Tarzan, apinain kuningas Seikkailuromaani Afrikan aarniometsistä

By Edgar Rice Burroughs

Page 55

ja puhuivat kovaa ja vihaisesti,
viittoillen ja huitoen nyrkeillään.

Äkkiä eräs heistä, pieni laihakasvoinen, mustapartainen olento, jonka
kasvot Tarzanin mielestä muistuttivat Panbaa, rottaa, laski kätensä
vieressään seisovan rotevan miehen olalle, jonka kanssa kaikki muut
olivat väitelleet ja riidelleet.

Pikku mies osoitti sisämaahan päin, jolloin jättiläinen kääntyi
muista poispäin katsoakseen viitattuun suuntaan. Samassa pieni
laihakasvoinen mies veti revolverin vyöstään ja ampui häntä selkään.
Iso mies heilautti käsiään ylöspäin, hänen polvensa notkahtelivat, ja
ääntä päästämättä hän tuupertui kuolleena rannalle.

Ampuma-aseen pamaus, ensimmäinen, mitä Tarzan oli milloinkaan
kuullut, sai hänet kummastumaan, mutta ei edes tämä outo ääni voinut
järkyttää hänen terveen mielensä tasapainoa.

Mutta valkoisten vieraiden käytös huolestutti häntä. Hän rypisti
kulmakarvojaan ja mietti ankarasti. Hyväpä oli, ajatteli hän, ettei
ollut antanut valtaa ensimmäiselle päähänpistolleen juoksemalla
veljinään tervehtimään näitä valkoisia miehiä. Ilmeisesti he olivat
samanlaisia kuin mustat -- heissä ei ollut sen enempää sivistystä
kuin apinoissa -- ja julmuudessa he olivat Saborin vertaisia.

Hetkisen seisoivat toiset ja katselivat pientä laihakasvoista miestä
ja rannalla kuolleena makaavaa jättiläistä.

Sitten yksi heistä naurahti ja taputti pientä miestä selkään. Paljon
puhuttiin ja viittoiltiin, mutta nyt riideltiin vähemmän.

Viimein he työnsivät veneen vesille, hyppäsivät kaikki siihen ja
lähtivät soutamaan kohti isoa laivaa, jonka kannella Tarzan näki
liikuskelevan ihmisiä.

Kun he olivat kiivenneet kannelle, pudottautui Tarzan maahan suuren
puun taakse ja hiipi sen suojassa majaansa. Päästessään ovesta sisään
hän huomasi, että kaikkea oli kopeloitu hänen poissa ollessaan. Hänen
kirjansa ja kynänsä olivat lattialla, aseet, kilvet ja muut aarteet
heitetty huiskin haiskin.

Tämän sekamelskan nähdessään hän joutui vihan vimmaan, ja äsken
parantunut arpi hänen otsallaan kuumotti punaisena auringon paahtamaa
ihoa vasten.

Kiireesti hän juoksi kaapille ja tutki alimman hyllyn salaista
sopukkaa. Ah! Hän huudahti helpotuksesta vetäessään esiin pienen
tinalippaan, ja sen avatessaan hän näki, että hänen kalleimmat
aarteensa olivat säilössä. Hymyilevän, lujapiirteisen nuoren miehen
kuva ja musta muistikirja olivat tallella.

Hiljaa! Mitä se oli?

Hänen herkkä korvansa oli kuullut heikon, mutta oudon äänen.

Hän hypähti ikkunan luo ja katsoessaan satamaan päin näki, että
laivasta laskettiin venettä toisen jo vesillä olevan viereen. Heti
sen jälkeen kapusi monta ihmistä aluksesta ja laskeutui veneisiin. He
aikoivat palata yhä lukuisampina.

Hetkistä myöhemmin Tarzan pani merkille, että useita laatikoita
ja myttyjä laskettiin odottaviin veneisiin, mutta heti kun nämä
erkanivat laivan kyljestä, sieppasi apinamies lyijykynänsä ja palan
paperia ja alkoi piirrellä muutamia rivejä, selvillä, kookkailla,
melkein moitteettomilla painokirjaimilla.

Sitten hän kiinnitti paperin oveen pienellä terävällä tikulla, otti
mukaan tinalippaansa, nuolensa ja niin monta jousta ja keihästä kuin
saattoi kantaa, kiirehti ulos ovesta ja katosi metsään. --

Kun molemmat veneet olivat laskeneet maihin hopeankirkkaalle
hiekalle, astui näistä rannalle merkillinen rykelmä ihmisiä. Noin
kaksikymmentä sielua heitä oli kaikkiaan, jos voi myöntää, että
myöskin viidellätoista merimiehellä oli tämä jumalallinen kipinä,
sillä heidän raa'at roistomaiset kasvonsa tekivät heidät todellakin
verenhimoisten elukkain näköisiksi. Seurueen muut jäsenet olivat eri
lajia.

Eräs heistä oli

Last Page Next Page

Text Comparison with Tarzan the Untamed

Page 3
He had heard noisy little Manu, and even the soft rustling of the parting shrubbery where Sheeta passed before either of these alert animals sensed his presence.
Page 8
and as it is always NOW and always shall be, there is an eternity of time for the accomplishment of objects.
Page 27
There was a moment of futile struggling followed by the sudden realization of dissolution--the sniper was dead.
Page 59
Then the ape-man stroked the great head, picked up his spear, and looked about for the trail of the girl.
Page 67
Of Manu Tarzan inquired concerning the great apes--the Mangani--and was told that few inhabited this part of the jungle, and that even these were hunting farther to the north this season of the year.
Page 73
Twice he almost alighted upon the great, naked breast only to wheel suddenly away; but the third time his talons touched the brown skin.
Page 76
without apparent provocation one or the other of the Negresses struck or pushed her roughly.
Page 88
It was then that Go-lat raised his head and slowly crawled to his feet.
Page 104
The Englishman grinned.
Page 109
At the point in the boma where Tarzan had blocked the entrance, she started to pull away the thorn bushes, and, when Zu-tag saw what she was doing, he fell to and assisted her so that presently they had an opening through the boma through which she passed with the great ape.
Page 131
to say--may I say it now, we are so very near the end?" Her lips moved but whether they voiced consent or refusal he did not know, for the words were drowned in the whir of the propeller.
Page 133
But he did not go far.
Page 163
Immediately Numa stepped from above him.
Page 166
How far it extended east and west he could not see, but apparently it was no more than three or four miles across from north to south.
Page 167
Histah, the snake, was there.
Page 210
Then it.
Page 219
Drawing himself quickly through the aperture he replaced the cover and endeavored to regain his bearings.
Page 226
Almost immediately she discovered Smith-Oldwick but there was neither surprise nor anger upon her countenance.
Page 231
His hysterical laughter was slowly changing into cries of rage while the silly leer upon his face was supplanted by a ferocious scowl and up-curled lips, which revealed the sharpened fangs beneath.
Page 232
Tarzan's one desire was to reach the street again, where, now that both of them were in some sort of disguise, they should be able to proceed with comparative safety to the palace and continue their search for the girl.