Tarzan, apinain kuningas Seikkailuromaani Afrikan aarniometsistä

By Edgar Rice Burroughs

Page 85

jonka
jäseneksi hänet oli otettu, olivat sitä vaivanneet alinomaiset
riitaisuudet. Terkoz oli esiintynyt julmana ja oikullisena
kuninkaana, niin että useat vanhemmista ja heikommista apinoista,
joita kohtaan hän erikoisesti käytti hirmuvaltaansa, olivat
toinen toisensa jälkeen perheineen lähteneet etsimään rauhaa ja
turvallisuutta aarniometsän kaukaisista sisäosista.

Vihdoin jäljellejääneetkin joutuivat epätoivoon Terkozin
väkivaltaisuudesta, ja silloin erään mieleen johtui Tarzanin
hyvästijättöpuhe:

"Jos saatte johtajaksenne julmurin, niin älkää menetelkö niinkuin
muut apinat, jotka yksitellen nousevat johtajaansa vastaan.
Lyöttäytykää sen sijaan kaksi, kolme tai neljä yhteen ja käykää
sitten hänen kimppuunsa. Jos näin teette, niin yksikään johtaja ei
uskalla menetellä muulla tavoin kuin hänen sopii, sillä neljä voi
aina tappaa kuinka väkevän johtajan tahansa."

Se apina, joka muisti tämän viisaan neuvon, puhui siitä useille
tovereilleen, ja kun Terkoz taas kerran palasi heimonsa luo, sai hän
kuuman vastaanoton.

Siinä ei kursailtu. Heti kun Terkoz näyttäytyi, karkasi häneen
käsiksi viisi rotevaa karvaista petoa.

Sydämessään hän oli kurja pelkuri, kuten kaikki päällepäsmärit,
olkoonpa sitten puhe apinoista tai ihmisistä, eikä hän siis jäänyt
joko voittaakseen tai kuollakseen, vaan riistäytyi irti niin pian
kuin suinkin ja pakeni metsän tiheimpään suojaan.

Pari kertaa hän vielä koetti liittyä heimoon, mutta kummallakin
kerralla oli vastaanotto sama, ja hänet ajettiin tiehensä. Vihdoin
hän luopui yrittämästä ja palasi viidakkoon raivosta ja vihasta
vaahdoten.

Monta päivää hän kuljeskeli umpimähkään sinne tänne, hautoen kostoa
ja etsiskeli en jotakin heikkoa olentoa, johon saisi purkaa vimmansa.
Tässä mielentilassa heilautellen itseään puusta puuhun hirveä
ihmisenkaltainen peto äkkiä tapasi matkallaan kaksi naista.

Huomatessaan heidät hän oli jo aivan heidän kohdallaan. Jane Porter
näki hänet vasta sitten, kun suuri karvainen ruumis pudottautui
maahan, jolloin hirvittävä naama ja ärisevä kita oli vain jalan
päässä hänen edessään.

Kimeä parkaisu pääsi hänen huuliltaan, kun pedon koura tarttui hänen
käsivarteensa. Sitten hänet tempaistiin lähemmäksi hirveitä hampaita,
jotka tavoittelivat hänen kurkkuansa. Mutta ennenkuin ne koskettivat
hienoa ihoa, oli apina muuttanut mieltään.

Heimo oli pitänyt hallussaan kaikki hänen naisensa. Hänen oli siis
hankittava toisia niiden sijaan. Tämä karvaton valkea apina saisi
olla ensimmäinen hänen uudessa taloudessaan. Niinpä hän töykeästi
heitti tytön leveille karvaisille hartioilleen ja hypähti taas puiden
sekaan, vieden mukanaan Jane Porterin, jota nyt uhkasi kuolemaa tuhat
kertaa pahempi kohtalo.

Esmeraldan huuto oli kuulunut samaan aikaan kuin Jane Porterin, mutta
sitten hän pyörtyi, kuten tavallisesti, jos sattui äkillinen kohtaus,
joka vaati mielenmalttia.

Mutta Jane Porter ei menettänyt tajuntaansa. Tosin hän lamaantui
kauhusta, nähdessään hirveän naaman ja tuntiessaan pedon
pahanhajuisen hengityksen lemahtavan vasten kasvojaan, mutta hänen
aivonsa toimivat, ja hän käsitti kaikki, mitä tapahtui.

Se vauhti, jolla peto vei häntä metsän läpi, oli hänestä suorastaan
ihmeellinen, mutta sittenkään hän ei huutanut eikä ponnistellut
vastaan. Apinan äkillinen ilmaantuminen oli niin hämmentänyt hänet,
että hän luuli olevansa nyt matkalla rannikolle päin.

Siksi hän säästi voimiaan ja ääntään, kunnes näkisi olevansa kyllin
lähellä majaa, että huutamisesta voisi olla apua.

Lapsiparka ei aavistanut, että

Last Page Next Page

Text Comparison with Tarzan and the Jewels of Opar

Page 3
But presently in the very hatred of the man for Belgians, Werper saw a faint ray of hope for himself.
Page 16
He saw the giant ape-man swing himself nimbly up the face of the great rock.
Page 17
Before he extinguished the single candle he had brought with him for the purpose, and the flickering light of which had cast.
Page 22
Slowly he groped his way along, feeling with his hands upon the tunnel's walls, and cautiously with his feet ahead of him upon the floor before he could take a single forward step.
Page 30
On the level with the surface of the water he saw a large opening in the dark and slimy wall.
Page 37
What purpose prompted the Belgian in leading the victim of his treachery and greed back toward his former home it is difficult to guess, unless it was that without Tarzan there could be no ransom for Tarzan's wife.
Page 40
"It was a black who killed Kala.
Page 45
Now he went more rapidly; but the mounted Arabs had covered a great distance while the wounded black had been painfully crawling after them.
Page 68
Tantor bore down upon him trumpeting shrilly.
Page 72
Though no mark showed where.
Page 75
The business of exploring each of them would be fraught with danger; but danger was only a natural factor of each day's life--it never appalled Tarzan.
Page 81
Tarzan dropped to the trail, ran quickly to the beast's side, and drove his spear deep into the fierce heart, then after recovering his arrows turned his attention to the mutilated remains of the animal's prey in the nearby thicket.
Page 86
With a smothered scream she rushed toward the opposite jungle, and as she reached the bushes there, Achmet Zek and his two henchmen rose up and seized her.
Page 109
Wetting his thin lips with his tongue, Achmet Zek loosened the tie strings which closed the mouth of the pouch, and cupping one claw-like hand poured forth a portion of the contents into his palm.
Page 110
Chulk eyed the pouch, which, suspended over Mugambi's shoulder, swung beside his black hip.
Page 116
Both hunger and thirst assailed her now, and realizing that she must descend or die of starvation, she at last summoned courage to undertake the ordeal of continuing her journey through the jungle.
Page 118
That devil there," and he pointed toward the body of Achmet Zek, "has terrorized the entire country.
Page 138
There was a quick leap, and the Belgian felt a heavy body hurtle onto the rump of his terror-stricken mount.
Page 145
Men leaped from their blankets and with guns ready ran toward the picket line, and then from the jungle beyond the boma a dozen lions, emboldened by the example of their fellow charged fearlessly upon the camp.
Page 153
Again and once again they fought their battles with savage beast and savage man, and dawn was already breaking when Basuli, for the fortieth time, narrated how he and a handful of his warriors had watched the battle for the golden ingots which the Abyssinians of Abdul Mourak had waged against the Arab raiders of Achmet Zek, and how, when the victors had ridden away they had sneaked out of the river reeds and stolen away with the precious ingots to hide them where no robber eye ever could discover them.