Tarzan, apinain kuningas Seikkailuromaani Afrikan aarniometsistä

By Edgar Rice Burroughs

Page 54

joka oli ollut jonkun matkaa heidän edellään,
oli äkkiä huutaen juossut heidän luokseen ja kertonut, että hirveä
valkoinen soturi ajoi häntä takaa. Kolmisin he sitten olivat
kiirehtineet kylää kohti, minkä vain jalat kantoivat. Sitten oli
Mirandon kauhunhuuto saanut heidät katsomaan taakseen, ja he olivat
nähneet mitä kamalimman näyn: kumppanin ruumis kohosi puihin, hänen
kätensä ja jalkansa huitoivat ilmaa ja kieli riippui avoimesta
suusta. Ääntä hän ei kuitenkaan päästänyt, eikä liioin ketään ollut
näkyvissä.

Kyläläiset olivat hillittömän pelon vallassa, mutta vanha viisas
Mbonga näkyi epäilevän koko juttua ja arveli, että se oli vain
keksitty salaamaan jotakin muuta, mitä ei uskallettu kertoa.

"Te olette keksineet merkillisen selityksen, kun ette uskalla sanoa
totuutta", sanoi hän. "Ette uskalla tunnustaa, että juoksitte
tiehenne ja jätitte Mirandon, kun leijona hyökkäsi hänen kimppuunsa.
Pelkureita te olette."

Tuskin oli Mbonga puhunut, kun oksien kahina mustien yläpuolella sai
heidät katsomaan sinne. Heidän silmiään kohtaava näky saattoi vanhan
viisaan Mbongankin vapisemaan, sillä sieltä lennähti Mirandon ruumis
kumahtaen maahan heidän jalkojensa eteen.

Ulvoen lähtivät mustat pakoon eivätkä pysähtyneet, ennenkuin
viimeinenkin heistä oli kadonnut ympäröivän viidakon tiheihin
varjoihin.

Taas Tarzan laskeutui kylään, uudisti nuolivarastonsa ja söi
uhriruokaa, jota alkuasukkaat olivat valmistaneet hänen vihaansa
lauhduttaakseen. Ennen lähtöään sieltä hän kantoi Mirandon ruumiin
kylän portille ja pystytti sen paaluvarustusta vasten niin, että
kuolleen kasvot näyttivät tähystelevän portinpielen takaa viidakkoon
vievälle tielle. Sitten Tarzan yhä metsästellen palasi rannalla
olevaan majaansa.

Kauan aikaa kesti, ennenkuin kauhistuneet kyläläiset vihdoin
rohkenivat palata kyläänsä kuolleen toverinsa hirveästi irvistävien
kasvojen ohi. Ja kun he sitten lisäksi huomasivat ruoan ja nuolten
kadonneen, olivat he varmat siitä, mitä jo olivat aavistaneetkin,
että Mirando oli tavannut viidakon pahan hengen.

Se tuntui heistä ainoalta järjelliseltä selitykseltä. Ken sattui
näkemään viidakon peljättävän jumalan, se oli kuoleman oma: ei
yksikään kyläläinen ollut elävänä palannut sellaisesta kohtauksesta.
Kaikki ne, jotka olivat saaneet surmansa hänen kädestään, olivat siis
hänet nähneet ja rangaistuksena oli ollut kuolema.

Niin kauan kuin he antaisivat hänelle nuolia ja ruokaa, ei hän tekisi
heille mitään pahaa, kunhan he vain eivät katsoisi häneen, ja siksi
Mbonga määräsi, että paitsi ruokauhria oli tälle Munango-Kiwatille
annettava myös nuolia, ja niin tehtiinkin tästä hetkestä alkaen.

Jos joskus joudutte tuohon kaukaiseen Afrikan kylään, saatte kylän
ulkopuolelle rakennetun pienen olkikattoisen majan edustalla vieläkin
nähdä rautapadan, jossa on ruokaa, ja sen vieressä kotelon täynnä
hyvin vuoltuja nuolia.

Kun Tarzan tuli rannalle, missä hänen majansa sijaitsi, kohtasi
hänen silmiään outo näky. Niemekkeiden ympäröimän sataman tyynessä
vedenkalvossa keinui hiljaa iso laiva, ja rannalla vedettiin juuri
pientä venettä maihin.

Mutta ihmeellisintä kaikesta oli, että joukko hänen kaltaisiaan
valkoisia miehiä liikkui rannan ja hänen majansa väliä.

Tarzan huomasi, että nämä olivat monessa suhteessa hänen kuvakirjansa
ihmisten kaltaisia. Hän hiipi lähemmäksi pitkin puiden oksia, kunnes
oli melkein heidän yläpuolellaan.

Siellä oli kaikkiaan kymmenen miestä -- mustanpuhuvia,
auringonparkitsemia ilkeännäköisiä roikaleita. Nyt he olivat
kokoontuneet veneen ympärille

Last Page Next Page

Text Comparison with The Outlaw of Torn

Page 4
Presently the boy took a ball from his tunic, and, pointing at a little bush near them, said, "Stand you there, Lady Maud, by yonder bush.
Page 7
Several times De Vac paced the length of this black alley in search of the little doorway of the building he sought.
Page 11
Say thy prayers and compose thyself for death.
Page 24
Now he bore heavily upon the black withers, pulling the horse toward him.
Page 25
cried the boy, and turning he led the prancing but subdued animal toward the castle and through the ruined barbican into the court beyond.
Page 29
As Beauchamp pitched forward across a bench, dead, the little old man led Greystoke to where the boy awaited him.
Page 35
" "Wait," said Norman of Torn, "there is more.
Page 48
His stay at the castle of Stutevill was drawn out to three days, and then, on the third day, as he sat with Bertrade de Montfort in an embrasure of the south tower of the old castle, he spoke once more of the necessity for leaving and once more she urged him to remain.
Page 49
As Norman of Torn rode back to his grim castle in the hills of Derby, he had much food for thought upon the way.
Page 70
The knight was holding his own splendidly with the three retainers, and for an instant Bertrade de Montfort stood spell-bound by the exhibition of swordsmanship she was witnessing.
Page 71
Surely it was the same straight and mighty figure, and there was the marvelous swordplay as well.
Page 86
father's castle.
Page 93
Mary de Stutevill had not been with her as he had caught that glimpse of her, no, she had been all alone.
Page 99
of Torn.
Page 111
Mother, thou canst not know the honor, and the bravery, and the chivalry of the man as I do.
Page 115
So, for this reason, he drank but seldom since he always regretted the things he did under the promptings of that other self which only could assert its ego when reason was threatened with submersion.
Page 120
The contents of drawer and box littered every room, though that the object was not rich plunder was evidenced by many pieces of jewelry and money which remained untouched.
Page 127
Tense silence for a moment held the room in the stillness of a sepulchre, and then a woman shrieked, and fell prone across the table.
Page 134
He be just without the city even now.
Page 135
He has my instructions to lead thee secretly to where I be.