Tarzan, apinain kuningas Seikkailuromaani Afrikan aarniometsistä

By Edgar Rice Burroughs

Page 59

Afrikan länsirannikolle, niin etteivät he lähteneet
marssimaan Zanzibariin, mustien maanosan vastakkaiselle puolelle.

Kun he sitten pääsivät rannalle eivätkä nähneet majasta merkkiäkään,
oli Philander ihan varma siitä, että he nyt olivat määräpaikkansa
pohjoispuolella, vaikka he itse asiassa olivatkin noin puolentoista
sadan metrin päässä siitä etelään.

Näiden kahden epäkäytännöllisen teoreetikon päähän ei edes
juolahtanut huutaa, jotta heidän ystävänsä mahdollisesti kuulisivat.
Samuel T. Philander oli näet niin varma asiastaan kuin vain vääristä
edellytyksistä tehty johtopäätös voi ihmisen vallata, että hän
tarttui lujasti professori Archimedes Q. Porterin käsivarteen
ja laahasi tätä heikosti vastustelevaa vanhaa herraa mukanaan
Kapkaupunkia kohti, joka sijaitsee kaksituhatta neljäsataa kilometriä
etelämpänä. --

Kun Jane Porter ja Esmeralda olivat päässeet majan suojaan, oli
neekerittären ensi huolena teljetä ovi sisäpuolelta. Tätä ajatellen
hän alkoi haeskella sopivia esineitä toteuttaakseen aikeensa, mutta
ensi silmäys majan sisustaan toi kauhunhuudon hänen huulilleen ja
kuin pelästynyt lapsi kätki tukeva mustaihoinen kasvonsa nuoren
emäntänsä rintaa vasten.

Huudon kuullessaan Jane Porter kääntyi ja näki, mikä siihen oli
syynä. Lattialla hänen edessään lojui ihmisen vaalentunut luuranko.
Toinen silmäys keksi vielä yhden luurangon vuoteelta.

"Missä hirveässä paikassa me nyt olemmekaan?" mutisi hän
pelästyneenä, mutta ei menettänyt malttiaan.

Vihdoin hän pääsi irti yhä kirkuvan Esmeraldan kiihkeästä
puristuksesta, astui lattian yli kehdon luo ja aavisti, mitä saisi
siellä nähdä, ennenkuin luuranko olikaan hänelle näyttäytynyt
surkeassa hauraudessaan.

Mistä hirveästä murhenäytelmästä kertoivatkaan nämä mykät luut! Tyttö
värisi ajatellessaan, että mahdollisesti häntä ja hänen ystäviään
odotti sama kohtalo tässä kauhujen majassa, jossa he olisivat
salaperäisten ja kenties vihamielisten olentojen vallassa.

Mutta vihdoin hän polkaisi päättäväisesti pikku jalkaansa lattiaan ja
koetti pudistaa mielestään kaikki synkät enteet. Sitten hän kääntyi
Esmeraldaan päin, käski tämän lopettaa ulvontansa.

"Hiljaa, Esmeralda, hiljaa ja heti! Onko tämä laitaa? Milloinkaan en
ole nähnyt mokomaa isoa vauvaa."

Hän vaikeni, ja hänen oma äänensä värähti hiukan, kun hän ajatteli,
että ne kolme miestä, joiden suojeluksessa hän oli, vaelsivat tällä
hetkellä kauhistuttavan metsän pimennoissa.

Pian hän huomasi, että ovessa oli sisäpuolella raskas puinen salpa,
ja hetkisen yhdessä ponnisteltuaan he saivat sen työnnetyksi
paikalleen, -- ensi kerran kahteenkymmeneen vuoteen.

Sitten he kädet toistensa ympärille kiedottuina istuutuivat penkille
ja -- odottivat.




NELJÄSTOISTA LUKU

Viidakon vallassa


Kun Clayton oli kadonnut viidakkoon, alkoivat merimiehet --
_Arrow_-laivan kapinoitsijat -- neuvotella, mihin toimenpiteisiin
oli lähinnä ryhdyttävä. Ainoastaan yhdestä asiasta olivat kaikki
samaa mieltä: heidän oli kiireimmän kaupalla lähdettävä ankkuroituun
laivaan, jossa ainakin saattoivat olla turvassa näkymättömän
vihollisen keihäiltä. Sillä välin kun Jane Porter ja Esmeralda
telkesivät majan ovea, soutivat siis pelkurimaiset murhaajat
joutuisasti tiehensä niillä kahdella veneellä, joilla olivat tulleet
maihin.

Niin paljon ihmeellistä oli Tarzan tänään nähnyt, että häntä oikein
huimasi. Mutta ihmeellisimmät kaikista olivat nuoren valkoisen tytön
kasvot.

Siinä oli vihdoinkin eräs hänen omaa lajiaan: siitä hän oli varma.
Myös nuori mies ja molemmat vanhukset olivat kutakuinkin sellaisia,
joiksi hän oli kuvitellut omia kansalaisiaan.

Mutta epäilemättä he olivat yhtä julmia kuin muutkin hänen näkemänsä
ihmiset.

Last Page Next Page

Text Comparison with The Mucker

Page 27
clinch with the brute before him.
Page 55
The vessel was now.
Page 64
To his delight he saw that no one was in sight.
Page 85
"Heads, you go; tails, I go," he said and spun the silver piece in the air, catching it in the flat of his open palm.
Page 91
The samurai were now sneaking cautiously toward their refuge.
Page 105
"Not on yer life," replied Billy Byrne.
Page 141
"You may not o' done it," ventured the cell-mate; "but they'll send you up for it, if they can't hang you.
Page 143
It had been for her sake after all, and what mattered it if they did send him to the gallows? He had not sacrificed his honor--he had done his best to assert it.
Page 147
Before Billy came to a road he saw a light down in a little depression at one side of the track.
Page 156
The food he gave Billy was wrapped in an old copy of the Kansas City Star.
Page 168
There was a deafening roar.
Page 179
She--she was--why, Bridge, I'd have to be a walking dictionary to tell you what she was.
Page 183
"You were on your way to El Orobo Rancho, eh? Are you acquainted there?" he asked.
Page 196
"I can't quite make that gink out," he mused.
Page 212
" A frown suddenly clouded his face.
Page 224
This was no pleasure ride which took the boss's daughter--"heifer," Eddie would have called her--ten miles up river at a hard trot.
Page 228
The general had been exceedingly wroth--the sting of the theft of his funds still irritated him; but he had given Bridge no inkling as to his fate.
Page 229
For five minutes the silence of the night was unbroken, then from the east came a single shot, followed immediately by a scattering fusillade and a chorus of hoarse cries.
Page 261
Them's nice cookies, maw.
Page 270
At the same instant the Mexican threw down his carbine and rushed for a window on the opposite side of the room.