Tarzan, apinain kuningas Seikkailuromaani Afrikan aarniometsistä

By Edgar Rice Burroughs

Page 80

Philander ja Clayton -- tämä liittyi meihin Lontoossa
vain seikkailun halusta -- olivat yhtä epäuskoisia kuin minäkin.

Kertoakseni pitkän jutun lyhyesti mainitsen siis vain, että
todella löysimme saaren ja aarteen. Se oli iso raudoitettu
tammiarkku, jonka ympärille oli monin kerroin kääritty öljyttyä
purjekangasta, ja yhtä vahva ja luja se oli kuin melkein
kaksisataa vuotta sitten, jolloin se oli maahan kaivettu.

Se oli suorastaan täynnä kultarahoja, ja niin raskas se oli, että
neljä miestä tuskin jaksoi sitä kantaa.

Mutta tämä kovan onnen aarre näyttää tuovan vain tuhoa ja
verenvuodatusta niille, jotka joutuvat sen kanssa tekemisiin,
sillä kolme päivää sen jälkeen, kun olimme lähteneet Kap Verden
saarilta, teki meidän oma miehistömme kapinan ja tappoi koko
päällystönsä.

Oh, se oli hirveää -- sitä ei voi edes kirjoittaa.

He olivat aikoneet surmata meidätkin, mutta heidän johtajansa,
King nimeltään, ei sallinut sitä, ja sitten purjehdittiin pitkin
rannikkoa etelään. Täällä tavattiin autiossa paikassa hyvä
satama, jossa meidät laskettiin maihin ja jätettiin oman onnemme
nojaan.

He purjehtivat tänään tiehensä aarteineen, mutta Clayton sanoo,
että heidän kohtalonsa tulee olemaan sama kuin tuon muinaisen
aluksen, sillä samana päivänä, jolloin saavuimme maihin, murhasi
eräs miehistä Kingin, joka yksinään jotakin tiesi laivan
ohjaamisesta.

Soisin että tuntisit herra Claytonin. Hän on tavattoman
herttainen ja näyttää melkein siltä kuin olisi korviaan myöten
rakastunut minun vähäpätöisyyteeni.

Hän on loordi Greystoken ainoa poika, ja kerran hän saa periä
loordin arvonimen ja maatilat. Lisäksi hän on itsekin rikas,
mutta se, että hänestä tulee englantilainen loordi, huolestuttaa
minua kovasti -- tiedäthän mielipiteeni Amerikan neidoista, jotka
ovat menneet naimisiin aatelisten ulkomaalaisten kanssa. Oh,
olisipa hän vain tavallinen amerikkalainen herrasmies!

Mutta sehän ei ole hänen syynsä, että kaikessa muussa paitsi
syntyperässä hän olisi kunniaksi rakkaalle isänmaalleni, ja se on
suurin imarrus, minkä voin miehestä lausua.

Meillä on ollut

Last Page Next Page

Text Comparison with The Mad King

Page 11
Why didn't you tell me, in the first place, that I was a king, and that I might get you in trouble.
Page 17
to a place of safety," replied Barney.
Page 33
" "He seemed to know what he was doing when he ran for that hole in the wall," replied Barney with a grin.
Page 37
Nor was there great cause for wonderment in that, for the American presented aught but a respectable appearance.
Page 42
Possibly he could effect his own escape with the connivance of Rudolph, and at the same time free the boy.
Page 62
In another moment Peter of Blentz would be proclaimed the king of Lutha.
Page 75
The sight of Barney threw the servants and functionaries of the royal household into wild excitement and confusion.
Page 78
the Royal Horse closed around him, and there, for five minutes, was waged as fierce a battle for possession of a king as was ever fought.
Page 99
Instead it spanned two continents and an ocean to rest upon the little spot of woodland and rugged mountain and lowland that is Lutha.
Page 107
For a moment he paused in the shadows of the alley listening.
Page 112
The Austrians were coming! He looked about.
Page 123
He was the only occupant of the shed.
Page 129
"The Prince von der Tann insinuated that Austria's only wish in connection with Lutha is to seize her," he said.
Page 141
Barney took the turns carefully and had just emerged into the last leg of the S when he saw, to his consternation, a half-dozen Austrian infantrymen lolling beside the road.
Page 145
The garb had served its purpose well in aiding in his escape from Austria, but now it was more of a menace than an asset.
Page 155
He alighted from his own machine and with a low bow saluted the princess, an ironical smile upon his thin lips.
Page 156
The eyes of the three men were upon the doorway as the little party entered.
Page 157
"Mein Gott," he exclaimed, "the impostor!" "You told me he was dead," repeated the king accusingly.
Page 183
"You gave it to me to cut a hole in the window of the garage where I stole the automobile," he said.
Page 199
His eyes glowed with suddenly aroused interest.