Tarzan, apinain kuningas Seikkailuromaani Afrikan aarniometsistä

By Edgar Rice Burroughs

Page 73

tätä juhlallista
toimitusta, mutta erityisesti kiintyi hänen huomionsa Jane Porterin
suloisiin kasvoihin ja siroon vartaloon.

Hänen yksinkertaisessa, kesyttömässä sydämessään heräsi uusia
tunteita. Hän ei voinut niitä itsekään ymmärtää. Hän ei tiennyt,
miksi hänen teki niin kovasti mielensä katsella näitä ihmisiä tai
miksi hän oli nähnyt sellaista vaivaa pelastaakseen nuo kolme miestä.
Mutta sen hän käsitti hyvinkin, miksi hän oli estänyt Saborin
raatelemasta vieraan tytön hentoa ruumista.

Miehet olivat kaiketi tyhmiä, naurettavia ja pelkureita. Marakatti
Manukin oli heitä älykkäämpi. Jos nämä olivat hänen omaa rotuaan,
niin ei todella ollut syytä ylpeilyyn.

Mutta tyttö, ah -- se oli aivan toinen asia. Tosin Tarzan ei osannut
sitä itselleen selittää, mutta hän tajusi, että tyttö oli luotu
suojeltavaksi, ja että hän itse oli luotu tytön suojelijaksi.

Hän kummasteli, miksi he olivat kaivaneet maahan suuren kuopan,
haudatakseen vain vanhoja luita. Siinä ei varmastikaan ollut järkeä;
eihän kukaan tahtonut varastaa vanhoja luita. Jos niissä olisi
ollut lihaa, olisi hän ymmärtänyt, sillä vain maahan kätkemällä
voi saalistaan suojella Dangolta, hyeenalta, ynnä muilta viidakon
ryöväreiltä.

Kun hauta oli luotu umpeen, lähti seurue takaisin majalle päin,
ja Esmeralda vuodatti yhä runsaasti kyyneleitä niiden kahden
vuoksi, joista hän ei ollut ennen kuullut ja jotka olivat kuolleet
kaksikymmentä vuotta sitten. Mutta äkkiä hän sattui katsahtamaan
satamaan päin ja hänen kyyneleensä kuivuivat heti.

"Katsokaa noita kelvottomia!" huusi hän viitaten _Arrowia_ kohti.
"Tuolla ne menee tiehensä ja me jäädään tälle kirotulle saarelle."

Ja totta olikin, että _Arrow_ hiljalleen lipui sataman suusta aavalle
merelle.

"He lupasivat jättää meille kiväärejä ja ampumatarpeita", huomautti
Clayton. "Ne viheliäiset otukset."

"Se on varmaankin sen miehen ansiota, jota he sanovat Snipesiksi",
sanoi Jane Porter. "King oli lurjus, mutta sentään jonkun verran
inhimillinen. Jollei häntä olisi surmattu, niin uskon varmasti, että
hän olisi pitänyt meistä huolta ja meille olisi toimitettu kaikkia
tarpeita, ennenkuin meidät jätettiin oman onnemme nojaan."

"Olen pahoillani, etteivät he ennen lähtöään käyneet luonamme", sanoi
professori Porter. "Olisin pyytänyt heitä jättämään aarteen meille,
sillä jos se hukkuu, niin joudun taloudellisesti perikatoon."

Jane Porter katsoi isäänsä surullisesti.

"Siitä ei olisi ollut apua, rakas isä", vastasi hän, "sillä juuri
aarteen vuoksi he tappoivat päällystönsä ja jättivät meidät tähän
hirveään erämaahan".

"No no, lapsi, no no!" muistutti professori Porter. "Sinä olet hyvä
tytär, mutta kokematon käytännöllisissä asioissa." Ja sitten hän
kääntyi ja lähti verkalleen astelemaan viidakkoa kohti, kädet selän
takana pitkän takin liepeiden alla ja silmät kiinni maassa.

Hänen tyttärensä katsoi hänen jälkeensä surumielisesti hymyillen,
kääntyi sitten herra Philanderin puoleen ja kuiskasi:

"Olkaa niin ystävällinen ja estäkää häntä lähtemästä omille
retkilleen kuten eilen. Kuten tiedätte, luotamme teihin, että pidätte
häntä tarkasti silmällä."

"Hän käy päivä päivältä yhä kiusallisemmaksi", vastasi herra
Philander huokaisten ja päätään pudistaen. "Luulenpa, että hän
nyt on menossa eläintieteelliseen puutarhaansa ilmoittamaan, että
eilisiltana yksi heidän leijonistaan oli päässyt irti. Oh, neiti
Jane, te ette tiedä,

Last Page Next Page

Text Comparison with Tarzan the Untamed

Page 5
His was the suffering of the dumb brute--mute; but though voiceless no less poignant.
Page 17
By the neck Tarzan dragged his victim well into the concealment of the bushes.
Page 46
He had von Kelter in his grasp, and he might easily have taken the general himself; but he ignored them all except Schneider.
Page 55
He hated her and desired only to compass her destruction; but he would choose the manner so that it would work most grievously against the enemy cause.
Page 78
So far she had been subjected to nothing worse than the petty cruelties of the women, while, on the other hand, it had alone been the presence of the women that had saved her from worse treatment at the hands of some of the men--notably the brutal, black sergeant, Usanga.
Page 93
" Usanga's eyes went wide.
Page 100
If I were you I would seek their society.
Page 114
He won his way through his savage world by the might of his.
Page 115
How he was to get rid of them Tarzan could not imagine unless he accompanied them upon the weary march back to the east coast, a march that would necessitate his once more retracing the long, weary way he already had covered towards his goal, yet what else could be done? These two had neither the strength, endurance, nor jungle-craft to accompany him through the unknown country to the west, nor did he wish them with him.
Page 125
The Englishman meditated for a moment.
Page 130
Suddenly she turned to the black.
Page 160
Presently they may come after us but the chances are that they will not.
Page 173
His experience of the centers of civilization naturally inclined him to believe that this central area was a plaza about which the larger buildings were grouped and that there would be the most logical place to search first for Bertha Kircher and her companion.
Page 179
Scarcely pausing in his charge he seized the fellow by the shoulder and, turning quickly at right angles, leaped into the concealing foliage that flanked the trail, and was gone, bearing his victim with him.
Page 183
"I couldn't see him kill you," she said.
Page 230
The girl wondered at the cause of the evident excitement of her captors.
Page 238
Tarzan's other antagonist was edging around to one side where he might use his weapon, and as he raised the blade to.
Page 241
Miss Kircher is rapidly weakening.
Page 242
For an hour the little party rested and then Tarzan suddenly rose and, motioning the others to silence, listened.
Page 250
237 11 qiuckly quickly 237 16 opproached approached 243 16 is his in his 244 32 second seconds I have also omitted the page-wide line beneath each chapter heading.