Tarzan, apinain kuningas Seikkailuromaani Afrikan aarniometsistä

By Edgar Rice Burroughs

Page 72

äänessään ei myöskään ollut mitään taivaallista", virkkoi Jane
Porter hiukan väristen, kun muisti leijonan tappamista seurannutta
hirveää karjuntaa.

"Ei myöskään soveltuisi minun käsitykseeni jumalaisista
sanansaattajista", huomautti professori Porter, "se seikka, että tuo
-- hm herrasmies sitoi kaksi kunnioitettavaa oppinutta vierekkäin ja
laahasi heitä viidakon halki, ikäänkuin he olisivat olleet härkiä."




SEITSEMÄSTOISTA LUKU

Hautajaisia


Kun päivä nyt oli valjennut, alkoi pieni seurue, josta kukaan ei
ollut syönyt eikä nukkunut edellisestä aamusta saakka, hommata
itselleen ruokaa.

_Arrowin_ kapinoitsijat olivat tuoneet maihin pienen varaston
kuivattua lihaa, säilykelientä ja vihanneksia, korppuja,
vehnäjauhoja, teetä ja kahvia näille viidelle, jotka he olivat muuten
jättäneet oman onnensa nojaan ja jotka nyt kiiruhtivat tyydyttämään
nälkäänsä pitkällisen paaston jälkeen.

Seuraavana toimena oli saattaa maja asuttavaan kuntoon, ja siksi
päätettiin heti poistaa hirveät muistot siitä murhenäytelmästä, joka
siellä oli jolloinkin menneinä päivinä tapahtunut.

Professori Porter ja herra Philander olivat syventyneet tutkimaan
luurankoja. Molempien isompien he ilmoittivat kuuluneen valkoisen
rodun miehelle ja naiselle.

Pientä luurankoa tarkastettiin vain ohimennen. Kun se oli kehdossa,
saattoi jo siitäkin päättää, että se oli ollut onnettoman pariskunnan
lapsi.

Kun isompaa luurankoa sovitettiin hautauskuntoon, löysi Clayton
raskaan kultasormuksen, joka ilmeisesti oli ollut miehen sormessa
hänen kuollessaan, sillä sormen hoikka luu oli vielä tuossa
kultaisen korun ympäröimänä. Otettuaan sen käteensä lähemmin
tarkastettavakseen Clayton huudahti hämmästyksestä, sillä sormuksessa
oli Greystoke-suvun vaakuna.

Samaan aikaan Jane Porter tapasi kaapista kirjoja ja avatessaan
erään nimilehden näki kirjoituksen _John Clayton, Lontoo_. Toisessa
kirjassa, jota hän heti sen jälkeen tutki, oli vain nimi _Greystoke_.

"Herra Clayton!" huudahti hän, "mitä tämä merkitsee? Näissähän on
jonkun sukulaisenne nimi!"

"Ja tässä", vastasi Clayton vakavana, "on Greystoke-suvun suuri
sormus, joka on ollut hukassa siitä asti kuin setäni John Clayton,
entinen loordi Greystoke, katosi jäljettömiin. Luultiin hänen
hukkuneen mereen."

"Mutta kuinka selitätte, että nämä esineet ovat joutuneet tänne
Afrikan villiin viidakkoon?"

"Siihen on vain yksi selitys mahdollinen, neiti Porter", vastasi
Clayton. "Setäni ei hukkunut, vaan kuoli tässä majassa, ja tuossa
lattialla on kaikki, mitä hänestä on jäljellä."

"Silloin on tämä varmaankin ollut lady Greystoke", sanoi Jane Porter
totisena, osoittaen vuoteelle jäänyttä luurankoa.

"Niin juuri, se kaunis lady Alice", vastasi Clayton, "jonka monista
hyveistä ja persoonallisesta viehätysvoimasta olen usein kuullut
äitini ja isäni puhuvan. Onneton naisparka!" mutisi hän surullisena.

Hartaan ja juhlallisen tunnelman vallitessa haudattiin loordi ja
lady Greystoken luurangot heidän afrikkalaisen majansa edustalle, ja
heidän keskelleen laskettiin Kaala-apinan lapsen hennot luut.

Sovitellessaan lapsen pieniä luita purjekankaan palaseen alkoi herra
Philander äkkiä tarkastella kalloa yksityiskohtaisesti. Sitten hän
kutsui luokseen professori Porterin, ja molemmat keskustelivat
matalalla äänellä hyvän aikaa.

"Tuiki merkillistä, tuiki merkillistä", sanoi professori Porter.

"Meidän pitää heti ilmoittaa herra Claytonille, mitä olemme
huomanneet!"

"No no, herra Philander, no no!" väitti vastaan professori Archimedes
Q. Porter. "Annetaan kuolleiden olla rauhassa."

Ja sitten tämä valkohapsinen vanhus luki hautajaissanat tämän
merkillisen haudan partaalla, neljän seuralaisensa seisoessa
kumartuneina ja paljain päin hänen ympärillään.

Korkealla puussa lymyten tarkkasi Apinain Tarzan

Last Page Next Page

Text Comparison with The Lost Continent

Page 3
My promotion was rapid, for my family seems to inherit naval lore.
Page 9
For the first time in my life I found my sentiments arraying themselves against custom, tradition, and even government.
Page 10
"I do, sir," I replied.
Page 15
"We are doomed, Snider, to die far from home and without ever again looking upon the face of another fellow countryman than those who sit here now in this boat.
Page 17
Reasoning thus, I discovered that it was improbable that a state of war still existed, and that the people all had been drawn from this portion of England to some other, where they might better defend themselves against an invader.
Page 19
The creature stood about the height of a tall man's waist, and was long and gaunt and sinuous, with a tawny coat striped with black, and with white throat and belly.
Page 23
For a matter of fifty yards they ran from us as rapidly as they could, and then they turned and surveyed us for a moment.
Page 39
The inhabitants flocked around me, examining my clothing, and exclaiming in wonderment at each new discovery of button, buckle, pocket, and flap.
Page 51
am military governor of Lon .
Page 52
I owed my life to her, and, all other considerations aside, that was sufficient demand upon my gratitude and my honor to necessitate my suffering every inconvenience in her service.
Page 57
We ate some wild berries and roots that Victory found, and then we set off again down the river, keeping an eye open for game on one side and the launch on the other, for I thought that Delcarte, who would be the natural leader during my absence, might run up the Thames in search of me.
Page 59
They told me that they had followed me inshore when I had not returned from the hunt, that they had met the men of the elephant country, and had had a short and one-sided battle with the fellows.
Page 60
I suggested that we cross the Channel and ascertain if we could not discover a more enlightened and civilized people upon the continent.
Page 61
Finally she looked up at me, her strong white teeth gleaming behind her smiling lips.
Page 62
Often he leaned toward the girl to whisper in her ear, and he laughed much, which was unusual with Snider.
Page 64
And then, a moment later--I discovered the body of a man lying upon the bank.
Page 66
"We will follow them," I said, "and the chances are that we shall overtake them.
Page 72
By this time I could understand a few words of their strange language, and when the colonel asked me if I would prefer to remain at the post as his body servant, I signified my willingness as emphatically as possible, for I had seen enough of the brutality of the common soldiers toward their white slaves to have no desire to start out upon a march of unknown length, chained by the neck, and driven on by the great whips that a score of the soldiers carried to accelerate the speed of their charges.
Page 85
And then came a handful of brave men--a little rear guard backing slowly toward the west, working their smoking rifles in feverish haste as they fired volley after volley at the foe we could not see.
Page 88
One is the opportunity to rescue Europe from barbarism, the other is a little barbarian, and the greater of these is--Victory.