Tarzan, apinain kuningas Seikkailuromaani Afrikan aarniometsistä

By Edgar Rice Burroughs

Page 61

Jane Porteria.

Hänestä tuntui kuitenkin vastenmieliseltä palata ilman Janen isää;
mutta toisaalta häntä värisytti pelkkä ajatuskin jättää tyttö yksin
ja turvatonna _Arrowin_ kapinoitsijain ja viidakon lukemattomien
vaarojen käsiin.

Ehkäpä ovat, ajatteli hän, professori ja Philander jo palanneet
rannalle. Se oli hyvinkin luultavaa. Ainakin hän tahtoi päästä siitä
selville, ennenkuin jatkaisi tätä nähtävästi hyödytöntä haeskeluaan.
Ja niin hän lähti taas liikkeelle, raivaten tietään halki viidakon
sinne päin, missä otaksui majan olevan.

Tarzanin kummastukseksi nuori mies lähti syvemmälle viidakkoon
suoraan Mbongan kylää kohti, ja silloin nuori apinamies tuli
ajatelleeksi hänen joutuneen eksyksiin. Tarzan ei oikeastaan
käsittänyt, kuinka se oli mahdollista, mutta terve järki sanoi
hänelle, ettei yksikään ihminen tahallaan mennyt julmien mustien
kylään aseistettuna vain keihäällä, joka sekin oli valkoiselle
miehelle ilmeisesti outo ase, siitä päättäen, kuinka hän sitä piteli.
Hän ei myöskään seurannut molempien vanhusten jälkiä, jotka Tarzanin
tarkat silmät olivat keksineet.

Tarzan oli hämmentynyt. Julma viidakko ottaisi pian saaliikseen
tämän turvattoman muukalaisen, ellei häntä pian johdettaisi takaisin
rannalle.

Aivan oikein! Numa, leijona, vainusi jo valkoista miestä vain
kymmenkunnan askeleen päässä hänestä oikealle.

Clayton kuuli ison eläimen kulkevan jossakin vierellään, ja äkkiä
kajahti halki illan pedon jylisevä karjunta. Hän pysähtyi keihäs
koholla ja tähysteli tiheikköön, josta kauhea ääni oli kuulunut.
Varjot syventyivät, pimeys kävi yhä sakeammaksi.

Voi, hyvä Jumala! Kuolla täällä yksin villipedon hampaissa, revittynä
ja raadeltuna, tuntea pedon kuumaa hengitystä kasvoillaan, kun
valtavat käpälät murskaisivat hänen rintansa!

Hetken aikaa oli kaikki hiljaa. Clayton seisoi jännittyneenä, pitäen
asetta yhä ojossa. Sitten pensaikosta kuuluva kahina ilmaisi hänelle,
että takaa hiipi joku. Peto kyyristyi hypätäkseen. Vihdoin hän näki
sen, tuskin viidenkään metrin päässä -- pitkän, notkean, lihaksisen
ruumiin, ison, keltaisen mustaharjaisen leijonan pään.

Peto mateli vatsallaan hitaasti eteenpäin. Kun sen silmät kohtasivat
Claytonin, pysähtyi se ja veti takajalkansa varovasti alleen.

Clayton odotti kuolemantuskassa, ei uskaltanut heittää keihästään
eikä kyennyt pakenemaan.

Mutta silloin kahisi jokin ylhäällä puussa. Jokin uusi vaara,
ajatteli hän, mutta ei uskaltanut hellittää katsettaan edessä
olevista kellanvihreistä silmäteristä. Kuului terävä napsahdus,
ikäänkuin banjon kieli olisi katkennut, ja samassa ilmaantui nuoli
kyyristelevän leijonan nahkaan.

Tuskasta ja raivosta karjahtaen peto loikkasi, mutta Clayton ehti
heittäytyä sivulle, ja kun hän kääntyi taas kohtaamaan eläinten
kuningasta, kauhistutti häntä uusi merkillinen näky. Sillä juuri kun
leijona valmistui toiseen hyökkäykseen, pudottautui puusta alaston
jättiläinen hajareisin pedon selkään.

Salamannopeasti kietoutui rautalihaksinen käsivarsi leijonan valtavan
kaulan ympärille, ja vastaanponnisteleva karjuva peto kohotettiin
takaapäin pystyyn -- yhtä helposti kuin Clayton olisi nostanut
sylikoiran.

Tämä ihmeellinen kohtaus, jonka todistajaksi hän joutui Afrikan
viidakon hämärässä, painui ainaiseksi hänen muistiinsa.

Outo mies oli hänestä ruumiillisen täydellisyyden ja jättimäisen
voiman perikuva, eivätkä kuitenkaan nämä ominaisuudet ratkaisseet
taistelua, sillä vaikka hänen lihaksensa olivatkin mahtavat, eivät ne
olleet mitään Numan rinnalla. Mutta hänen vikkelyytensä, älynsä ja
pitkä terävä puukkonsa hankkivat hänelle voiton.

Hänen oikea käsivartensa puristi leijonan kaulaa, vasemman käden
työntäessä tavantakaa puukkoa vasemman lapaluun alle. Riehuva peto
kohosi

Last Page Next Page

Text Comparison with Tarzan and the Jewels of Opar

Page 4
"He has a wife," replied Achmet Zek, "whom men say is very beautiful.
Page 6
Here he listened, and not without result, for almost the first words he overheard filled him with excitement.
Page 14
"Who are you?" asked the old man in a trembling voice.
Page 17
Six trips he made in the five hours before Basuli reached the kopje, and at the end of that time he had transported forty-eight ingots to the edge of the great boulder, carrying upon each trip a load which might well have staggered two ordinary men, yet his giant frame showed no evidence of fatigue, as he helped to raise his ebon warriors to the hill top with the rope that had been brought for the purpose.
Page 30
He ascended them and continued onward toward the well.
Page 35
Come! Strike terror to their hearts; defend La and her altar; wash clean the temple with the blood of the polluters.
Page 45
To him,.
Page 67
No, I cannot love you but I cannot see you die beneath the goring tusks of mad Tantor.
Page 69
The ape-man whirled La to his back and just as the tree inclined slowly in its first movement out of the perpendicular, before the sudden rush of its final collapse, he swung to the branches of a lesser neighbor.
Page 71
I have served you better alive than I could have dead.
Page 73
Though the spoor was two days old, and practically obliterated in many places, Tarzan followed it with comparative ease.
Page 75
Now he was within the village.
Page 79
Could he be but waiting for them to pass before returning his attention to the original prey? Werper shuddered and half rose.
Page 89
Taglat was no longer young; but he was still a formidable beast, mightily muscled, cruel, and, because of his greater experience, crafty and cunning.
Page 92
.
Page 94
"What with--the rags that you have upon your back? Or, perhaps you are concealing beneath your coat a thousand pounds of ivory.
Page 103
" It must have been at about the same instant that Achmet Zek discovered the pile of yellow ingots and realized the actuality of what he had already feared since first his eyes had alighted upon the party beside the ruins of the Englishman's bungalow.
Page 110
Bloodshot, wicked eyes they were, set in a fierce and hairy face.
Page 142
" Werper turned his head to hide a grin, whispering to Tarzan: "It was Greek to him all right--and to me, too.
Page 153
The labor of the Waziri and the gold of Opar had rebuilt and refurnished the wasted homestead of the Greystokes.