Tarzan, apinain kuningas Seikkailuromaani Afrikan aarniometsistä

By Edgar Rice Burroughs

Page 57

lähti
hiljalleen astelemaan viidakkoa kohti.

"Mutta, isä", huusi tyttö, "ethän sinä ole siitä vielä mitään
sanonut".

"No, no, lapsi, no, no", muistutti professori Porter ystävällisesti
ja kärsivällisesti. "Älä vaivaa sievää päätäsi sellaisilla vaikeasti
ratkaistavilla arvoituksilla", ja taas hän lähti hitaasti toiseen
suuntaan silmät maahan tähdättyinä ja kädet heiluvien takinliepeitten
takana ristissä.

"Luulenpa, ettei se vanha nauta tiedä siitä sen enempää kuin mekään",
murahti rottanaamainen merimies.

"Puhukaa siistiä kieltä!" huusi nuori mies ja kalpeni raivosta. "Te
olette murhanneet päällystönne ja ryöstäneet meidät. Olemme täysin
vallassanne, mutta teidän on kohdeltava professori Porteria ja
neiti Porteria kunnioittavasti", ja nuori mies astui niin lähelle
rottanaamaista, että tämä peräytyi hämmästyneenä, vaikka hänellä
olikin kaksi revolveria ja uhkaavalta näyttävä puukko vyöllä.

"Senkin pelkuri!" jatkoi nuori mies. "Te ette ole koskaan uskaltanut
ampua kunnon miestä, ennenkuin hän on kääntänyt selkänsä. Te
ette uskalla ampua minua edes takaapäin". Ja hän käänsi selkänsä
merimiehille ja käveli huolettomasti tiehensä, ikäänkuin
todistaakseen olevansa oikeassa.

Merimiehen käsi livahti tavoittamaan toista revolveria,
kostonhimoiset silmät kiiluivat katsellessaan nuoren englantilaisen
poistumista. Hänen toverinsa odottivat jännittyneinä, mutta sittenkin
hän epäröi. Sydämessään hän oli vieläkin suurempi pelkuri kuin
William Cecil Clayton oli ajatellut.

Ei ole helppoa sanoa, kuinka siinä olisi lopuksi käynyt, mutta
silloin sekaantui asiaan uusi, salaperäinen voima, jonka kanssa
yksikään retkeilijöistä ei luullut joutuvansa niin paljon tekemisiin
tällä autiolla Afrikan rannalla.

Kaksi tuikeaa silmää oli läheisen puun lehvien lomista tarkastanut
matkailijain jokaista liikettä. Tarzan oli nähnyt kuulutuksensa
herättämän hämmästyksen, ja vaikkei hän ymmärtänyt vähääkään näiden
outojen ihmisten puheesta, kertoivat heidän liikkeensä ja ilmeensä
hänelle paljon.

Kun rottanaamainen merimies murhasi toverinsa, inhoitti se Tarzania,
ja kun hän nyt näki saman miehen uhkaavan kauniinnäköistä nuorta
miestä, yltyi hänen vihansa.

Hän ei ollut milloinkaan ennen nähnyt ampuma-aseen vaikutusta,
josta hän tosin oli vähän lukenut kirjoissaan, mutta kun hän nyt
näki rottanaaman hypistelevän revolverin hanaa, ajatteli hän hetki
sitten näkemäänsä näytelmää ja tietenkin epäili, että nuori mies
murhattaisiin samoin kuin roteva merimies.

Tarzan pani siis myrkytetyn nuolen jouseensa ja tähtäsi rottanaamaan,
mutta puu oli niin tiheä, että hän piankin huomasi lehtien ja pikku
oksien voivan muuttaa nuolen suuntaa, ja siksi hän lennätti sen
sijaan raskaan keihään väijytyspaikastaan.

Clayton oli edennyt vain kymmenen askelta. Rottanaama oli puoleksi
vetänyt esiin revolverinsa, toiset merimiehet seisoivat liikkumatta
odottaen, mitä tästä tulisi.

Professori Porter oli jo kadonnut viidakkoon, jonne häntä seurasi
hätiköivä Samuel T. Philander, hänen sihteerinsä ja apulaisensa.

Esmeralda, neekerinainen, erotteli emäntänsä tavaroita majan luo
kasatusta mytty- ja laatikkoröykkiöstä, ja neiti Porter oli juuri
aikonut seurata Claytonia, kun jokin saattoi hänet taas kääntymään
merimiehiin päin.

Ja silloin tapahtui kolme asiaa miltei yhtäaikaa -- merimies
kohotti aseensa ja tähtäsi Claytonia selkään, neiti Porter huusi
varoittaakseen ja pitkä metallikärkinen keihäs suhahti kuin salama
taivaalta ja lävisti rottanaaman oikean olkapään.

Sitten revolveri pamahti ilmaan ketään vahingoittamatta, ja merimies
kyyristyi älähtäen tuskasta ja kauhusta.

Clayton kääntyi ja hyökkäsi tapahtumapaikalle. Merimiehet

Last Page Next Page

Text Comparison with The Gods of Mars

Page 6
Each hair was about the bigness of a large angleworm, and as the thing moved the muscles of its scalp this awful head-covering seemed to writhe and wriggle and crawl about the fearsome face as though indeed each separate hair was endowed with independent life.
Page 17
But even the two best swords in a world of fighters can avail not for ever against overwhelming numbers of fierce and savage brutes that know not what defeat means until cold steel teaches their hearts no longer to beat, and so, step by step, we were forced back.
Page 25
" As we talked I had been searching the interior of the chamber with my eyes.
Page 60
"Unconsciousness comes quickly at this altitude," she said quietly.
Page 63
"The Tree of Life is dead, but before it died the plant men learned to detach themselves from it and roam the face of Barsoom with the other children of the First Parent.
Page 78
I could not see the girl's face as her eyes rested for the first time on the Supreme Deity of Mars, but felt the shudder that ran through her in the trembling flesh of the arm that touched mine.
Page 82
For a moment there was tense silence, then Thurid, with a roar of rage sprang for my throat; just as Xodar had upon the deck of the cruiser.
Page 93
The amphitheatre, like all I had ever seen upon Barsoom, was built in a large excavation.
Page 96
to meet my inevitable death, but with the determination to give such an account of myself as would long be remembered in the land of the First Born.
Page 116
I said as much to Xodar, over my shoulder.
Page 135
Now a score of one-man air scouts were launching from the upper decks of the nearer vessel, and in a moment more were speeding in long, swift dives to the ground about us.
Page 139
prosecute a further search for her when a flier from the flagship of the fleet arrived at the _Xavarian_ with an officer bearing a message to Kantos Kan from Arrras.
Page 142
We were lodged in a room upon the south side of the temple, overlooking the Avenue of Ancestors down which we could see the full length to the Gate of Jeddaks, five miles away.
Page 152
Here a thoat was procured for me--the rest you know.
Page 159
" The boy's eyes had lighted with pleasure as I spoke, and I saw him glance from his rusty trappings to the magnificence of my own.
Page 170
By the time the therns had rallied from the attack a hundred thousand green warriors were already pouring through their courts and gardens, while a hundred and fifty thousand others leaned from low swinging transports to direct their almost uncanny marksmanship upon the thern soldiery that manned the ramparts, or attempted to defend the temples.
Page 174
and blacks had not combined against us.
Page 175
And such proved to be the case.
Page 181
The fire and smoke were to be feared a thousand times over the water, and so I seized upon the first gallery which led out of and up from the suffocating smoke that was engulfing us.
Page 186
I think we all knew that upon the outcome of this battle would hinge for ever the relative positions of these two races upon Barsoom.