Tarzan, apinain kuningas Seikkailuromaani Afrikan aarniometsistä

By Edgar Rice Burroughs

Page 76

pitää, ajatteli hän. Kätkivät sen tänne
ja aikovat myöhemmin tulla sitä noutamaan.

Tarzan liukui alas maahan ja alkoi tutkia kätköpaikkaa. Hän
tarkasteli, olivatko miehet jättäneet mitään hänelle kelpaavaa. Pian
hän löysikin haudalle heitettyjen risujen alta lapion.

Hän otti sen käteensä ja koetti käsitellä sitä samoin kuin oli nähnyt
merimiesten tekevän. Se oli kiperää työtä ja teki kipeää hänen
paljaille jaloilleen, mutta hän jatkoi uutterasti kunnes oli osaksi
paljastanut ruumiin, jonka hän sitten veti ylös haudasta ja jätti
lojumaan sen reunalle.

Sitten hän kaivoi edelleen, ja pian oli arkkukin esillä. Sen hän
nosti myös ja pani ruumiin viereen. Sitten hän täytti pienemmän
kuopan haudan pohjalla, pani ruumiin jälleen paikalleen, lapioi
kaikki umpeen, levitti päälle risut ja astui arkun luo.

Neljä merimiestä oli hikoillut sitä kantaessaan -- Apinain Tarzan
nosti arkun yhtä helposti kuin tyhjän laatikon ja vei sen tiheimpään
viidakkoon, sidottuaan ensin lapion köydellä selkäänsä.

Raskas taakka mukanaan ei hän tosin voinut heilutella itseään
puusta puuhun, kuten tavallisesti, ja siksi hän nyt kulki polkuja
pitkin, päästen kuitenkin aika nopeasti eteenpäin. Useita tunteja
hän marssi koilliseen, kunnes hänen eteensä tuli läpitunkematon
vesakkometsä köynnöksineen ja rönsyineen. Silloin hän kapusi puiden
alimmille oksille ja saapui neljännestunnin kuluttua sille apinain
kokouspaikalle, missä he pitivät neuvottelujaan tai viettivät
kaameita tappojuhliaan.

Keskellä tätä aluetta, likellä rumpua ja alttaria, hän alkoi kaivaa
kuoppaa. Se oli kovempaa työtä kuin lapioida äsken peitettyä hautaa,
mutta Tarzan oli sisukas ja jatkoi kaivamistaan, kunnes lopulta
kuoppa oli kyllin syvä arkun kätköpaikaksi.

Miksi hän oli ryhtynyt tähän työhön tuntematta arkun sisällyksen
arvoa?

Apinain Tarzanilla oli ihmisen ruumis ja ihmisen aivot, mutta hän oli
apina kasvatuksensa ja ympäristönsä vuoksi. Hänen aivonsa sanoivat
hänelle, että arkussa oli jotakin arvokasta, sillä muutoinhan miehet
eivät olisi sitä kätkeneet. Hänen kasvatuksensa oli opettanut häntä
matkimaan kaikkea uutta ja tavatonta, ja nyt sai lisäksi hänen
luonnollinen uteliaisuutensa, joka on yhtä ominainen ihmisille kuin
apinoille, hänet koettamaan avaamaan arkkua ja tutkimaan, mitä siinä
oli.

Mutta raskas kansi ja vahvat raudoitukset olivat liikaa hänenkin
taidolleen ja suunnattomalle voimalleen, eikä hänellä ollut muuta
neuvoa kuin haudata arkku, saamatta uteliaisuuttaan tyydytetyksi.

Kun Tarzan sitten taas oli saapunut majan luo, oli jo aivan
pimeä. Pikku rakennuksessa paloi valo, sillä Clayton oli löytänyt
avaamattoman öljyastian, joka oli ollut koskematta kaksikymmentä
vuotta. Se kuului alkujaan siihen varastoon, jonka Musta Mikko oli
jättänyt Claytonille. Lamput olivat vielä myöskin käyttökelpoisia, ja
niinpä Tarzanin kummastukseksi majan sisällä oli yhtä valoisaa kuin
päivällä.

Hän oli usein itsekseen miettinyt, mihin lamppuja oikeastaan
käytettiin. Hänen kirjansa ja kuvansa olivat kertoneet hänelle, mitä
ne olivat, mutta hänellä ei ollut mitään käsitystä siitä, kuinka ne
saatiin lähettämään luotaan ihmeellistä auringonvaloa, jota kuvissa
oli näkynyt niistä virtaavan ympärillä oleviin esineihin.

Lähestyessään oven likeistä ikkunaa hän näki, että maja oli
purjekankaalla ja oksilla jaettu kahdeksi huoneeksi.

Etuhuoneessa oli kolme miestä; kaksi vanhempaa

Last Page Next Page

Text Comparison with The Gods of Mars

Page 13
Altogether they were very beautiful, but I fear that I did not regard them with a particularly appreciative eye on this, my first inspection of them.
Page 25
"But about yourself, John Carter," he cried at last.
Page 32
My head struck the hard pavement with a resounding whack, and to that alone I owe my life, for it cleared my brain and the pain roused my temper, so that I was equal for the moment to tearing my enemy to pieces with my bare hands, and I verily believe that I should have attempted it had not my right hand, in the act of raising my body from the ground, come in contact with a bit of cold metal.
Page 45
There is no twilight on Mars.
Page 55
In another instant I was carried beyond the crest of the Golden Cliffs, out over the Valley Dor, where, six thousand feet below me, the Lost Sea of Korus lay shimmering in the moonlight.
Page 62
"Then, with the development of perceptions came a comparison of them; judgments were reached and compared, and thus reason and the power to reason were born upon Barsoom.
Page 85
It were no disgrace to be bested by John Carter.
Page 86
" For a moment he eyed me in horror-stricken amazement, and then with a cry of "Blasphemer" he sprang upon me.
Page 95
It was the youth whose personality so fascinated me.
Page 107
"I feel now that there is no doubt but that they are precisely the same species of creature as the First Born, and I hope that I shall live to fight for them in atonement of the sins I have committed against them through the ignorance born of generations of false teaching.
Page 128
This time, however, I did not advance so far away from the main corridor as on the other occasion that had resulted in my losing Tars Tarkas and his guards.
Page 129
Cautiously we ascended.
Page 130
The warriors sprang to their feet.
Page 143
The Barsoomian Table of Time as here given is but a part of the full table appearing in Captain Carter's notes.
Page 147
palace," and they formed about us and started toward the stairs leading to the Aisle of Hope.
Page 162
Now I heard him halt before me.
Page 172
In the wild lust of hand-to-hand combat my old dauntless hopefulness returned.
Page 173
There could be little or no manoeuvering of fleets in that crowded, fire-split sky.
Page 176
" "The fleet must have missed you," he said, "but it will return to Omean, and then that will be a very different matter--for John Carter.
Page 186
Five hundred men fought there that day, the black men against the red.