Tarzan, apinain kuningas Seikkailuromaani Afrikan aarniometsistä

By Edgar Rice Burroughs

Page 75

on, että alamme keskenämme kinastella?"

"Oikein", vastasi eräs merimies, joka oli ruvennut vastustamaan
Snipesin itsevaltaista käytöstä, "mutta ei tässä sakissa kannata
kenenkään nokkaansa nostella".

"Kaivakaa, pojat, tästä", sanoi Snipes osoittaen paikkaa puun
juurella. "Ja sillä aikaa saa Peter piirtää paikasta kartan, jotta
löydämme sen jälkeenpäin. Tom ja Bill, ottakaa pari miestä avuksi ja
tuokaa arkku tänne."

"Mitäs sinä sitten aiot tehdä?" kysyi äskeinen riitelijä. "Sinäkö
vain komentelet?"

"Tee sinä vain työtä", murisi Snipes. "Et kai luule, että kapteeni
tarttuisi lapioon, vai mitä?"

Kaikki miehet katsoivat häneen kiukkuisina. Yksikään ei pitänyt
Snipesistä, ja hänen mahtailunsa sen jälkeen, kun hän oli murhannut
kapinoitsijain todellisen johtajan, Kingin, oli vain antanut uutta
virikettä heidän vihalleen.

"Tarkoitatko, ettet aio ottaa lapiota ja auttaa työssä? Ei kai sinun
olkasi niin penteleen kipeä ole", sanoi Tarrant, se merimies, joka
ensin oli hänelle puhunut.

"En, vaikka lempo olisi", vastasi Snipes, hermostuneesti hypistellen
revolverin perää.

"Silloin hitto vie, saat ainakin kuokan, ellei sinulle lapio
kelpaa..." Näin sanoen Tarrant kohotti kuokkansa ja vimmatusti iskien
hautasi sen kärjen Snipesin aivoihin.

Hetken aikaa miehet seisoivat ääneti ja katselivat kumppaninsa raivon
uhria. Sitten yksi heistä virkkoi:

"Oikein tehty sille öykkärille!"

Eräs toinen iski kuokkansa maahan, mutta kun multa oli pehmeää,
heitti hän kuokan ja tarttui lapioon, minkä jälkeen toisetkin
ryhtyivät työhön. Murhasta ei sen enempää puhuttu, mutta miesten
mieli oli keveämpi kuin ennen Snipesin komentoaikana.

Kun kuoppa oli kaivettu arkun suuruiseksi, ehdotti Tarrant, että sitä
laajennettaisiin ja Snipesin ruumis haudattaisiin arkun päälle.

"Se eksyttäisi ketä tahansa, joka rupeaisi täällä kaivelemaan",
selitti hän.

Toiset pitivät ehdotusta viisaana, ja niin he laajensivat kuoppaa,
jotta ruumis mahtui siihen. Keskelle kaivettiin syvennys arkkua
varten, joka purjekankaaseen käärittynä laskettiin koloonsa, niin
että sen reuna kohosi noin jalan verran esille haudan pohjasta. Maata
lapioitiin ja poljettiin arkun ympärille, kunnes haudan pohja oli
kauttaaltaan tasainen.

Sitten kaksi miestä vyörytti muitta mutkitta rottanaaman ruumiin
hautaan, kun ensin oli sen taskuista korjattu aseet ja muut esineet,
jotka jäivät miesten saaliiksi.

Hauta luotiin umpeen ja poljettiin päältä kovaksi. Liika multa
hajoitettiin sinne tänne, ja haudalle levitettiin risuja niin
luonnolliseen asentoon kuin suinkin, jotta ei näkyisi mitään jälkiä
siitä, että maata oli sillä kohtaa myllerretty.

Kun kaikki oli kunnossa, palasivat miehet pikku veneen luo ja
lähtivät nopeasti soutamaan takaisin laivalle.

Tuuli oli yltynyt melkoisesti, ja kun savu oli taivaanrannalla käynyt
paljon selvemmäksi, eivät kapinoitsijat viivytelleet vähääkään, vaan
levittivät joka purjeen ja _Arrow_ viiletti myötätuulessa hyvää
vauhtia pakoon lounaista kohti.

Tarzan, joka oli hievahtamatta tarkannut äskeistä näytelmää, istui
kauan aikaa miettimässä näiden kummien olentojen vehkeitä.

Ihmiset olivat tosiaan hupsumpia ja julmempia kuin viidakon pedot!
Kuinka onnellinen olikaan hän itse saadessaan aarniometsänsä rauhassa
elää turvallisena!

Hän ihmetteli itsekseen, mitä heidän maahan hautaamansa arkku
sisälsi. Elleivät he tahtoneet sitä pitää, niin miksi he eivät muitta
mutkitta heittäneet sitä veteen? Se olisi ollut paljon helpompaa...

Ahaa, kyllä he tahtovat sen

Last Page Next Page

Text Comparison with Tarzan the Terrible

Page 4
The voices of great four-footed hunters rose now and again from various directions, and as the canyon afforded among its trees no comfortable retreat the ape-man shouldered the carcass of the deer and started downward onto the plain.
Page 19
"Let us be true to our oaths of friendship that we may be honorable in the sight of God in whatever form we conceive Him.
Page 20
Similar windows were also dotted over the cliff face between the entrance porches, suggesting that the entire face of the cliff was honeycombed with apartments.
Page 22
"I will tame you! I will break you! Es-sat, the chief, takes what he will and who dares question his right, or combat his least purpose, will first serve that purpose and then be broken as I break this," and he picked a stone platter from the table and broke it in his powerful hands.
Page 24
Then will I seek the cave of my ancestors.
Page 27
So great was the force of the impact that not only was the Waz-don torn from his hold but two of the pegs to which he clung were broken short in their sockets.
Page 34
"And you would have had me slay him!" cried Om-at, glancing at In-sad and O-dan.
Page 41
there were, eyes she did not see, but that saw her and watched her every move--fierce eyes, greedy eyes, cunning and cruel.
Page 56
" Tarzan suddenly ceased speaking and looked down at the bellowing creature below them--his nostrils quivered as though searching for a scent.
Page 57
" "Triceratops, London, paleo--I don't know what you are talking about," cried Pan-at-lee.
Page 59
Look!" Pan-at-lee voiced a cry of despair.
Page 73
With a gasp the child turned and fled screaming into the courtyard of its home.
Page 93
"But who," said Tarzan, "is my accuser and who is my judge?" "Lu-don is your accuser," explained Ko-tan.
Page 147
She had always known that, though recently she had believed that he would come too late.
Page 160
She had caught glimpses of these wary animals and was sure that they always crossed the stream at a certain spot above her camp.
Page 182
The man shook his head.
Page 200
Even now they are fighting in the corridors near the quarters of Lu-don, and the high priest begs that you come to the palace and encourage your faithful warriors by your presence.
Page 204
He too saw the questioning looks upon the faces of some of those around them.
Page 205
" Tarzan made no reply for in his heart was the same bitter thought that her own contained--not the fear that they would kill him but the fear that they would not kill her.
Page 219
Ut.