Tarzan, apinain kuningas Seikkailuromaani Afrikan aarniometsistä

By Edgar Rice Burroughs

Page 53

hänen itsensä raa'asta vuodasta leikkaama ja
muovailema vyö, josta riippui hänen isänsä metsästyspuukkoa suojaava
omatekoinen tuppi. Vasemmalle olalleen hän heitti pitkän jousen, joka
aikoinaan oli kuulunut Kulongalle.

Nuori loordi Greystoke oli nyt todella merkillinen ja sotaisan
näköinen ilmiö. Tuuheat, mustat hiukset valuivat takana olkapäille,
ja edestä hän oli ne leikannut metsästyspuukollaan, etteivät ne
varjostaisi hänen silmiään.

Hänen suora moitteeton vartalonsa oli lihaksiltaan kuin muinaisen
roomalaisen gladiaattorin, samalla kuitenkin pehmeäpiirteinen kuin
kreikkalaisen jumalan, ilmaisten tavatonta voimaa, notkeutta ja
nopeutta.

Apinain Tarzan oli alkuaikaisen ihmisen, metsästäjän ja soturin,
ruumiillistuma. Kaunis pää ylväästi pystyssä, kirkkaiden silmien
loistaessa älykkyydestä, hän olisi hyvin voinut edustaa jonkin hänen
ikimetsässään muinoin asuneen villin ja sotaisen kansan puolijumalaa.

Mutta tätä Tarzan ei ajatellut. Häntä huolestutti se seikka, ettei
hänellä ollut vaatteita osoittaakseen viidakon väelle olevansa
ihminen, ja usein tuli hänen mieleensä myös se painostava epäluulo,
että hän sittenkin oli apina.

Eikö hänen kasvoihinsa alkanut kasvaa karvoja? Kaikkien apinain
kasvot olivat karvaiset, mutta mustat ihmiset olivat sileitä,
lukuunottamatta hyvin harvoja poikkeuksia.

Tosin hän oli kuvakirjoissaan nähnyt ihmisiä, joilla oli ylen
runsaasti karvoja huulilla, poskilla ja leuassa, mutta sittenkin
Tarzan pelkäsi. Melkein joka päivä hän hioi terävää veistään ja raapi
sillä poskiaan, poistaakseen nämä apinain alentavat tunnusmerkit.

Näin hän oppi ajamaan partansa -- kömpelösti ja tuskallisesti, mutta
kuitenkin tehokkaasti.

Kun hän tunsi täysin parantuneensa verisestä kaksintaistelustaan
Terkozin kanssa, lähti hän eräänä aamuna Mbongan kylälle. Huoletonna
hän tällä kertaa matkasi pitkin mutkittelevaa viidakkotietä,
sensijaan, että olisi tapansa mukaan kulkenut puusta puuhun, ja
silloin hän äkkiä kohtasi kasvoista kasvoihin mustan soturin.

Mustan kasvoilla ilmenevä hämmennys oli melkein naurettava, ja
ennenkuin Tarzan ehti jännittää jousensa, kääntyi mies ja pakeni
pitkin polkua huutaen, ikäänkuin olisi tahtonut hälyttää tovereitaan.

Tarzan kiirehti ylös puihin, ajaakseen häntä takaa, ja sai hetken
kuluttua näkyviinsä kolme miestä, jotka perätysten juoksivat kuin
hullut pakoon tiheikön läpi.

Tarzan pääsi helposti heidän ohitsensa. He eivät edes huomanneet
hänen äänetöntä kulkuaan yläpuolella eivätkä sitten edessään erään
puun alaoksalla istuvaa olentoa.

Hän antoi kahden ensimmäisen juosta alitsensa, mutta kun kolmas
tuli, kietoutui silmukka mustan kaulaan. Nopea tempaisu kiristi
köyden. Uhri päästi tuskanhuudon, ja kun hänen toverinsa kääntyivät
katsomaan, näkivät he sätkyttelevän ruumiin kuin salaperäisen voiman
vetämänä hitaasti nousevan puiden tiheään lehvistöön.

Kauhusta huutaen he jatkoivat taas pakoaan niin nopeasti kuin suinkin
pääsivät.

Tarzan teki vangistaan pikaisen lopun, riisti häneltä aseet,
koristukset ja lisäksi -- sepä vasta oli onni! -- kauniin
lannevaatteen, sitoen sen ripeästi omille vyötäisilleen.

Nyt hänellä vihdoin oli puku niinkuin miehellä pitää olla! Kukaan
ei olisi voinut epäillä hänen alkuperäänsä. Kuinka mielellään hän
olisikaan palannut heimolaistensa luo näyttelemään tätä komeutta
heidän kateellisille katseilleen!

Hän otti ruumiin olkapäilleen ja alkoi hiljakseen matkata puita
pitkin kylää kohti, sillä hän tarvitsi taas nuolia. Päästyään
lähelle paaluaitausta hän näki kiihoittuneen joukon seisovan kahden
pakolaisen ympärillä, jotka pelosta ja uupumuksesta vapisten tuskin
kykenivät kertomaan kamalaa seikkailuaan.

Mirando, selittivät he,

Last Page Next Page

Text Comparison with At the Earth's Core

Page 11
When we emerged from the prospector the sun was directly above us.
Page 23
Both of us were asleep much of the time for hours before a halt was called--then we dropped in our tracks.
Page 33
Phutra is laid out underground with a regularity that indicates remarkable engineering skill.
Page 39
the darkness of ignorance into the light of advancement and civilization.
Page 49
VIII THE MAHAR TEMPLE THE ABORIGINE, APPARENTLY UNINJURED, CLIMBED quickly into the skiff, and seizing the spear with me helped to hold off the infuriated creature.
Page 55
You may be thankful that you are not upon the same side of the wall as they.
Page 58
By the time the thipdars had disposed of the last of the slaves the Mahars were all asleep upon their rocks, and a moment later the great pterodactyls swung back to their posts beside the queen, and themselves dropped into slumber.
Page 61
I could have lived in seclusion within some rocky cave until I had found the means to outfit myself with the crude weapons of the Stone Age, and then set out in search of her whose image had now become the constant companion of my waking hours, and the central and beloved figure of my dreams.
Page 65
To clamber up that slim shaft without dragging Ja down and precipitating both to the same doom from which the copper-colored one was attempting to save me seemed utterly impossible, and as I came near the spear I told Ja so, and that I could not risk him to try to save myself.
Page 67
" "But why did you do it?" I asked, puzzled at this show of friendship on the part of a man of another world and a different race and color.
Page 83
As the noise of hurrying feet warned me that we were entering the busy corridors of the main level, my heart came up into my mouth.
Page 84
No sign of pursuit had developed, and yet we were sure that somewhere behind us relentless Sagoths were dogging our tracks.
Page 86
On and on we stumbled up the narrow canyon that Ghak had chosen to approach the heights of Sari.
Page 89
For the next few seconds my attention was considerably divided.
Page 92
There were several species of this beautiful animal, the most magnificent somewhat resembling the giant eland of Africa, except that their spiral horns form a complete curve backward over their ears and then forward again beneath them, ending in sharp and formidable points some two feet before the face and above the eyes.
Page 97
I knew that we could then cross over to the edge of my own little valley, where I felt certain we should find a means of ingress from the cliff top.
Page 99
It was a duel of strategy now--the great, hairy man maneuvering to get inside my guard where he could bring those giant thews to play, while my wits were directed to the task of keeping him at arm's length.
Page 102
" "But what had that to do with his brothers?" I asked.
Page 108
you happen not to have heard of the Darel Az, or the white cliffs, or the Mountains of the Clouds you feel that there is something lacking, and long for the good old understandable northeast and southwest of the outer world.
Page 114
There were books, rifles, revolvers, ammunition, cameras, chemicals, telephones, telegraph instruments, wire, tools and more books--books upon every subject under the sun.