Tarzan, apinain kuningas Seikkailuromaani Afrikan aarniometsistä

By Edgar Rice Burroughs

Page 63

viidakossa. Sieltä hän oli kuullut
miltei lakkaamatonta petoeläinten karjumista, haukuntaa ja ulvontaa,
kun ne etsivät saalistaan.

Äkkiä kuului joku raskas ruumis raappivan majan seinää. Sitten hän
saattoi erottaa suurten käpäläin tassuttelevan ulkopuolella, ja
kaikki oli hetken verran hiljaa... Aarniometsänkin äänet vaikenivat
hiljaiseksi muminaksi. Senjälkeen hän selvästi kuuli, kuinka peto
nuuski ovea tuskin metrinkään päässä hänestä. Väristen neito
painautui vaistomaisesti lähemmäksi mustaa naista.

"Hiljaa!" kuiskasi hän. "Hiljaa, Esmeralda!" sillä neekerittären
nyyhkytykset ja huokaukset näyttivät tunkeutuneen seinän läpi ja
vetäneen puoleensa pedon huomion.

Nyt raapaisi käpälä ovea. Peto koetti tunkeutua sisään. Mutta äkkiä
rapina loppui, ja taas neito kuuli suurten käpäläin astelevan majan
ympärillä. Nyt ne pysähtyivät jälleen -- ikkunan kohdalle, jonne
tyttö tuijotti kauhusta kangistuen.

"Hyvä jumala!" mutisi hän, sillä varjokuvana kuun valaisemaa taivasta
vasten ilmestyi pieneen nelikulmaiseen ristikolla varustettuun
ikkunaan leijonan pää. Välkkyvät silmät tähystivät häneen
pahaenteisinä.

"Katso, Esmeralda!" kuiskasi hän. "Jumalan nimessä, mitä nyt teemme?
Katso! Pian! Ikkunaan!"

Esmeralda puristautui vielä lähemmäksi emäntäänsä ja katsahti
pelokkaasti kuutamon valaisemaan neliöön, juuri kun leijona päästi
villin murahduksen. Se näky, joka kohtasi mustan naisparan silmiä,
oli liikaa hänen jo ennestään ylen jännittyneille hermoilleen.

Leijona näytti seisovan iankaikkisen kauan ikkunan takana etukäpälät
nostettuina kamanalle, tuijottaen pikku huoneeseen. Sitten se koetti
kynsillään ristikon lujuutta.

Tyttö oli melkein lakannut hengittämästä, kun hänen suureksi
helpotuksekseen pää katosi, ja hän kuuli pedon askelten poistuvan
ikkunan luota. Mutta ne pysähtyivät sensijaan taas ovelle ja
raapiminen alkoi uudelleen, tällä kertaa yhä rajummin, kun
leijona raivoissaan koki murtaa tukevaa ovea, päästäkseen käsiksi
turvattomiin uhreihinsa.

Jos Jane Porter olisi tietänyt pala palalta kyhätyn oven suunnattoman
vahvuuden, ei hän olisi niin paljoa pelännyt vaaraa siltä taholta.
Vähänpä aavisti John Clayton tätä karkeaa, mutta vahvaa ovea
tehdessään, että kaksikymmentä vuotta myöhemmin se suojelisi
kaunista, silloin vielä syntymätöntä amerikkalaista tyttöä viidakon
karvaiselta ihmissyöjältä.

Parikymmentä minuuttia leijona nuuski ja raastoi ovea, päästäen
tavantakaa villin karjahduksen voimattomassa raivossaan. Vihdoin se
luopui yrityksestä, ja Jane Porter kuuli sen palaavan ikkunan luo,
jonka kohdalla se vähän aikaa lepäsi. Sitten se heittäytyi kaikella
painollaan ajan kuluttamaa ristikkoa vastaan.

Tyttö kuuli puisten tankojen ritisevän, mutta ne kestivät, ja valtava
ruho putosi takaisin maahan.

Yhä uudestaan leijona toisti temppunsa, kunnes kauhistunut vanki näki
osan ristikkoa murtuvan ja samassa hetkessä pedon pään ja toisen
käpälän työntyvän huoneeseen. Hitaasti mursivat voimakas niska ja
hartiat puolat erilleen, ja notkea ruumis tunkeutui yhä pitemmälle
sisään.

Kuin horroksissa tyttö nousi kädet painettuina rintaa vasten
ja silmien kauhistuneina tuijottaessa muutaman askeleen päässä
murisevaan kuonoon. Lattialla makasi neekeritär tainnoksissa. Jospa
voisi herättää hänet tuntoihinsa, ehkäpä he yhdistetyin voimin
saisivat pedon karkoitetuksi.

Jane Porter kumartui, tarttui neekerittären olkapäähän ja ravisteli
häntä kaikin voimin.

"Esmeralda! Esmeralda!" huusi hän. "Auta minua, tai me olemme
molemmat hukassa!"

Esmeralda avasi hitaasti silmänsä. Ensimmäinen, mitä hän näki, oli
nälkäisen naarasleijonan kuolainen kita.

Kauhusta kiljahtaen naispoloinen nousi nelinkontin ja ryömi huoneen
poikki, huutaen: "Oi taivas!"

Hän painoi noin satakaksikymmentä kiloa eikä

Last Page Next Page

Text Comparison with Jungle Tales of Tarzan

Page 42
Tarzan was sure that.
Page 48
For the first time the ape-man had a close view of the chief.
Page 69
Tarzan read aright the anguish and the suffering of the huge mother cat.
Page 76
exhilaration in the sport that would not be denied.
Page 78
Many times had Tarzan behaved similarly in the village of Mbonga, the chief.
Page 80
Then Tarzan read in the spoor of the smaller Gomangani a shrinking terror of the beast that brushed his side, but in that of the old man was no sign of fear.
Page 83
Bukawai cuffed him on an ear and jerked him along.
Page 90
Rabba Kega was careful to hold it so that none might see the dry leaves.
Page 91
He knew that in a few minutes his little life would flicker out horribly beneath the rending, yellow fangs of these loathsome creatures.
Page 93
Strong and tough were the ropes of Tarzan, the little Tarmangani.
Page 101
They sniffed at his legs; but when he struck at them with his free arms they slunk off.
Page 110
Tarzan carried Mamka's corpse to a high crotch, where even Sheeta, the panther, could not get it.
Page 111
was very wroth.
Page 117
He must therefore have ample time to forage in peace.
Page 121
It was indeed quite preposterous, yet he saw it all with his own eyes--it was nothing less than Histah, the snake, wreathing his sinuous and slimy way up the bole of the tree below him--Histah, with the head of the old man Tarzan had shoved into the cooking pot--the head and the round, tight, black, distended stomach.
Page 133
While Tarzan had been occupied with his own devices in the cabin of his dead sire, Taug, Teeka's mighty mate, had been hunting a mile to the north of the tribe.
Page 145
He was full grown now, with the grace of a Greek god and the thews of a bull, and, by all the tenets of apedom, should have been sullen, morose, and brooding; but he was not.
Page 167
Tarzan had fought and bled in Taug's service so many times that Taug, although only a brutal ape, had had impressed upon his mind a fierce loyalty which nothing now could swerve--his friendship for Tarzan had become a habit, a tradition almost, which would endure while Taug endured.
Page 169
loved, and absorbing the delicious sensations of the scratching.
Page 172
Presently, though, he would be a dead man.