Tarzan, apinain kuningas Seikkailuromaani Afrikan aarniometsistä

By Edgar Rice Burroughs

Page 51

ehdoin tahdoin osoittaa röyhkeyttä
vihaamalleen päällikölle.

Tarzan ei toistanut varoitusmerkkiään, vaan ryntäsi heti Terkozin
kimppuun.

Milloinkaan ei apinamies ollut joutunut näin hirveään otteluun siitä
saakka kun suuri kuningasgorilla Bolgani oli niin kauheasti häntä
pidellyt, ennenkuin vastalöydetty puukko oli osunut pedon sydämeen.

Tarzanin puukko oli nytkin jonkinlaisena korvauksena Terkozin
välähtelevistä hampaista, ja apinan hiukan suurempaa voimaa
vastassa oli Tarzanin ihmeellinen nopeus ja notkeus. Kaikki lukuun
ottaen ihmisapinalla oli sittenkin ylivoima, ja jollei olisi ollut
muita persoonallisia ominaisuuksia ratkaisevasti vaikuttamassa
lopputulokseen, niin apinain Tarzan, nuori loordi Greystoke, olisi
kuollut samoin kuin oli elänytkin -- tuntemattomana villinä eläimenä
Afrikassa.

Mutta oli olemassa jotakin, mikä oli kohottanut hänet korkealle
viidakkotoveriensa yläpuolelle, -- pieni kipinä, joka erottaa
ihmisen eläimestä -- järki. Se hänet pelasti kuolemasta Terkozin
rautalihasten ja raatelevien hampaiden uhrina.

Tuskin he olivat kamppailleet kymmentä sekuntia, kun jo vierivät
maassa, löivät, repivät, purivat -- kaksi villieläintä taistelussa
elämästä ja kuolemasta.

Terkozilla oli kymmenkunta haavaa päässä ja rinnassa ja Tarzan oli
runneltu ja vuoti verta -- hänen päänahkansa oli puoliksi reväisty
irti päästä, niin että suuri liuska riippui hänen toisen silmänsä
yllä ja esti häntä näkemästä.

Mutta tähän asti oli nuori englantilainen voinut torjua hirveitä
hampaita kurkustaan, ja kun he nyt hetkeksi hiukan talttuivat
päästäkseen hengähtämään, teki Tarzan viekkaan suunnitelman. Hän
aikoi hypätä Terkozin selkään, pysytellä siellä kynsin ja hampain ja
iskeä häntä puukolla, kunnes henki lähtisi.

Tämä aie oli helpompi toteuttaa, kuin hän oli arvellut, sillä typerä
eläin ei ymmärtänyt, mihin Tarzan pyrki, eikä siis todenteolla
estänyt häntä.

Mutta kun apina vihdoin älysi, että vastustaja oli päässyt sellaiseen
asentoon, jossa häntä vastaan ei voinut käyttää hampaita eikä
nyrkkejä, heittäytyi hän maahan niin rajusti, että Tarzanilla oli
täysi työ pitää kiinni kierivästä ja riuhtovasta pedosta ja ennenkuin
hän oli ehtinyt kertaakaan iskeä lensi puukko hänen kädestään eläimen
hurjasti tärähtäessä maata vasten, ja silloin Tarzan huomasi olevansa
aseeton.

Seuraavien minuuttien ravistelun ja kieriskelyn aikana Tarzan
hellitti monesti otteensa, kunnes vihdoin hänen oikea kätensä teki
uuden tempun, jonka hän pian huomasi voittamattomaksi.

Hän oli pistänyt käsivartensa takaapäin Terkozin kainaloon ja
painoi nyt kämmenellään apinan niskaa. Se oli nykyaikaisen painin
"puolinelsoni", ja oppimaton apinaihminen oli sattumalta sen
keksinyt; mutta terve järki osoitti hänelle samalla keksinnön arvon.
Se merkitsi pelastusta varmasta kuolemasta.

Nyt hän ponnisteli saadakseen saman otteen vasemmalla kädellään, ja
hetken päästä Terkozin häränniska ritisi kokonelsonin puserruksesta.

Taistelu oli nyt lopussa. Molemmat makasivat hiljaa maassa, Tarzan
Terkozin selässä. Hitaasti puristui apinan iso pää yhä alemmaksi
rintaa vasten.

Tarzan tiesi, mikä tästä olisi lopputuloksena. Pian taittuisi
Terkozin niska.

Silloin tuli pedon avuksi Tarzanin inhimillisyys, joka heräsi hänessä
voiton hetkellä; hän alkoi puhua itselleen järkeä.

-- Jos tapan hänet, -- ajatteli Tarzan, -- mitä hyötyä minulla siitä
on? Eikö heimo siten vain menetä kelpo taistelijaa? Ja jos Terkoz
kuolee, ei hän tiedä mitään minun etevämmyydestäni, mutta jos hän saa
elää, tulee

Last Page Next Page

Text Comparison with Tarzan, apinain kuningas Seikkailuromaani Afrikan aarniometsistä

Page 15
Kun Tantor antoi äänensä kuulua, silloin tämä iso apina heimolaisineen kiirehti puiden korkeimmille oksille.
Page 16
Sisällä he näkivät merkillisen valkoisen apina kumartuneena pöydän yli, nojaten päätään käsiinsä.
Page 21
Illalla he laskeutuivat makuulle siihen,.
Page 23
Kirjoilla täytetystä kaapista hän löysi erään, jossa oli heleästi väritettyjä kuvia.
Page 25
Mutta Kaala oli eri mieltä.
Page 26
Kaikkia näitä hän tutki, mutta enimmin kiinnittivät hänen mieltänsä kuvat, vaikka tosin myös ne oudot pienet itikat, jotka peittivät kuvattomia sivuja, herättivät hänessä ihmettelyä ja syviä tuumailuja.
Page 29
Tuntikausia vallitsi pikku kentällä täydellinen hiljaisuus, paitsi milloin sen keskeyttivät loistavahöyhenisten papukaijojen kirkuvat huudot tai tuhannet visertelevät linnut lakkaamatta lennellessään heleäin kämmekkäin ja liekehtivien kukkien seassa, jotka koristivat aarniometsän kuninkaiden lukemattomia sammalpeitteisiä oksia.
Page 33
Sabor oli paulassa.
Page 39
Kulonga kauhistui.
Page 42
Seinillä riippui aseita -- pitkiä keihäitä, oudonmuotoisia puukkoja ja pari kapeaa kilpeä.
Page 57
Sydämessään hän oli vieläkin suurempi pelkuri kuin William Cecil Clayton oli ajatellut.
Page 65
Hän ei laukaissut toista kertaa, sillä hämmästyksekseen hän näki petoa kiskottavan hitaasti takaisin ikkunasta, ja kuutamossa hän näki takana kahden miehen päät ja hartiat.
Page 70
Hänen hämmästyksekseen se totteli hänen tahtoaan kuin ennenkin.
Page 81
Valkoinen hän on ja ruskettunut, voimakas kuin villi elefantti, notkea kuin apina ja peloton kuin leijona.
Page 88
Kun hän vihdoin oli tunkeutunut tiheikön puhki ja taas sai näkyviinsä alukset, hämmästyi hän kovasti huomatessaan _Arrowin_ kohottavan purjeita ja risteilijän olevan matkalla.
Page 97
Alakuloisina ja nälkäisinä he makasivat odottaen vain pitkän yön loppumista ja päivänkoittoa.
Page 100
Kahta päivää aikaisemmin Jane Porter olisi tuntenut mielihyvää kuullessaan sen Claytonin huulilta -- nyt se häntä peloitti.
Page 106
D'Arnot osasi muutamia sanoja norjaa, venäjää ja kreikkaa, ja sitäpaitsi hänellä oli vähän aavistusta eräästä länsirannikon neekerikielestä -- mutta mies ei ymmärtänyt niistäkään mitään.
Page 126
Se on pieni talo, jonka turvissa voisi kutakuinkin elää.
Page 135
Kiihtymys ei aina kirpaisisi heidän tulevia suhteitaan, jos hän menisi Tarzanin kanssa naimisiin, ja tuttavallisuus tylsistyttäisi kosketuksen tehon.