Tarzan, apinain kuningas Seikkailuromaani Afrikan aarniometsistä

By Edgar Rice Burroughs

Page 60

Se seikka, että vain he koko seurueesta olivat ainoat,
jotka eivät olleet ketään tappaneet, sai selityksensä siitä, ettei
heillä ollut aseita. Varmasti he olisivat toisenlaisia, jos olisivat
aseistettuja.

Tarzan oli nähnyt nuoren miehen ottavan maasta haavoitetulta
Snipesiltä pudonneen revolverin ja kätkevän sen poveensa. Hän oli
myös nähnyt, kuinka hän sen varovasti pisti tytölle, joka astui
majaan.

Hän ei ymmärtänyt, miksi he käyttäytyivät näin, mutta sittenkin hän
vaistomaisesti piti nuoresta miehestä sekä vanhuksista, ja tyttöä
kohtaan hän tunsi outoa kaipuuta, jota tuskin itse käsitti. Mitä taas
paksuun mustaan naisihmiseen tulee, niin hän oli ilmeisesti jossakin
läheisessä suhteessa tyttöön, ja niinpä hän siis piti Esmeraldastakin.

Merimiehiä, etenkin Snipesiä kohtaan hänessä oli herännyt syvä viha.
Hän ymmärsi heidän uhkaavista liikkeistään ja ilkeitten kasvojensa
ilmeistä, että he olivat vihamielisiä seurueen muille jäsenille,
minkä vuoksi hän päätti pitää heitä tarkoin silmällä.

Hän kummasteli, miksi miehet olivat menneet viidakkoon, eikä hänen
mieleensäkään johtunut, että kukaan voisi eksyä tiheikössä, joka
hänelle oli yhtä selvä kuin jollekin toiselle kotikaupungin pääkatu.

Nähtyään merimiesten soutavan laivaan ja tietäen tytön ja
neekerinaisen olevan turvassa majassa Tarzan päätti seurata nuorta
miestä viidakkoon, ottaakseen selville, mitä hän siellä aikoi. Hän
heilautti itseään nopeasti sinne päin, minne Clayton oli mennyt, ja
vähän ajan kuluttua hän kaukaa kuuli heikosti, kuinka englantilainen
huuteli ystäviään, tosin enää vain silloin tällöin.

Hiljaa Tarzan lähestyi valkoista miestä, joka uupuneena nojasi puuhun
ja kuivaili hikeä otsaltaan. Apinamies kätkeytyi lehtien sekaan ja
katseli sieltä tarkkaavasti oman rotunsa jäseniä.

Välistä Clayton huuteli uudestaan, ja vihdoin Tarzanille valkeni,
että hän etsi molempia vanhuksia.

Tarzan oli lähtemäisillään itse heitä hakemaan, mutta samassa hän
huomasi notkean, keltaisen olennon, joka varovasti hiipi viidakon
halki Claytonia kohti.

Se oli Shita, leopardi. Nyt Tarzan kuuli jo pehmeän ruohon kahisevan,
mutta nuori mies seisoi yhä huolettomana paikallaan. Eikö hän kenties
olisikaan kuullut niin äänekästä kahahdusta? Milloinkaan ennen ei
Tarzan ollut nähnyt Shitan liikkuvan noin kömpelösti.

Ei, valkoinen mies ei kuullut. Shita kyyristyi hyppäykseen, mutta
silloin kajahti viidakon hiljaisuudessa ihmisapinan vihlova ja kauhea
taisteluvaatimus. Shita kääntyi, pujahtaen tiehensä tiheikköön.

Hätkähtäen Clayton suoristautui. Tuntui kuin hänen verensä olisi
jähmettynyt. Koko elämänsä aikana hän ei ollut kuullut niin
kauhistuttavaa ääntä. Hän ei ollut mikään pelkuri, mutta jos
milloinkaan ihminen on tuntenut pelon jäisten kourien pusertavan
sydäntään, tunsi sen nyt Afrikan viidakossa William Cecil Clayton,
loordi Greystoken vanhin poika.

Ison pedon paosta johtuva oksien ritinä ihan hänen likellään ja
ylhäältä kuulunut hirvittävä huuto panivat Claytonin rohkeuden
äärimmäiselle koetukselle. Hän ei kuitenkaan voinut tietää, että
juuri tätä kiljahdusta hän sai kiittää pelastuksestaan, eikä
sitäkään, että sen oli päästänyt ilmoille hänen oma serkkunsa --
todellinen loordi Greystoke.

Ilta lähestyi, ja Clayton mietti toivotonna ja alakuloisena mitä
nyt tekisi: etsisikö edelleen professori Porteria, jolloin hänen
oma henkensä oli melkein varmasti tuhon oma öisessä viidakossa, vai
palaisiko majalle, jossa hän ainakin voisi suojella

Last Page Next Page

Text Comparison with Tarzan the Untamed

Page 4
The first sight that met his eyes set the red haze of hate and bloodlust across his vision, for there, crucified against the wall of the living-room, was Wasimbu, giant son of the faithful Muviro and for over a year the personal bodyguard of Lady Jane.
Page 8
It was very dark now, darker even than it had been before, for almost the entire sky was overcast by thick, black clouds.
Page 13
"I am Tarzan of the Apes, Lord of the Jungle.
Page 32
In the ape-man's teeth were other arrows, and no sooner had the first one sped, than he had fitted and shot another bolt.
Page 35
Tarzan started to descend and investigate the cavern when it occurred to him that it would save effort were he to lure Numa out instead.
Page 56
She cast a side glance at the tall figure.
Page 73
It was as though the contact closed an electric circuit that instantaneously vitalized the quiet clod that had lain motionless so long.
Page 84
Assured that she had covered a sufficient distance to insure her a good start in the morning before the blacks could take to her trail, and fearful of what the creatures might be, she climbed into a large tree with the intention of spending the balance of the night there.
Page 108
his eyes inquiringly about at the other apes.
Page 129
"It is useless,".
Page 136
Instantly the weight upon the rope was removed and a moment later Tarzan of the Apes raised his body above the side and threw a leg over the edge.
Page 149
He tried to convince himself that Tarzan was mistaken, and when he conjured upon the screen of recollection the face of the girl behind him, he was doubly reassured that those lines of sweet femininity and character, those clear and honest eyes, could not belong to one of the hated alien race.
Page 165
The ape-man was.
Page 166
They had proceeded for a half or three-quarters of a mile when, at a turning of the gorge, Tarzan saw before him a narrow valley cut deep into the living rock of the earth's crust, with lofty mountain ranges bounding it upon the south.
Page 176
Gradually he dropped behind but he did not give up the pursuit, and now Tarzan realized how much hinged upon the strength of the untested vines.
Page 178
You know, every now and then I feel that I am just on the verge of understanding what they are saying, or at least that somewhere I have heard their tongue before, but final recognition always eludes me.
Page 198
" "Yes," said the girl, "it is true.
Page 231
He now ran rapidly in almost to the spear's.
Page 236
"Now indeed are we lost, Master," cried the black.
Page 238
Two men fell to Smith-Oldwick's first two shots and then he missed, while the four remaining divided, two leaping for the aviator and two for Tarzan.