Tarzan, apinain kuningas Seikkailuromaani Afrikan aarniometsistä

By Edgar Rice Burroughs

Page 8

eivät tehonneet matruusiin.

"Minä olen laivalla ainoa mies, joka ei halua teidän kuolemaanne,
ja vaikka tiedän, että se olisi varmin tapa pelastaa oma päämme,
niin Musta Mikko ei ole niitä miehiä, jotka unohtavat hyvät työt.
Pelastitte kerran henkeni, ja vastapalvelukseksi teen nyt teille
samaa, mutta siinä onkin kaikki, mitä voin tehdä. Miehet eivät
siedä suurempia myönnytyksiä, ja ellemme saa teitä hyvin pian
maihin, voivat he vielä muuttaa mielensä antamatta teille tätäkään
tilaisuutta. Panen mukaanne kaikki tavaranne ja keittoastioita ja
muutamia vanhoja purjeita teltoiksi ja ruokaa, joka riittää, kunnes
tapaatte hedelmiä ja riistaa. Kun lisäksi saatte pyssyjä turvaksenne,
niin teidän pitäisi voida aivan helposti elää täällä, kunnes tulee
apua. Sitten kun pääsen varmaan suojaan, pidän huolta siitä, että
Englannin hallitus saa tietää olinpaikkanne. En kuolemaksenikaan
osaisi heille täsmälleen sanoa, missä olette, sillä sitä en tiedä
itsekään, mutta he löytävät teidät sittenkin."

Kun hän oli poistunut, menivät he ääneti kajuuttaansa, kumpikin
täynnä synkkiä aavistuksia.

Clayton ei uskonut, että Mustalla Mikolla oli pienintäkään aikomusta
ilmoittaa Englannin hallitukselle heidän olinpaikkaansa, ja hyvinkin
saattoi olla jokin petos suunniteltu seuraavaksi päiväksi, kun heidän
oli mentävä maihin merimiesten mukana, jotka saattaisivat heitä
tavaroineen. Kun miehet olisivat poissa Mustan Mikon näkyvistä,
voisivat he lyödä kuoliaiksi vaaralliset matkustajansa, ja silti
jäisi Mustan Mikon omatunto kirkkaaksi.

Ja vaikkapa he pelastuisivatkin tästä kohtalosta, niin eivätkö
heitä odottaisi toiset vielä peloittavammat vaarat? Yksinään ollen,
ajatteli Clayton, hän tulisi kyllä toimeen vuosikausia, sillä hän
oli voimakas ja terve mies, mutta kuinka kävisi Alicen ja sen pikku
olennon, joka oli piakkoin tulossa maailmaan, erämaan vaivojen ja
vaarojen keskelle?

Miestä värisytti, kun hän mietiskeli tilanteen hirveää vaarallisuutta
ja avuttomuutta. Mutta laupias kaitselmus esti häntä ennakolta
näkemästä kauheaa todellisuutta, joka odotti heitä synkän salon
armottomissa pimennoissa.

Varhain seuraavana aamuna heidän lukuisat arkkunsa ja laatikkonsa
vivuttiin kannelle ja laskettiin odottaviin veneisiin rannalle
kuljetettaviksi.

Siinä oli paljon erilaista muuttotavaraa, sillä Claytonit olivat
arvelleet viipyvänsä kodissaan mahdollisesti viisi tai kahdeksan
vuotta, niin että he tarpeellisten tavarain lisäksi olivat ottaneet
mukaansa myös paljon ylellisyysesineitä.

Musta Mikko oli päättänyt, ettei mitään Claytonin tavaroita
jätettäisi laivaan. Vaikea oli sanoa, oliko syynä tähän myötätunto
heitä kohtaan vai hänen omien etujensa ajaminen.

Varmaa on ainakin, että jos kadonneen brittiläisen virkamiehen
tavaroita keksittäisiin epäilyttävältä alukselta, ei sitä olisi
helppo selittää missään sivistyneen maailman satamassa.

Niin innokas hän oli ajamaan perille tämän aikeensa, että käski
merimiesten, jotka olivat takavarikoineet Claytonin revolverit, antaa
ne hänelle takaisin.

Pieniin veneisiin lastattiin myös suolattua lihaa, laivakorppuja,
vähän perunoita, papuja, tulitikkuja, keittoastioita, työkalulaatikko
ja muutamia vanhoja purjeita.

Ikäänkuin itsekin peläten samaa kuin Clayton, Musta Mikko seurasi
heitä maihin ja jätti heidät viimeisenä, sitten kun veneet -- miesten
täytettyä laivan tynnyrit raikkaalla vedellä -- työnnettiin rannasta
ja lähdettiin soutamaan takaisin Fuwaldaa kohti.

Kun veneet hiljalleen lipuivat pitkin poukaman sileää pintaa,
seisoivat Clayton ja hänen vaimonsa ääneti katselemassa niiden lähtöä
-- kummankin rinnassa

Last Page Next Page

Text Comparison with The Son of Tarzan

Page 19
He had a double purpose in accepting Clayton's offer.
Page 24
Outside the cabin--and none there was aboard who knew what he did in the cabin--the lad was just as any other healthy, normal English boy might have been.
Page 43
This was life! For the instant he forgot his resolutions of a few minutes past to hasten to the coast at some other point than that at which he had landed and make his way immediately back to London.
Page 46
The sound of his voice brought every head erect.
Page 47
He wanted to fight, yet his reason made it all too plain that it would be but a foolish sacrifice of his life to meet these armed men with his naked hands and his teeth--already the boy thought of his teeth, of his fighting fangs, when possibility of combat loomed close.
Page 49
No longer was there a single jungle spoor but was.
Page 58
There was none other than the little girl in this part of the village, which had been almost deserted since The Sheik had left long months before upon his journey toward the north.
Page 61
And from the ape the boy learned the methods that had been handed down to Akut from some common ancestor of them both, who had roamed the teeming earth when ferns were trees and crocodiles were birds.
Page 74
along dizzy ways as they searched for food.
Page 77
They were friends--companions--that was all.
Page 94
I will help you free your king.
Page 105
Malbihn took a single glance and turned away.
Page 118
"I opened the cage that held you.
Page 144
The first time that he had been surprised there he apologized gruffly, explaining that he had always been fond of the good old blooms of northern Europe which My Dear had so successfully transplanted in African soil.
Page 158
Nothing had been explained to her, for both Bwana and My Dear had wished to spare her the mortification and sorrow of the true explanation of Baynes' proposal.
Page 165
"I left orders that they were to move on at day break," explained the trader, "so that we could get a good start.
Page 169
Baynes hung back.
Page 171
Morison Baynes into the jungles.
Page 184
"Come back begging for food and protection, eh?" "Let me go," cried the girl.
Page 213
Baynes was close behind her, their horses running at full speed.