Tarzan, apinain kuningas Seikkailuromaani Afrikan aarniometsistä

By Edgar Rice Burroughs

Page 71

muutamia
metallikoristeita.

"Hyvää iltaa, herra!" sanoi professori kohauttaen hattuaan.

Vastaukseksi jättiläinen viittasi heitä seuraamaan ja lähti sitten
pitkin rantaa sinne päin, mistä he juuri olivat tulleet. "Luulen,
että on viisainta seurata häntä", sanoi herra Philander.

"No no, herra Philander", vastasi professori, "hetki sitten te
esititte mitä loogillisimpia todistuksia tukeaksenne väitettänne,
että leiri oli meistä suoraan etelään. Aluksi epäilin, mutta vihdoin
saitte minut uskomaan, ja nyt olen varma, että etelään meidän on
mentävä päästäksemme ystäviemme luo. Siksipä minä lähden edelleenkin
etelään."

"Mutta, professori Porter, tämä mies voi tietää asian paremmin kuin
kumpikaan meistä. Hän näyttää olevan täältä syntyisin. Seuratkaamme
häntä edes vähän matkaa."

"No no, herra Philander", huomautti taas professori, "toisen on
vaikea saada mitään minun päähäni, mutta kun se kerran on tapahtunut,
pysyy se siellä peruuttamatta. Minä jatkan siis siihen suuntaan,
jonne itse tahdon, vaikkapa minun pitäisi perille päästäkseni kulkea
koko Afrikan ympäri."

Väittelyn keskeytti Tarzan, joka palasi heidän luokseen, nähtyään,
etteivät he seuranneet häntä.

Taas hän antoi heille merkkejä, mutta he yhä kiistelivät.

Silloin apinamies menetti malttinsa heidän typeryytensä vuoksi. Hän
tarttui pelästynyttä herra Philanderia olkaan ja ennenkuin tämä
arvoisa herra tiesi, aiottiinko hänet tappaa vai ainoastaan runnella
raajarikoksi, oli Tarzan sitonut köytensä toisen pään tukevasti herra
Philanderin kaulaan.

"No no, herra Philander", moitti professori Porter, "teidän
arvollenne ei mitenkään sovi, että alistutte noin häpeälliseen
kohteluun."

Mutta tuskin olivat sanat päässeet hänen suustaan, kun häneen
itseensäkin tartuttiin ja hänenkin kaulansa sidottiin samaan köyteen.
Sitten Tarzan lähti matkalle pohjoiseen, laahaten mukanaan pahasti
säikähtynyttä professoria ja tämän sihteeriä.

Syvän hiljaisuuden vallitessa marssivat nämä kaksi vanhusta, ja
kun olivat väsyneitä ja toivottomia, tuntui matka heistä kestävän
tunteja; mutta pienelle mäelle tultaessa yllätti heidät ilo, sillä
edessään, tuskin sadan metrin päässä, he näkivät majan.

Silloin Tarzan päästi heidät vapaiksi ja osoittaen pikku rakennusta
katosi läheiseen viidakkoon.

"Tuiki merkillistä, tuiki merkillistä!" huohotti professori. "Mutta
nyt näette, herra Philander, että olin oikeassa, kuten tavallisesti.
Jos ette olisi ollut niin itsepäinen, olisimme säästyneet monilta
nöyryyttäviltä, etten sanoisi vaarallisilta tapahtumilta. Pyydän,
että tästälähin annatte kypsyneemmän ja käytännöllisemmän hengen
johtaa itseänne, kun viisaat neuvot ovat tarpeen."

Herra Samuel T. Philander oli niin hyvillään seikkailun onnellisesta
päättymisestä, ettei loukkaantunut professorin pistosanoista. Hän
vain tarttui ystävänsä käsivarteen ja hoputti häntä majalle päin.

Suuri oli haaksirikkoisten ilo, kun heidän pieni joukkonsa taas
oli koolla. Vielä päivän sarastaessa he kertoivat seikkailujaan ja
lausuivat arveluita kummallisesti vartijastaan ja suojelijastaan,
jonka olivat tällä autiolla rannalla tavanneet.

Esmeralda uskoi varmasti, ettei se ollut kukaan muu kuin Jumalan
enkeli, joka oli erityisesti lähetetty heistä huolta pitämään.

"Jos olisitte nähnyt hänen syövän leijonan raakaa lihaa, Esmeralda",
sanoi Clayton nauraen, "niin olisitte varmaan pitänyt häntä
jokseenkin aineellisena enkelinä".

"Liha ei muuta asiaa, massa Clayton", vastasi Esmeralda, "mutta
luulen, että Herra on unohtanut antaa hänelle mukaan tulitikkuja, kun
hänet pantiin niin kovalla kiireellä lähtemään avuksemme. Eikä kukaan
voi ilman tikkuja keittää."

"Hänen

Last Page Next Page

Text Comparison with The People That Time Forgot

Page 5
Bowen's account of the terrors of Caspak had impressed us all with the necessity for proper means of defense.
Page 10
Between me and my friends lay an inland sea fully sixty miles wide at this point and an estimated land-distance of some three hundred miles around the northern end of the sea, through such hideous dangers as I am perfectly free to admit had me pretty well buffaloed.
Page 14
This ornament appeared to be a huge turquoise, while the metal of all her ornaments was beaten, virgin gold, inlaid in intricate design with bits of mother-of-pearl and tiny pieces of stone of various colors.
Page 19
The firelight shone upon her animated features and.
Page 23
However, we had not long to wait before we could at least guess at the cause of the diversion, for from without came mingled growls and roars and the sound of great bodies thrashing about until the earth shook.
Page 25
Ajor told me they were Bo-lu, or clubmen.
Page 27
I enjoyed immensely hearing and answering her, so naive were many of her queries and so filled with wonder was she at the things I told her of the world beyond the lofty barriers of Caspak; not once did she seem to doubt me, however marvelous my statements must have seemed; and doubtless they were the cause of marvel to Ajor, who before had never dreamed that any life existed beyond Caspak and the life she knew.
Page 28
As she explained all this to me, she pointed to the decorations on her golden armlets, upon the knob of her dagger-hilt and upon the band which encircled her right leg above the knee--always was the design partly made up of isosceles triangles, and when she explained the significance of this particular geometric figure, I at once grasped its appropriateness.
Page 41
We finally found a place where we could slip over the edge of the cliff onto a narrow ledge which seemed to give evidence of being something of a game-path to the valley, though it apparently had not been used for some time.
Page 44
I saw the man halt and glance downward, and following his example my eyes took in the panic and its cause.
Page 52
From then on, you know the story of my adventures, and from the first, I would endure them all again because they led me to you!" It was very nice of her to say that, and I appreciated it.
Page 60
Whereas he might have condescended to tolerate me as a harmless and interesting curiosity, he now, by the change in his expression, appeared to consider me in a new and unfavorable light.
Page 61
Al-tan will not hinder him.
Page 62
It was met with an avalanche of spears, some of which passed entirely through its body, with such force were they hurled.
Page 64
We were alone, and the hut was ours until morning.
Page 77
I could see them climbing upward for a few minutes, and then they disappeared from view.
Page 78
With one squad of a home-guard company I could have conquered Caspak.
Page 79
For two days I searched fruitlessly back and forth from the inland sea almost to the barrier cliffs for some trace of Ajor, and always I trended northward; but I saw no sign of any human being, not even the band of Galu warriors under Du-seen; and then I commenced to have misgivings.
Page 89
Nobs stuck close to Bowen; but Ace and Ajor and I went out upon many long rides through the beautiful north Galu country.
Page 90
Bowen was near me.