Tarzan, apinain kuningas Seikkailuromaani Afrikan aarniometsistä

By Edgar Rice Burroughs

Page 82

niin paljon uusia ihmeellisiä asioita, että hänen oli
vaikea päästä niistä selville.

He eivät siis tietäneet, että hän oli Apinain Tarzan. Piti ilmoittaa
se heille.

Asuinpuuhunsa hän oli kyhännyt oksista ja lehvistä kömpelötekoisen
katoksen, jonka suojaan hän oli sateen varalta tallettanut majasta
tuomansa harvat aarteet. Niiden joukossa oli myös lyijykyniä.

Niistä hän otti yhden ja kirjoitti Jane Porterin nimikirjoituksen
alle:

"Minä olen Apinain Tarzan."

Hän arveli sen riittävän, ja kirjeen hän päätti viedä takaisin majaan.

Ruuan puolesta heidän ei tarvitsisi huolehtia. Sitä hän kyllä
hankkisi heille.

Seuraavana aamuna Jane Porter löysi hukkuneen kirjeensä ihan samalta
paikalta, mistä se kaksi yötä aikaisemmin oli kadonnut. Se oli
kummallista, mutta nähdessään lisäyksen nimensä alla hän tunsi kylmiä
väreitä selässään. Hän näytti Claytonille kirjettä tai oikeammin sen
viimeistä lehteä, jossa allekirjoitus oli.

"Ja ajatelkaahan, että tuo villi on arvatenkin tarkkaillut minua koko
ajan, kun kirjoitin! Uh, se on kauheata!"

"Mutta hän on meille ystävällinen", vakuutti Clayton, "kun hän
on palauttanut kirjeenne, eikä ole tehnyt teille mitään pahaa,
ja ellen erehdy, niin juuri hän on antanut ystävyydestään hyvin
kouraantuntuvan todistuksen, sillä äsken löysin majan edustalta
kaadetun villikarjun".

Siitä lähtien kului tuskin päivääkään, jolloin ei olisi majalle
tuotu metsänriistaa tai muuta ruokaa. Toisinaan se oli nuori hirvi,
toisinaan jotakin outoa syötävää -- Mbongan kylästä näpistettyjä
kassava-kakkuja -- taikka metsäkarju, leopardi, kerran leijonakin.

Tarzanille tuotti mitä suurinta nautintoa hankkia ruokaa näille
tuntemattomille. Hänestä tuntui, ettei mikään ollut niin hauskaa kuin
ahertaa ihanan valkoisen tytön menestykseksi ja turvaksi.

Hän aikoi joskus päivänvalolla ilmestyä majalle puhumaan heidän
kanssaan niiden pikku merkkien avulla, jotka olivat heille kaikille
tuttuja. Mutta hänen oli vaikea voittaa metsäläisujouttaan, ja niin
päivä seurasi toista, eikä hän tullut toteuttaneeksi aikomustaan.

Majan asukkaat tutustuivat vähitellen ympäristöönsä ja rohkenivat
mennä yhä kauemmas viidakkoon pähkinöitä ja muita hedelmiä hakemaan.

Kului tuskin päivääkään, jolloin professori Porter ei olisi
hajamielisenä harhaillut viidakossa vähääkään piittaamatta sen
väijyvistä vaaroista. Herra Samuel T. Philander, joka ei ollut
nuorenakaan ollut vahva mies, kävi vain varjoksi entisestään, hänen
kun piti pysytellä professorin henkivartijana.

Vihdoin Tarzan päätti käydä majalla.

Oli varhainen iltapuoli. Clayton oli lähtenyt sataman suulle
tarkkailemaan, näkyisikö ehkä ohikulkevia laivoja. Täällä hänellä
oli korkea puukasa valmiina sytytettäväksi, jos höyry tai purje
ilmaantuisi kaukaiselle taivaanrannalle.

Professori Porter astuskeli pitkin rantaa etelää kohti, ja hänen
kintereillään oli herra Philander, joka pyyteli häntä kääntymään
takaisin, ennenkuin he molemmat taas joutuisivat jonkun villieläimen
takaa-ajettaviksi.

Kun muut olivat hajaantuneet, lähtivät Jane Porter ja Esmeralda
viidakkoon keräämään hedelmiä ja innoissaan he joutuivat yhä
kauemmaksi majan luota.

Tarzan odotti oven edessä heidän paluutaan. Hän ajatteli kaunista
valkoista tyttöä, eikä hän nykyään muuta ajatellutkaan. Hän mietti,
pelkäisikö tyttö häntä, ja tämä ajatus oli vähällä saada hänet
luopumaan suunnitelmastaan.

Hän alkoi käydä maltittomaksi, kun ei ketään kuulunut. Hänen teki
mieli katsella tyttöä, olla hänen lähellään, ehkäpä koskettaakin
häntä. Apinamies ei tuntenut mitään jumalaa, mutta hän

Last Page Next Page

Text Comparison with A Princess of Mars

Page 4
I spent nearly a year prospecting in company with another Confederate officer, Captain James K.
Page 43
Sarkoja, one of the older women who shared our domicile, had been present at the audience as one of the captive's guards, and it was toward her the question turned.
Page 53
The men were beardless and only a few wore arms.
Page 65
If you ever witness a night battle you will note the absence of these explosions, while the morning following the battle will be filled at sunrise with the sharp detonations of exploding missiles fired the preceding night.
Page 70
"This much, Tars Tarkas, you may do for me in return for the friendship that, I must confess, I feel for you.
Page 74
There, upon Dejah Thoris' chariot stood three figures, for the purpose evidently of witnessing the encounter above the heads of the intervening Tharks.
Page 77
If she would speak with me I but await her command.
Page 99
Just before dark we reached the main body of troops shortly after they had made camp for the night.
Page 104
penetrated to the buildings surrounding the plaza.
Page 105
As the brutes, growling and foaming, rushed upon the almost defenseless women I turned my head that I might not see the horrid sight.
Page 106
When the amphitheater had cleared I crept stealthily to the top and as the great excavation lay far from the plaza and in an untenanted portion of the great dead city I had little trouble in reaching the hills beyond.
Page 109
This product is then treated electrically, or rather certain proportions of refined electric vibrations are incorporated with it, and the result is then pumped to the five principal air centers of the planet where, as it is released, contact with the ether of space transforms it into atmosphere.
Page 110
Every red Martian is taught during earliest childhood the principles of the manufacture of atmosphere, but only two at one time ever hold the secret of ingress to the great building, which, built as it is with walls a hundred and fifty feet thick, is absolutely unassailable, even the roof being guarded from assault by air craft by a glass covering five feet thick.
Page 112
There were low rambling buildings of concrete barred with heavy impassable doors, and no amount of hammering and hallooing brought any response.
Page 116
My way led to the central square or plaza, which is a characteristic of all Martian cities.
Page 118
This ray, like the ninth ray, is unknown on Earth, but the Martians have discovered that it is an inherent property of all light no matter from what source it emanates.
Page 120
Driving my fleet air craft at high speed directly behind the warriors I soon overtook them and without diminishing my speed I rammed the prow of my little flier between the shoulders of the nearest.
Page 137
It was Woola--faithful, loving Woola.
Page 142
Then came more dignitaries, and the officers of the palace and of the army, and finally two figures entirely muffled in scarlet silk, so that not a feature of either was discernible.
Page 152
The instruments show a rapidly decreasing air pressure on all parts of Barsoom--the engine has stopped.