Tarzan, apinain kuningas Seikkailuromaani Afrikan aarniometsistä

By Edgar Rice Burroughs

Page 67

Jane Porter. "Minua värisyttää, kun sitä
vain ajattelenkin. Älkää uskotelko, että niin kauhistava karjunta
lähti ihmiskurkusta."

"Mutta niin on kuitenkin laita, neiti Porter", vastasi Clayton. "Tai
ellei hän ole ihminen, niin sitten hän on metsänhaltija."

Ja hän alkoi kertoa seikkailuistaan tämän oudon olennon kanssa --
kuinka tämä villi ihminen oli kahdesti pelastanut hänen henkensä --
hänen ihmeteltävästä voimastaan, nopeudestaan ja urheudestaan --
hänen ruskeasta ihostaan ja kauniista kasvoistaan.

"En käsitä koko asiaa", lopetti hän. "Ensin luulin häntä Apinain
Tarzaniksi, mutta hän ei puhu eikä ymmärrä englantia, niin että se
oletus ei pidä paikkaansa."

"Olkoon hän kuka tahansa", huudahti tyttö, "mutta häntä me saamme
kiittää siitä, että vielä elämme, ja Jumala siunatkoon ja varjelkoon
häntä kauheassa viidakossa".

"Aamen", lisäsi Clayton lämpimästi.

"Siunatkoon, enkös minä olekaan kuollut?"

He kääntyivät ja näkivät Esmeraldan istuvan lattialla silmät pyöreinä
päässä, ikäänkuin ei voisi uskoa näkemäänsä.

Kun Jane Porter oli ollut ampumaisillaan Esmeraldan, oli leijona
juuri silloin karjahtanut, ja se pelasti neekerittären hengen, sillä
tyttö oli vavahtanut, jolloin revolverin suu kääntyi syrjään ja luoti
tunki vahinkoa tekemättä lattiaan.

Nyt laukesi Jane Porterin jännitys, ja hän heittäytyi penkille ja
purskahti kirkuvaan, hysteeriseen nauruun.




KUUDESTOISTA LUKU

"Tuiki merkillistä"


Monen kilometrin päässä majasta etelään, hiekkaisella
rantakaistaleella, seisoi kaksi vanhaa miestä väitellen.

Edessä oli aukea Atlantin valtameri, takana mustain maanosa ja
ympärillä viidakon läpitunkematon pimeys.

Villit eläimet karjuivat ja murisivat, kauheita ja pahaenteisiä
ääniä kantautui heidän korviinsa. He olivat kulkeneet pitkiä matkoja
etsiessään leiripaikkaansa, mutta aina menneet väärään suuntaan.
He olivat niin toivottomasti eksyksissä kuin jos äkkiä olisivat
joutuneet toiseen maailmaan.

Tuollaisena hetkenä heidän älynsä joka kipinän täytyi kai kohdistua
ylen tärkeään kysymykseen, josta riippui heidän elämänsä tai
kuolemansa: kuinka he osaisivat takaisin majalle.

Samuel T. Philanderilla oli nyt puheenvuoro.

"Hyvä professori", sanoi hän, "minä olen yhä sitä mieltä, että
elleivät Ferdinand ja Isabella viidennellätoista vuosisadalla
olisi voittaneet Espanjan maureja, niin maailma olisi nyt ainakin
tuhannen vuotta edistyneempi. Maurit olivat suvaitsevaisia ja
vapaamielisiä maanviljelijöitä, käsityöläisiä ja kauppiaita -- juuri
sitä ihmislajia, joka on luonut Amerikassa ja Euroopassa tapaamamme
sivistyksen -- kun sitävastoin espanjalaiset --"

"No, no, herra Philander", keskeytti professori Porter, "heidän
uskontonsahan on ollut ja tulee aina olemaan sen tieteellisen
edistyksen jarruna, joka..."

"Mitä ihmettä, herra professori!" huudahti herra Philander, joka oli
kääntynyt katselemaan viidakkoa, "tuolta näyttää tulevan joku".

Professori Archimedes Q. Porter kääntyi likinäköisen herra
Philanderin osoittamaan suuntaan.

"No no, herra Philander", moitti hän. "Kuinka usein minun pitääkään
kehoittaa teitä keskittämään älylliset kykynne, sillä vain
keskittämällä voitte suunnata järjen korkeimmat voimat niihin
tärkeihin tehtäviin, jotka luonnostaan lankeavat suurten henkien
ratkaistavaksi. Ja nyt rikotte erittäin epähienolla tavalla
kohteliaisuuden alkeita vastaan, kun keskellä oppinutta esitystänne
kiinnitätte huomiota pelkkään nelijalkaiseen Felis-suvun jäseneen.
Kuten sanoin, herra..."

"Taivas varjelkoon, professori, leijonako siellä on?" huusi
herra Philander jännittäen heikkoja silmiään erottaakseen tummaa
troopillista kasvullisuutta vasten kuvastuvan hämäräpiirteisen hahmon.

"Niin, niin, herra Philander, leijona se on, jos välttämättä tahdotte
käyttää arkikieltä

Last Page Next Page

Text Comparison with Ĉe la koro de la tero

Page 7
Ekzemple, mi rememoris la okazajxon en la Latin Commons cxe Andover[8], kiam Calhoun kaj mi metis pulvon en la fornon--kio preskaux mortigis unu el la mastroj.
Page 8
Sed mi luktis kontraux tiu terura dormemo.
Page 12
Mi savigxis nur pro la grandeco de la besto.
Page 18
Sed ambauxfoje, tiuj lertaj, potencaj vostoj etendis sin kaj trovis apogajn brancxojn, kaj nek unu el ili ecx iom malfirmigis sian tenon al mi.
Page 19
Oni metis nin en la centron de la amfiteatro, kaj la mil simiohomoj formis grandan rondon cxirkaux ni.
Page 24
Sed la virino! Sxi kondutis superbe.
Page 27
Cxu vi vere ne komprenas, ke vi ofendis la Belulinon, kaj kiel?" "Mi ne scias, Gak," mi respondis.
Page 31
Tiuj relative malgrandaj areoj de oceano gxenerale sekvas la konturojn de la kontinentoj de la ekstera mondo.
Page 37
Sxajnis al mi, ke blovtubo por faboj tiel efikus kiel tiuj mizeraj armiloj kontraux la kolosa monstro.
Page 55
La dekstra flanko de la kanjono etendigxis gxis la akvorando, kaj la valo kusxis maldekstre, poiome deklivanta gxis la maro, kie gxi estigis largxan, ebenan plagxon.
Page 56
Rifugxi en la marcxon aux en la oceanon estus kiel salti en kusxejon de leonoj por savi sin de unu leono ekster gxi.
Page 57
"_Vi_ estas en dangxero, cxar se vi ne movigxos multe pli rapide ol nun, la _sitiko_ atingos vin kaj retiros vin,.
Page 59
pirogon tiritan sur la plagxon de la cxeftero kaj trovis tie gxuste vian piedspuron sur la sablo.
Page 67
Malvarma sxvito ekfluis el miaj poroj, kiam mi ekkomprenis, ke baldaux venos mia vico.
Page 70
Gxia eskapo signifus la tutan ruinigxon de niaj planoj, kaj tre probable mian tujan morton.
Page 74
"Perry kaj mi alvenos, se ni povos.
Page 76
Dum nia fugxado el Futra, mi resxnuris mian pafarkon per peco de fortika intesto prenita el grandega tigro, kiun Gak kaj mi maltrankviligis kaj fine mortigis per sagoj, lanco kaj glavo.
Page 77
Antaux gxi la kornico pluiris, gxis gxi eliris el la vidkampo cxirkaux alia elstarajxo de la monto.
Page 78
Tiam, la enormaj makzeloj malfermigxis kaj kaptis la postan--auxdigxis la nauxza sono de krakigxantaj ostoj, kaj la dissxirita kadavro estis faligita de la rando de la krutajxo.
Page 85
Nun estis duelo de strategio--la granda, vila viro manovris por trabrecxi mian memgardadon, kie li povus ekuzi siajn enormajn muskolojn, dum mia mensa okupigxo estis restigi lin je braklonga distanco.