Tarzan, apinain kuningas Seikkailuromaani Afrikan aarniometsistä

By Edgar Rice Burroughs

Page 58

seisoivat
pelokkaina ryhmissä paljastetuin asein ja tähystelivät viidakkoon.
Haavoitettu mies väänteli ja ulvoi maassa.

Kenenkään huomaamatta Clayton otti pudonneen revolverin maasta, pisti
sen paitansa alle ja alkoi merimiesten mukana tuijottaa salaperäiseen
viidakkoon.

"Kukahan se oli?" kuiskasi Jane Porter, jolloin nuori mies kääntyi ja
näki hänen seisovan silmät suurina hämmästyksestä aivan vieressään.

"Luulenpa, että Tarzan tosiaan pitää meitä silmällä", vastasi hän
kahden vaiheilla. "Ihmettelen, kenelle se keihäs oli aiottu. Jos
se oli tähdätty Snipesiin, niin silloin Apinain Tarzan on todella
ystävämme... Mutta minne teidän isänne ja herra Philander ovat
menneet? Viidakossa on ainakin joku aseistettuna. Halloo! Professori!
Herra Philander!" huusi nuori Clayton, mutta mitään vastausta ei
kuulunut.

"Mitä nyt on tehtävä, neiti Porter?" jatkoi nuori mies huolestuneen
näköisenä. "Enhän voi jättää teitä näiden murhaajien luo yksinänne,
ettekä te varmaankaan uskalla tulla mukaani viidakkoon. Kuitenkin
on jonkun lähdettävä etsimään isäänne. Hänen tapansahan on
hajamielisesti lähteä kävelemään ja olla välittämättä vaarasta tai
suunnasta, ja herra Philander on vain rahtusen käytännöllisempi.
Antanette anteeksi suorasukaisuuteni, mutta henkemme on täällä
ehdottomasti uhattu, ja kun vain saamme isänne tänne takaisin, täytyy
hänet saada käsittämään ne vaarat, joihin hänen hajamielisyytensä vie
sekä hänet itsensä että teidät..."

"Olen aivan samaa mieltä", vastasi tyttö, "enkä ollenkaan loukkaannu
sanoistanne. Rakas isäni uhraisi hetkeäkään epäröimättä henkensä
minun puolestani, jos vain voisi pitää ajatuksiaan niin kauan koossa.
Ei ole muuta kuin yksi tapa, jolla hänet voi pelastaa -- pitäisi
sitoa hänet kiinni puuhun. Isäkulta on niin epäkäytännöllinen".

"Nyt sen keksin!" huudahti Clayton äkkiä. "Tehän osaatte käsitellä
revolveria?"

"Osaan. Entä sitten?"

"Minulla on revolveri. Kun teillä on se mukananne, olette Esmeraldan
kanssa kutakuinkin turvattuja majassa niin kauan, että ehdin hakea
tänne isänne ja herra Philanderin. Kutsukaa heti palvelijatartanne,
ja minä lähden kiireesti etsimään. He eivät ole vielä päässeet
pitkälle."

Jane Porter totteli neuvoa, ja kun Clayton oli nähnyt oven
sulkeutuvan heidän jälkeensä, kiirehti hän viidakkoon.

Muutamat merimiehet vetivät keihästä toverinsa haavasta, kun Clayton
kulki ohitse ja kysyi, saisiko hän lainata heiltä revolveria
mennessään etsimään professoria.

Kun rottanaama oli huomannut, ettei haava ollutkaan kuolettava,
oli hän jälleen toipunut ja kielsi karkeasti kiroillen antamasta
Claytonille asetta.

Tämä mies, Snipes, oli omin ehdoin ruvennut merimiesten päälliköksi,
surmattuaan edellisen johtajan, ja nyt oli siitä kulunut vasta niin
vähän aikaa, ettei kukaan hänen tovereistaan ollut ehtinyt ruveta
häntä vastustamaan.

Clayton vastasi vain kohauttamalla olkapäitään, mutta lähtiessään
heidän luotaan hän otti maasta keihään, joka oli haavoittanut
Snipestä, ja näin alkeellisesti varustettuna painui silloisen loordi
Greystoken poika tiheään viidakkoon.

Tavantakaa hän huuteli kadonneiden ukkojen nimiä. Majaan turvautuneet
naiset kuulivat hänen äänensä yhä heikkenevän, kunnes se vihdoin
häipyi ja sulautui aarniometsän lukemattomiin muihin ääniin.

Kun professori Archimedes Q. Porter ja hänen apulaisensa Samuel T.
Philander, jälkimmäisen kiihkeästä vaatimuksesta, vihdoin kääntyivät
takaisin majalle päin, eksyivät he viidakon loppumattomissa
sokkeloissa niin täydellisesti kuin yleensä on mahdollista,
vaikkeivät itse sitä tietäneet. Pelkkä kohtalon oikku johti heidän
askeliaan

Last Page Next Page

Text Comparison with The Mucker

Page 43
That nothing could save them was the second officer's firm belief, nor was he alone in his conviction.
Page 46
No soul aboard her entertained more than the faintest glimmer of a hope that the ship would ride out the storm; but during the third night the wind died down, and by morning the sea had fallen sufficiently to make it safe for the men of the Halfmoon to venture upon deck.
Page 47
Ward now we can work in comparative safety with a light breeze, which we should have during the afternoon.
Page 48
Theriere," she cried, "if you only can but arrange it so, how relieved and almost happy I shall be.
Page 59
"Larry," she said, "I know all--your entire connection with this plot.
Page 65
He had tried it once, but it so greatly inconvenienced and retarded the heavily laden men that he abandoned the effort, remaining near the center of the cavalcade until the new camp was reached.
Page 82
Someone is coming along this other trail to the right of us," and as he spoke he dragged the mucker down beside him.
Page 87
The first of the samurai into the little room was cleft from crown to breast bone with the keen edge of the sword of the Lord of Yoka wielded by the mighty arm of the mucker.
Page 111
Either they would be picked up by a passing vessel or murdered by the natives, but in the latter event his separation from the woman he loved would be no more certain or absolute than in her return to her own people, for Billy Byrne knew that he "didn't belong" in any society that knew Miss Barbara Harding, and he feared that once they had regained civilization there would be a return on the girl's part to the old haughty aloofness, and that again he would be to her only a creature of a lower order, such as she and her kind addressed with a patronizing air as, "my man.
Page 125
once more he took up his wearisome journey.
Page 134
Even in the brief moment of his entrance into the magnificence of Anthony Harding's home he had felt a strange little stricture of the throat--a choking, half-suffocating sensation.
Page 136
" "Dead, hell! Not me.
Page 174
Shorter returned from Holliday, but after he had heard his wife's story he said that he'd drive "them two byes" all the way to Mexico, if there wasn't any better plan.
Page 178
Flannagan commenced to growl and threaten, and presently again hurled himself against the door.
Page 186
Will you make it known to the other officers that the stranger from Granavenoo is a captain and that it is my wish that he be well treated, but not told so much as might injure him, or his usefulness, about our sacred work of liberating poor, bleeding unhappy Mexico.
Page 216
"I like Mr.
Page 235
You can't fool me.
Page 243
Again her eyes were fixed upon Eddie Shorter.
Page 246
Then he would disappear into the mountains to the west, join Pesita and urge a new raid upon some favored friend of General Francisco Villa, for Billy had no love for Villa.
Page 274
Here they found three Americans who were totally unaware of Villa's contemplated raid across the border, and who when they were informed of it were doubly glad to welcome six extra carbines, for Barbara not only was armed but was eminently qualified to expend ammunition without wasting it.