Tarzan, apinain kuningas Seikkailuromaani Afrikan aarniometsistä

By Edgar Rice Burroughs

Page 79

lopulta vain yksi mies oli
jäljellä -- kirjeen kirjoittaja.

Miehet olivat aluksensa jäännöksistä rakentaneet veneen, mutta
kun heillä ei ollut pienintäkään tietoa, missä saari sijaitsi,
eivät he olleet uskaltaneet lähteä matkalle.

Kun kaikki toiset olivat kuolleet, alkoi hirveä yksinäisyys
painostaa häntä, niin ettei hän enää kestänyt sitä, ja siksi hän
mieluummin antautui vaaraan kuolla aavalla merellä kuin menettää
järkensä yksinäisellä saarella ja lähti purjehtimaan pienellä
veneellään, oltuaan miltei vuoden erakkona.

Onneksi hän lähti pohjoiseen ja joutui viikon päästä Espanjan ja
Länsi-Intian väliä purjehtivien laivojen kulkuvesille, jolloin
eräs kotiin matkaava alus keksi hänet ja otti hoiviinsa.

Pelastajilleen hän kertoi vain haaksirikosta, kuinka melkein
kaikki miehet olivat hukkuneet ja sitten loputkin menehtyneet
saarella, niin että hän yksin oli jäänyt eloon. Kapinasta ja
maahan kaivetusta aarrearkusta hän ei maininnut mitään.

Laivan kapteeni sanoi, että ottaen huomioon sen paikan, josta
hänet oli pelastettu, ja kuluneella viikolla vallinneet tuulet
hän oli varmasti ollut jollakin Kap Verden saarista Afrikan
länsirannikolla, noin 16. tai 17. asteella pohjoista leveyttä.

Hänen kirjeensä kuvaili erittäin tarkasti sekä saarta
että aarteen paikkaa, ja sitä seurasi liitteenä maailman
kömpelötekoisin ja eriskummallisin kartta, jossa sekä puut että
kivet oli merkitty X:llä, -- etpä voi aavistaakaan, millaiselta
se kartta näytti.

Kun isä sitten selitti retken varsinaisen tarkoituksen, lamaantui
mieleni kokonaan, sillä tiesinhän hyvin, kuinka haaveileva ja
epäkäytännöllinen hän on aina ollut, ja siksi pelkäsin, että
häntä taas oli petkutettu, etenkin kun hän kertoi minulle
maksaneensa kirjeestä ja kartasta tuhat dollaria.

Sainpa vielä lisäksi tietää, että hän oli lainannut
kymmenentuhatta dollaria Robert Canlerilta ja antanut hänelle
siitä velkakirjan. Herra Canler ei ollut vaatinut mitään
vakuutta. Arvaathan, rakas ystävä, mitä se merkitsee minulle, jos
isä ei voi maksaa velkaansa. Oh, kuinka minä inhoan sitä miestä!

Kaikki koetimme kyllä katsella asiaa sen valoisalta puolelta,
mutta herra

Last Page Next Page

Text Comparison with The Beasts of Tarzan

Page 13
Where were the trained senses of the savage ape-man? Where the acute hearing? Where the uncanny sense of scent? Chapter 3 Beasts at Bay Slowly Tarzan unfolded the note the sailor had thrust into his hand, and read it.
Page 15
The bullet-head crumpled forward upon its flaccid neck against the great hairy chest--the roaring and the shrieking ceased.
Page 23
As the startled Akut looked up he saw the panther almost above him, and already upon the panther's back the white ape that had bested him that day near the great water.
Page 37
They had hunted together now for some time, so that they worked in unison, with only low, purring sounds as signals.
Page 45
"Now I go ahead to learn what has become of the very bad white man whom I seek.
Page 47
" The chief offered him a hut, but Tarzan, from past experience of native dwellings, preferred the open air, and, further, he had plans of his own that could be better carried out if he remained beneath the tree.
Page 57
Chapter 9 Chivalry or Villainy From her cabin port upon the Kincaid, Jane Clayton had seen her husband rowed to the verdure-clad shore of Jungle Island, and then the ship once more proceeded upon its way.
Page 58
As Rokoff closed his appeal, awaiting the reply he invited, the look of surprise upon Jane Clayton's face turned to one of disgust.
Page 59
" Rokoff was now thoroughly angered because of his failure to reduce the girl to terror.
Page 65
In time, of course, the idea would filter through their thick skulls, but in the meanwhile many things might happen--the blacks might return in force to regain their village; the whites might readily pick them all off with their rifles from the surrounding trees; he might even starve to death before the dull-witted apes realized that he wished them to gnaw through his bonds.
Page 78
"What do we do with it now? Ay can't go back to the Kincaid.
Page 81
Close behind them they heard the noise of a large safari advancing along the trail which they had cleared for their pursuers.
Page 84
With bowed head she sat staring with unseeing eyes upon the face of the baby in her lap.
Page 98
In the mud along the bank the ape-man saw the footprints of the two he sought, but there was neither boat nor people there when he arrived, nor, at first glance, any sign of their whereabouts.
Page 99
Even though the Russian knew that he was safe from his enemy, the very sight of him threw him into a frenzy of trembling cowardice, which became frantic hysteria as he saw the white giant dive fearlessly into the forbidding waters of the tropical river.
Page 107
Though his progress seemed tantalizingly slow.
Page 109
Could they have reached either the canoe or the Kincaid they would have made short work of any whom they found there, but the gulf of black water intervening shut them off from farther advance as effectually as though it had been the broad ocean that separated them from their prey.
Page 124
"Don't you know that the Englishman will have you all hanged when he gets you back where the law can get hold of you?" "No, he won't do nothing of the kind," replied the sailor.
Page 125
A wire ran from the clockwork to one of the poles of the battery, and from the other pole through the partition into the other compartment, a second wire returning directly to the clockwork.
Page 136
Schneider and his companion started as nervously as though a ghost had risen before them.