Tarzan, apinain kuningas Seikkailuromaani Afrikan aarniometsistä

By Edgar Rice Burroughs

Page 74

mitä kaikkea saan kestää..."

"Tiedänpä kylläkin, herra Philander, mutta vaikka me kaikki
häntä rakastamme, te yksin kykenette häntä ohjaamaan, sillä
mitä tahansa hän teille mahdollisesti sanookin, hän kunnioittaa
teidän suurta oppianne, ja siksi hänellä on tavaton luottamus
teidän mielipiteisiinne. Isä-parka ei edes osaa tehdä eroitusta
oppineisuuden ja viisauden välillä."

Herra Philander näytti joutuvan hieman hämilleen näistä sanoista ja
lähti seuraamaan professori Porteria, mielessään pohtien pitikö hänen
käsittää imarteluksi vai loukkaukseksi neiti Porterin kaksimielinen
kohteliaisuus.

Tarzan oli pannut merkille sen hämmennyksen ja levottomuuden, joka
oli ilmennyt majan uusien asukkaiden kasvoilla, kun he huomasivat
Arrow-laivan lähdön. Hän päätti siis, kun laiva lisäksi oli hänelle
merkillinen uutuus, kiirehtiä sataman suun pohjoispuoliseen kärkeen
sitä lähemmin katsellakseen ja samalla ottaakseen selville, minne
päin se suuntasi kulkunsa.

Liikkuen nopeasti puusta puuhun hän saapui niemeen vain hetkistä
myöhemmin kuin laiva oli päässyt ulos satamasta, ja niinpä hänellä
olikin erinomainen tilaisuus tarkastella oudon, uivan talon ihmeitä.

Maan puolelta puhalsi heikko tuuli, ja alus, joka oli verkalleen
kulkenut ulos satamasta vain parin purjeen varassa, levitti nyt
kaikki mahdolliset riepunsa päästäkseen merelle niin nopeasti kuin
suinkin.

Tarzan katseli ihastuneena aluksen siroja liikkeitä ja olisi
hartaasti suonut olevansa sen kannella. Äkkiä hänen tarkat
silmänsä huomasivat vähäpätöisen savujuovan kaukana pohjoisella
taivaanrannalla, ja hän ihmetteli, mistä sellainen sai alkunsa
aavalla merellä.

Melkein samaan aikaan sen huomasi myöskin _Arrowin_ tähystäjä, ja
Tarzan näki, kuinka purjeita heti muutettiin ja vähennettiin. Alus
kääntyi ja lähti pyrkimään takaisin maata kohden. Eräs mies seisoi
keulassa ja heitti alinomaan mereen köyttä, jonka päässä oli jokin
pieni esine. Tarzan ihmetteli, mitä tuokin homma tarkoitti.

Vihdoin laiva kääntyi vasten tuulta, ankkuri laskettiin ja purjeet
päästettiin alas. Kannella häärättiin kovasti. Aluksesta laskettiin
vesille vene ja siihen sijoitettiin iso arkku. Sitten kymmenkunta
merimiestä tarttui airoihin ja souti sitä niemenkärkeä kohti, missä
Tarzan kyyristeli puun lehvien keskellä. Veneen tullessa lähemmäksi
Tarzan näki, että sen perässä istui rottanaama.

Pari minuuttia vielä, ja vene tuli rantaan. Miehet hyppäsivät maihin
ja nostivat ison arkun hietikolle. He olivat niemen pohjoisella
rannalla, niin ettei majasta päin voitu heitä nähdä.

Miehet väittelivät vähän aikaa kiivaasti. Sitten rottanaama astui
muutamien kumppanien kera sille kummulle, jolla Tarzanin kätköpaikka
oli. He katselivat tutkivasti ympärilleen.

"Tässä on hyvä paikka", sanoi rottanaamainen merimies, osoittaen
Tarzanin puun alustaa.

"Se on yhtä hyvä kuin joku toinenkin", vastasi eräs hänen
kumppaneistaan. "Jos aarre löydetään laivasta, niin se kuitenkin
takavarikoidaan. Yhtä hyvin hautaamme sen tänne siltä varalta, että
joku meistä välttää hirsipuun, hakee sen täältä ja saa siitä nauttia."

Rottanaama kutsui sitten veneen luo jääneitä miehiä, ja nämä tulivat
hitaasti kuokkineen ja lapioineen.

"Pitäkää kiirettä!" huusi Snipes.

"Älä rähise!" vastasi eräs miehistä happamesti. "Et sinä mikään
amiraali ole, senkin krapu."

"Mutta nyt minä olen kapteeni, pidä se muistissasi, tolvana!" huusi
Snipes, päästäen suustaan kauheita kirouksia.

"Älkää nyt pojat, riidelkö", varoitti eräs, joka ei vielä ollut
puhunut. "Mitä apua siitä

Last Page Next Page

Text Comparison with The Son of Tarzan

Page 18
He saw at first no way in which he could, with safety to himself, wreak vengeance upon Tarzan through the medium of Tarzan's son; but that great possibilities for revenge lay in the boy was apparent to him, and so he determined to cultivate the lad in the hope that fate would play into his hands in some way in the future.
Page 23
Aside from this he knew nothing.
Page 27
The lad, horrified, sprang from the bed to lean over the body of the man.
Page 35
more renegade Arabs and Negro slaves--a fierce, relentless band of cut-throats.
Page 56
And Malbihn's shout and shot had set the others going.
Page 61
The boy brought into play wrestling tricks that he had learned at school, and many of these Akut learned to use and to foil.
Page 82
The captor could not fight to advantage upon the swaying bough, burdened as he was by a squirming, struggling captive, so he dropped quickly to the ground beneath.
Page 95
Of all the jungle folk he loved best the mighty pachyderm--the most peaceful and at the same time the most terrible of them all.
Page 96
Among the younger bulls, the cows and the calves Korak wound his way.
Page 119
Once enlisted in the adventure the baboons became quite enthusiastic about it.
Page 134
The Hon.
Page 136
"I saw your horse here," he explained, "and thought that I would wait and ride home with you--you do not mind?" "Of course not," she replied.
Page 145
She did not know that he had even better reason to believe her dead, and that it was because of that belief he had made no effort to find her after his raid upon the village of Kovudoo.
Page 152
" Together they returned to the plain where they found the Hon.
Page 173
Thus, in the crucible of shame amidst the white heat of naked truths, the passion that the man had felt for the girl he had considered his social inferior was transmuted into love.
Page 176
And so she turned her face back toward the camp from which she had but just escaped.
Page 195
"I'm an Englishman by the name of Baynes; but who the devil are you?" asked the Hon.
Page 203
He wondered if they expected him to live on nothing for a year.
Page 204
He set his jaws firmly with the realization.
Page 220
"There can never be another.