffers--and that it is your baby.
Page 13
Thank Heaven she, too, did not fall into the clutches of those villains.
Page 23
The teeth of the ape-man were buried in the back of Sheeta's neck and his right arm was round the fierce throat, while the left hand, grasping a slender piece of stone, rose and fell in mighty blows upon the panther's side behind the left shoulder.
Page 36
With the tossing of the boat the apes became panic-stricken.
Page 40
At one end the panther wrought fearful havoc with his mighty talons and long, sharp fangs, while Akut at the other buried his yellow canines in the necks of those that came within his reach, hurling the terror-stricken blacks overboard as he made his way toward the centre of.
Page 41
" "Another white man 'came in peace' three moons ago," replied Kaviri; "and after we had brought him presents of a goat and cassava and milk, he set upon us with his guns and killed many of my people, and then went on his way, taking all of our goats and many of our young men and women.
Page 42
Kaviri's warriors thought that they had never seen so terrible a crew in all their lives.
Page 52
He was to die in a few hours, and with him would go the child's last chance of succour.
Page 56
Before Rokoff could drive the weapon home the chief sprang upon him and dragged him away from his intended victim.
Page 75
The toothless old hag grinned her appreciation of this suggestion, and as the plan still better suited the chief's scheme, in that it would permit him to surround Tarzan with a gang of picked assassins, he readily assented, so that presently Tarzan had been installed in a hut close to the village gate.
Page 95
There were no stones or rocks available, but along the shore she found quantities of driftwood deposited by the river at a slightly higher stage.
Page 107
At times he startled even himself and sent the lesser creatures of the wild jungle scampering to their hiding places as involuntary roars and growls rumbled from his throat.
Page 112
A man in the bow of the oncoming boat challenged them just as the two dugouts were about to touch.
Page 117
Tarzan's joy had been unbounded when he learned from his wife that the little child who had died in the village of M'ganwazam was not their son.
Page 124
Why, if I woke up my maties here they'd probably cut your heart out of you before the Englishman got a chance at you at all.
Page 128
He guessed the truth; but discretion sealed his lips.
Page 140
" "Come!" repeated Kai Shang, and seized Jane Clayton's wrist.
Page 144
It was his cry and the subsequent report of the revolver which threw Jane Clayton off her guard.