Tarzan, apinain kuningas Seikkailuromaani Afrikan aarniometsistä

By Edgar Rice Burroughs

Page 69

suojaan, karjuvan Numan juuri loikatessa
saadakseen kynsiinsä saaliin, joka oli siltä niin odottamatta
siepattu.

Hetken aikaa molemmat miehet puuskuttivat oksalla Tarzanin nojatessa
selkäänsä runkoon ja tarkastellessa heitä puolittain uteliaana,
puolittain huvitettuna.

Puheenvuoron otti aluksi professori.

"Minuun koskee kovasti, herra Philander, että olette osoittanut
sellaista miehekkyyden puutetta alempaan luomakuntaan kuuluvan olion
edessä ja pelollanne saanut minutkin kiihtymään. Minun täytyy siis
alusta saakka ryhtyä kantaani selittämään. Kuten siis sanoin, herra
Philander, kun minut keskeytitte..."

"Professori Archimedes Q. Porter", tarttui puheeseen herra Philander
jääkylmästi, "nyt on menty niin pitkälle, että kärsivällisyys olisi
rikos, joka on vain verhottu hyveen viittaan. Te olette syyttänyt
minua pelkuruudesta. Näytätte vihjaisevan, että juoksitte vain
saadaksenne minut kiinni ettekä pelastuaksenne leijonan kynsistä.
Olkaa varuillanne, professori Arkhimedes Q. Porter! Minä olen
epätoivoon joutunut mies. Minun kärsivällisyyteni mitta alkaa olla
täysi."

"No no, herra Philander, no, no!" tyynnytti professori Porter. "Te
unohdatte säädyllisyyden."

"En unohda vielä mitään, professori Archimedes Q. Porter, mutta
uskokaa minua, herra, että pian voisin unohtaa huomattavan asemanne
tieteellisessä maailmassa ja harmaat hiuksenne."

Professori istui vaiti muutaman minuutin, ja pimeys peitti sen
katkeran hymyn, joka väreili hänen kurttuisilla kasvoillaan. Äkkiä
hän virkkoi:

"Kuulkaas nyt, Philander, jos te haluatte tapella, ottakaa takki
päältänne ja tulkaa alas maahan, ja minä annan teille päihin yhtä
nokkelasti kuin kuusikymmentä vuotta sitten Läski-Evansin aitan
takana."

"Archie!" läähätti hämmästynyt herra Philander. "Kuinka hyvältä tuo
kuuluu! Kun käyttäydytte ihmisen tavoin, pidän teistä paljon, mutta
parinakymmenenä viime vuonna on näyttänyt siltä kuin olisitte melkein
unohtanut inhimillisen luonnon."

Professori ojensi laihan, vapisevan käden ja hapuili pimeässä, kunnes
tapasi vanhan ystävänsä olan.

"Suokaa anteeksi, Samuel", sanoi hän hiljaa. "Siitä ei ole vielä
täyteen kahtakymmentä vuotta, ja Jumala yksin tietää, kuinka kovasti
olen koettanut olla inhimillinen Janen ja myöskin teidän tähtenne
senjälkeen, kun Hän otti toisen Janeni luokseen."

Toinen vanha käsi hiipi herra Philanderin sivulta ja tarttui hänen
olallaan lepäävään käteen, eivätkä mitkään sanat olisi paremmin
tulkinneet heidän sydämiensä ajatuksia.

Vähään aikaan he eivät puhuneet mitään. Leijona asteli heidän
alapuolellaan levottomana edestakaisin. Puuhun noussut kolmas olento
oli kätkössä tiheiden lehvien takana. Hänkin oli vaiti -- liikkumatta
kuin veistos.

"Te veditte minut puuhun todellakin juuri parahiksi", sanoi
professori vihdoin. "Tahdon kiittää teitä. Te pelastitte henkeni."

"Mutta enhän minä vetänyt teitä tänne, professori", vastasi herra
Philander. "Kaikkea vielä! Kiihtymys sai minut kokonaan unohtamaan,
että minutkin joku veti tänne -- joku tai joitakuita on varmaankin
tässä samassa puussa."

"Mitä?" huudahti professori Porter. "Oletteko asiasta aivan varma,
herra Philander?"

"Ihan varma, professori", vakuutti herra Philander. "Ja olen sitä
mieltä, että meidän pitää häntä kiittää. Ehkä hän istuu ihan
vieressämme, professori?"

"Mitä? Kuinka niin? No no, herra Philander, no no!" sanoi professori
Porter siirtyen lähemmäksi herra Philanderia.

Juuri silloin johtui Apinain Tarzanin mieleen, että Numa oli
liikuskellut kyllin kauan puun juurella, ja siksi hän kohotti nuorta
päätänsä taivasta kohden, jolloin kahden vanhuksen pelästyneihin
korviin kajahti ihmisapinan hirveä varoitushuuto.

Molemmat ystävykset

Last Page Next Page

Text Comparison with The Gods of Mars

Page 3
more remarkable than was his first manuscript which I gave to an unbelieving world a short time since and through which we followed the fighting Virginian across dead sea bottoms under the moons of Mars.
Page 4
Why not? What guide had I through the trackless waste of interplanetary space? What assurance that I might not as well be hurtled to some far-distant star of another solar system, as to Mars? I lay upon a close-cropped sward of red grasslike vegetation, and about me stretched a grove of strange and beautiful trees, covered with huge and gorgeous blossoms and filled with brilliant, voiceless birds.
Page 30
At length a plan of action occurred to me, and backing quite close to Tars Tarkas I unfolded my scheme in a low whisper, keeping my eyes still glued upon my end of the room.
Page 39
"Again there is a chance that with the weight of the testimony of several of us the truth of our statements may be accepted, and at least a compromise effected which will result in the dispatching of an expedition of investigation to this hideous mockery of heaven.
Page 45
would be a little better chance by night, but even then the ramparts are well guarded; possibly better than by day.
Page 53
Quickly we glided toward a small flier which lay furthest from the battling warriors.
Page 74
"From the appearance of the craft I judge we are going down," I replied.
Page 111
My hands hovered about his throat awaiting the moment that his eyes should open.
Page 117
"Each year that brings its anniversary of the day that saw you racing across a near dead world to unlock the secret of that awful portal behind which lay the mighty power of life for countless millions a great festival is held in your honour; but there are tears mingled with the thanksgiving--tears of real regret that the author of the happiness is not with them to share the joy of living he died to give them.
Page 121
As I approached the purlieus of the.
Page 142
Always before I had seen prisoners of note, or returned wanderers of eminence, paraded from the Gate of Jeddaks to the Temple of Reward up the broad Avenue of Ancestors through dense crowds of jeering or cheering citizens.
Page 145
feet in the audience, and raising his hand on high, cried: "Justice! Justice! Justice!" It was Kantos Kan, and as all eyes turned toward him he leaped past the Zodangan soldiery and sprang upon the platform.
Page 149
We were over a hundred strong, not counting the members of my little court, for Dejah Thoris and I had maintained a household consistent with our royal rank.
Page 160
"And I went to the palace of the Prince of Helium with any such demand, they would laugh at me and, into the bargain, would more than likely throw me headforemost into the avenue.
Page 162
I must open my eyes to find his throat, grasp it, and strike one mighty final blow all at the same instant.
Page 163
I was endeavouring to gather the loose ends of many thoughts and memories which flitted elusively through my tired and overwrought brain.
Page 168
I may.
Page 176
"It cannot have been upward of three hundred and seventy or eighty days.
Page 181
It was hot and stifling work, but at last I reached a point where the fire lit up the corridor sufficiently for me to see that no soldier of Helium lay between me and the conflagration--what was in it or upon the far side I could not know, nor could any man have passed through that seething hell of chemicals and lived to learn.
Page 191
Not so the daughter of Matai Shang.