Tarzan, apinain kuningas Seikkailuromaani Afrikan aarniometsistä

By Edgar Rice Burroughs

Page 6

heitä ilmoittamasta,
että revolverit olivat kadonneet, ja kertomasta, mitä vanha merimies
oli heille sanonut, mikäli henki oli heille kallis.

"Luulenpa, että noudatamme tätä neuvoa", sanoi Clayton surkeilevasti
hymyillen. "Tässä ei auttane muu kuin istua hievahtamatta ja odottaa,
tapahtukoon mitä tahansa."




TOINEN LUKU

Koti erämaassa


Heidän ei tarvinnutkaan kauan odottaa, sillä kun Clayton seuraavana
aamuna nousi kannelle tavanmukaiselle kävelylleen ennen aamiaista,
pamahti laukaus ja sitten yhä uusia.

Hänen silmiään kohtaava näky vahvisti hänen pahimmatkin
aavistuksensa. Pientä päällystöryhmää vastassa oli Fuwaldan koko
kirjava miehistö, jonka etunenässä oli Musta Mikko.

Päällystön ampuessa ensi yhteislaukauksensa miehet juoksivat hakemaan
suojaa, sitten he edullisista asemistaan mastojen, peräsinkojun
ja kajuutan takaa vastasivat niiden viiden miehen tuleen, jotka
edustivat laivan vihattua esivaltaa. Kaksi matruusia oli kaatunut
kapteenin revolverin luodeista. He jäivät makaamaan taistelevien
välille.

Äkkiä tuupertui ensimmäinen perämies suulleen, ja Mustan Mikon
komennuksesta hyökkäsivät verenhimoiset roikaleet jäljelläolevien
neljän kimppuun. Miehistö oli saanut haltuunsa vain kuusi
ampuma-asetta, joten useimmilla heistä oli kädessään keksi, kirves
tai rautakanki.

Kapteeni oli ampunut tyhjäksi revolverinsa ja panosti parhaillaan kun
hyökkäys tehtiin. Toisen perämiehen pyssy oli joutunut epäkuntoon,
niin että vain kaksi asetta oli kapinoitsijoita vastassa, kun nämä
nopeasti lähestyivät päällystöä, jonka täytyi peräytyä rajun rynnäkön
tieltä.

Molemmin puolin kirottiin ja vannottiin hirveästi, mikä yhdessä
ampuma-aseiden pamahdusten ja haavoittuneiden huutojen ja ähkymisten
kera teki Fuwaldan kannen kuin hullujenhuoneeksi.

Ennenkuin päällystö oli peräytynyt kymmentä askelta, olivat miehet
heidän kimpussaan. Roteva neekeri halkaisi kirveellään kapteenin
pään otsasta leukaan, ja hetkeä myöhemmin olivat toisetkin sortuneet
kymmenien iskujen ja luotien surmaamina tai haavoittamina.

Lyhyt ja kauhea oli Fuwaldan kapinoitsijain työ ollut, ja kaiken
aikaa oli John Clayton tyynenä seissyt kajuutan portaisiin nojaten
ja puhallellut savuja piipustaan ikäänkuin olisi katsellut vain
mitätöntä krikettipeliä.

Kun viimeinenkin virallinen käskyvallan edustaja oli kaatunut, oli
hänen mielestään jo aika palata vaimonsa luo, ettei kukaan miehistä
tapaisi häntä yksinään alhaalla.

Vaikka Clayton esiintyi päältä päin tyynenä ja huolettomana, oli
hänen mielensä kuitenkin täynnä tuskaa, sillä vaimonsa puolesta hän
pelkäsi näitä tietämättömiä puoliraakalaisia, joiden käsiin armoton
kohtalo oli heidät jättänyt.

Kääntyessään laskeutumaan alas portaita näki hän hämmästyen vaimonsa
seisovan miltei rinnallaan.

"Kuinka kauan sinä olet ollut täällä, Alice?"

"Alusta alkaen", vastasi toinen. "Kuinka hirveätä, John! Oh, kuinka
hirveätä? Mitä voimme toivoa tuollaisilta?"

"Aamiaista luullakseni", vastasi Clayton hymyillen urheasti ja
koettaen siten tyynnyttää vaimonsa pelkoa. "Ainakin menen pyytämään
sitä heiltä", lisäsi hän. "Tule mukaan, Alice. Emme saa antaa heidän
ajatella muuta kuin että odotamme heiltä siivoa kohtelua."

Miehet olivat nyt ympäröineet kuolleet ja haavoittuneet käskijänsä
ja ryhtyivät muitta mutkitta heittämään heitä yli laidan mereen,
välittämättä siitä, oliko heissä vielä henkeä. Yhtä sydämettömästi
he suoriutuivat omista haavoittuneistaan ja niiden kolmen merimiehen
ruumiista, joiden laupias kaitselmus oli sallinut äkkiä kuolla
päällystön luodeista.

Äkkiä eräs merimiehistä huomasi lähestyvät Claytonit ja huutaen:
"Täällä on lisää kalanruokaa!" ryntäsi kirves koholla heihin päin.

Mutta Musta Mikko oli vieläkin nopeampi, niin että mies paiskautui
luoti selässä kumoon, ennenkuin oli

Last Page Next Page

Text Comparison with Pellucidar

Page 2
French military instrument was my first guess; but really there didn't seem much likelihood that this was the correct explanation, when one took into account the loneliness and remoteness of the spot.
Page 14
But first I would find my empress.
Page 25
He worked mighty hard mixing all sorts of things together, until finally he evolved a substance that looked like powder.
Page 29
She rested safely now upon an even keel; nor did she leak, for she was well calked with fiber and tarry pitch.
Page 32
I knew from my previous experience with the tortuous trails of the island that I could never find my way inland to the hidden tree-village of the Mezop chieftain, Ja; so we remained aboard the Sari, firing our express rifles at intervals.
Page 33
At last one of the warriors addressed us.
Page 41
defending her loved one.
Page 47
" "Dian?" I gasped.
Page 51
" "The stories are true," replied Ghak, "and here is the emperor of whom you have heard.
Page 52
"Let us wait until you may gather an equal horde from the kingdoms of your empire.
Page 68
As I swung along through the lush grass and the fragrant flowers, my cudgel swinging in my hand and my javelin looped across my shoulders with its aurochs-hide strap, I felt equal to any emergency, ready for any danger.
Page 72
in a patch of melons.
Page 77
They coiled and threw their fiber-ropes; they hurled taunts and insults at an imaginary foe; they fell upon the carcass of the thag and literally tore it to pieces; and they ceased only when, gorged, they could no longer move.
Page 93
This it was which proved our undoing.
Page 99
Upon its back were two human figures.
Page 100
The man on the lidi's back was prodding at the hyaenodon with his long spear, but still Raja kept springing up and snapping.
Page 101
The lot of them were almost swallowed up in the twilight for a moment.
Page 110
We had now gained sufficient headway to hold our own on about even terms with Hooja's paddlers.
Page 122
I have been thinking a great deal lately that some kind of shrapnel shell or explosive bomb would be a most splendid innovation in their warfare.
Page 126
At last the great army started upon its march.