Tarzan, apinain kuningas Seikkailuromaani Afrikan aarniometsistä

By Edgar Rice Burroughs

Page 62

takajaloilleen ja rimpuili turhaan tässä luonnottomassa
asennossa. Jos ottelu olisi kestänyt muutamia sekunteja kauemmin,
olisi tulos voinut olla toinen, mutta kaikki kävi niin äkkiä, että
leijona tuskin ehti tointua hämmästyksestään, kun se jo tuupertui
kuolleena maahan.

Silloin outo jättiläinen astui voitetun vastustajansa ruumiille ja
heiluttaen villinkaunista päätään päästi ilmoille saman kauhistavan
huudon, joka muutama hetki sitten oli vavahduttanut Claytonia.

Edessään hän näki nuoren miehen, joka oli aivan alasti,
lukuunottamatta lannevaatetta ja joitakin villien koristuksia
käsivarsissa ja jaloissa. Rinnassa kimalteli sileää ruskeaa ihoa
vasten jalokivimedaljonki.

Metsästyspuukko oli jälleen pistetty tuppeen, ja villi mies otti
maasta jousensa ja nuolikotelonsa, jotka hän oli heittänyt luotaan
käydessään leijonan kimppuun.

Clayton puhutteli häntä englanninkielellä, kiittäen häntä
pelastuksestaan, ja sanoi ihailevansa hänen osoittamaansa tavatonta
rohkeutta, voimaa ja taitoa, mutta sai vastaukseksi vain tuikean
katseen ja leveiden olkapäiden kohautuksen, joka saattoi merkitä,
ettei tämä teko oudon mielestä ollut niinkään erinomainen, tai myös,
ettei hän ymmärtänyt Claytonin kieltä.

Kun jousi ja nuolikotelo oli sovitettu tavalliselle paikalleen,
veti villi -- siksi Clayton häntä luuli -- taas esiin veitsensä ja
leikkeli kätevästi kymmenkunta isoa lihapalaa leijonan ruhosta.
Sitten hän istuutui maahan ja alkoi syödä, ensin viitattuaan
Claytonia ottamaan osaa ateriaan.

Vahvat, valkoiset hampaat pureutuivat ilmeisellä mielihyvällä
raakaan, vertatippuvaan lihaan, mutta Clayton ei iljennyt
noudattaa merkillisen isäntänsä kutsua. Sen sijaan hän tarkasteli
pelastajaansa, ja äkkiä hänelle selvisi, että tämä oli varmaankin
Apinain Tarzan, jonka julistuksen hän oli tänä aamuna nähnyt majan
ovella.

Hänen piti siis osata englantia. Taas Clayton yritti puhua
apinamiehen kanssa, mutta hänen saamansa vastaukset olivat outoa
kieltä, joka muistutti marakattien jokellusta, seassa toisinaan
villipedon murahduksia.

Ei, tuo ei voinut olla Apinain Tarzan, sillä olihan aivan ilmeistä,
ettei hän lainkaan ymmärtänyt englantia.

Lopetettuaan syöntinsä Tarzan nousi seisaalleen ja osoitti aivan eri
suuntaan kuin Clayton oli äsken mennyt ja lähti itsekin sinne päin.

Clayton oli ymmällä ja viivytteli seuraamasta häntä, sillä hän luuli
sitä tietä joutuvansa vain yhä syvemmälle aarniometsään; mutta
nähdessään ettei hän halunnut tulla, apinamies kääntyi takaisin,
tarttui hänen takkiinsa ja veti häntä mukaansa, kunnes oli varma
siitä, että Clayton käsitti hänen tarkoituksensa. Silloin hän antoi
toisen seurata vapaaehtoisesti.

Kun englantilaiselle vihdoin selvisi, että hän oli vanki, ei
hänellä ollut muuta valittavana kuin totella käskijäänsä, ja niin
he vaelsivat verkalleen halki viidakon, jossa musta yö kääri heidät
vaippaansa, pehmeiden käpälien salavihkainen hiiviskely sekaantui
oksien ritinään ja lukemattomat villit huudot tuntuivat tulevan
lähemmäksi.

Äkkiä Clayton kuuli heikon kaiun ampuma-aseen pamahduksesta -- vain
yksi ainoa laukaus, jonka jälkeen kaikki oli hiljaa.

Majassa rannalla istui kaksi kauhistunutta naista toisiinsa
tarrautuneina matalalla penkillä yhä enenevässä pimeydessä.

Neekeritär nyyhkytti hillittömästi ja valitteli sitä kovan onnen
päivää, joka oli nähnyt hänen lähtevän rakkaasta Marylandista.
Valkoinen neito taas ei itkenyt eikä valittanut, mutta sisäisesti
häntä raastoivat pelko ja pahat aavistukset. Hän pelkäsi yhtä
paljon itsensä kuin niiden kolmen miehen puolesta, joiden hän tiesi
vaeltavan villissä eksyttävässä

Last Page Next Page

Text Comparison with A Princess of Mars

Page 0
Contents # Foreword - 00:07:47 Read by: Stephan Moebius # Chapter 01 - 00:16:45 Read by: Peter Yearsley # Chapter 02 - 00:09:42 Read by: Tony Hightower # Chapter 03 - 00:18:32 Read by: Steve Hartzog # Chapter 04 - 00:13:49 Read by: Steve Hartzog # Chapter 05 - 00:09:17 Read by: Kymm Zuckert # Chapter 06 - 00:11:11 Read by: Chris Peterson # Chapter 07 - 00:14:28 Read by: Kara Shallenberg # Chapter 08 - 00:11:36 Read by: Tony Hightower # Chapter 09 - 00:07:59 Read by: Tony Hightower # Chapter 10 - 00:19:11 Read by: Tony Hightower # Chapter 11 - 00:17:02 Read by: Chris Peterson # Chapter 12 - 00:13:49 Read by: Chris Peterson # Chapter 13 - 00:13:17 Read by: Stephan Moebius # Chapter 14 - 00:21:13 Read by: Chris Peterson # Chapter 15 - 00:20:57 Read by: Chris Peterson # Chapter 16 - 00:23:39 Read by: Chris Peterson # Chapter 17 - 00:19:03 Read by: Chris Peterson # Chapter 18 - 00:10:39 Read by: Chris Peterson # Chapter 19 - 00:14:28 Read by: Chris Vee # Chapter 20 - 00:16:33 Read by: Patrick McNeal # Chapter 21 - 00:21:45 Read by: Chris Peterson # Chapter 22 - 00:23:47 Read by: Sherry Crowther # Chapter 23 - 00:13:24 Read by: Stephan Moebius # Chapter 24 - 00:16:13 Read by: Chris Peterson # Chapter 25 - 00:11:59 Read by: Chris Peterson # Chapter 26 - 00:14:52 Read by: Chris Peterson # Chapter 27 - 00:11:41 Read by: Kymm Zuckert # Chapter 28 - 00:05:31 Read by: Stephan Moebius Librivox Audio Recording Public Domain Certification: The person or persons who have associated work with this document (the "Dedicator" or "Certifier") hereby either (a) certifies that, to the best of his knowledge, the work of authorship identified is in the public domain of the country from which the work is published, or (b) hereby dedicates whatever copyright the dedicators holds in the work of authorship identified below (the "Work") to the public domain.
Page 1
Dedicator recognizes that, once placed in the public domain, the Work may be freely reproduced, distributed, transmitted, used, modified, built upon, or otherwise exploited by anyone for any purpose, commercial or non-commercial, and in any way, including by methods that have not yet been invented or conceived.