Tarzan, apinain kuningas Seikkailuromaani Afrikan aarniometsistä

By Edgar Rice Burroughs

Page 50

olisi jätetty selittämättä, olisi niistä vihdoin paisunut
suuria puolueriitoja, hajoittaen koko heimon.

Mutta Tarzania ei viehättänyt hänen kuningasarvonsa, kun hän huomasi,
että se supisti hänen yksityistä vapauttansa. Hän ikävöi pikku
majaa ja auringonpaisteista merta -- hyvin rakennetun talon sisällä
vallitsevaa viileyttä ja monien kirjojen loppumattomia ihmeitä.

Vuosien kuluessa hän oli alkanut tuntea vieraantuneensa kansastaan.
Heidän ja hänen harrastuksensa olivat kaukana toisistaan. He eivät
olleet pysyneet hänen tasallaan eivätkä voineet hituistakaan
ymmärtää niitä monia ja ihmeellisiä unelmia, jotka askarruttivat
heidän ihmiskuninkaansa toimeliaita aivoja. Niin rajoitettu oli
heidän sanastonsa, ettei Tarzan voinut edes puhua heidän kanssaan
niistä monista uusista totuuksista, joihin hän oli kirjoja lukemalla
tutustunut, eikä liioin olisi saanut heitä käsittämään sitä
kunnianhimoa, joka kalvoi hänen sieluaan.

Heimon keskuudessa hänellä ei enää ollut ystäviä, kuten ennen
vanhaan. Pieni lapsi voi saada tovereita oudoista ja yksinkertaisista
eläimistä, mutta aikaihminen tarvitsee olentoa, joka älyltään on
ainakin jossakin määrin samalla asteella, ennenkuin seurustelu
tuottaa hänelle tyydytystä.

Jos Kaala olisi elänyt, olisi Tarzan uhrannut kaiken muun pysyäkseen
hänen läheisyydessään, mutta nyt kun kasvatusäiti oli kuollut ja
lapsuuden leikkitoverit kasvaneet äkeiksi ja jöröiksi pedoiksi, tunsi
hän pitävänsä majan rauhasta ja yksinäisyydestä paljon enemmän kuin
väsyttävistä johtajanvelvollisuuksista.

Tublatin pojan Terkozin viha ja kateellisuus oli kuitenkin suurena
esteenä, miksi Tarzan ei tahtonut luopua apinain kuninkuudesta,
sillä hän oli itsepäinen nuori englantilainen eikä siis voinut
pakottaa itseään peräytymään niin ilkeämielisen vihollisen tieltä.
Hän tiesi näet hyvinkin, että Terkoz valittaisiin hänen sijalleen
johtajaksi, sillä monet kerrat oli tämä julma peto näyttänyt olevansa
voimakkaampi kuin ne harvat urosapinat, jotka olivat uskaltaneet
nousta hänen röyhkeyttään vastaan.

Tarzanin teki mieli kurittaa häntä turvautumatta puukkoon tai
nuoliin. Niin suuresti olivat hänen voimansa ja notkeutensa
karttuneet hänen päästyään miehenikään, että hän oli johtunut
ajattelemaan kykenevänsä voittamaan pelättävän Terkozin rehellisessä
kaksintaistelussa, ellei apinalla olisi ollut valtavia torahampaita,
jotka soivat hänelle erinomaisen edun siinä suhteessa huonosti
varustetun vastustajansa rinnalla.

Vihdoin Tarzan kävi asiaan käsiksi olosuhteiden pakosta ja sai
tilaisuuden lähteä tai jäädä pienimmänkään tahran himmentämättä hänen
villiä kilpeään.

Tapausten kulku oli tällainen:

Heimo haeskeli rauhallisena melko laajalta alueelta ruokaa, kun
Tarzanin korviin äkkiä kuului kamala huuto idästä päin hänen
maatessaan vatsallaan kirkkaan puron reunalla ja koettaessaan saada
puikkelehtivaa kalaa kiinni nopeilla ruskeilla käsillään.

Koko heimo hyökkäsi kiireesti sinne päin, mistä kirkuna kuului, ja
tapasi siellä Terkozin pitelemässä vanhaa apinavaimoa hiuksista ja
lyömässä häntä armottomasti jykevillä nyrkeillään.

Lähestyessään Tarzan kohotti toista kättään merkiksi, että Terkozin
piti lopettaa rääkkäyksensä, sillä vaimo ei ollut hänen omansa,
vaan erään vanhan apinan, joka oli aikoja sitten menettänyt
taistelukuntonsa eikä siis kyennyt suojelemaan perhettään.

Terkoz tiesi, että heimon laki kielsi lyömästä toisen vaimoa, mutta
häijyydessään ja tuntien väkevämmyytensä hän oli käyttänyt hyväkseen
vanhan miehen heikkoutta ja ottanut itse rangaistakseen vaimoa siitä,
että tämä oli kieltäytynyt luovuttamasta hänelle pyydystämäänsä
nuorta herkullista nakertajaa.

Kun Terkoz näki Tarzanin lähestyvän ilman nuolia, jatkoi hän yhä
lyömistään, tahtoen siten

Last Page Next Page

Text Comparison with Tarzanin paluu Seikkailukirja Afrikan aarniometsistä

Page 3
Häijyissä aivoissaan hautoo hän alati uusia konnuuksia niitä vastaan, jotka ovat asettuneet poikkiteloin hänen tielleen tai häntä loukanneet.
Page 7
Hän astui esille lymypaikastaan kyllin kauas nähdäkseen, mitä tapahtui.
Page 8
Mutta tuskin oli huuto tauonnut, kun apinamies hyppäsi esille lymypaikastaan.
Page 18
Käsi ojennettuna hän astui heitä kohti.
Page 21
Menkää puolisonne luo tänä iltana ja kertokaa hänelle koko juttu niinkuin olette sen minulle kertonut.
Page 33
yhtä hyvin voinut matkustaa takaisin Pariisiin.
Page 35
Kun jälleen tuli saman tytön tanssivuoro, leijaili hän lähellä Tarzania ja soi yksistään tälle herttaisimmat hymynsä.
Page 47
Pienen puron partaalla komensi Gernois miehensä puolipäivälepoon.
Page 49
Niin nopea kuin _el adrea_ olikin, apinamies oli vielä nopeampi, ja niinpä iso peto mäjähti puuta vasten, jonka juurella oli toivonut kohtaavansa pehmeätä ihmislihaa, kun taas Tarzan muutaman askeleen päästä oikealta upotti toisen luodin sen ruhoon, ja se usutti sen kynsien ja karjuen häntä kohti.
Page 65
Kun hän oli antanut käärön Rokoffille heidän hyttinsä yksinäisyydessä, soitti isompi mies tarjoilijaa ja tilasi puoli pulloa samppanjaa.
Page 69
Unohtakaa, että olette pyytänyt minua vaimoksenne.
Page 72
Mutta hänen mielipidettään tuskin tarvittiin vakuuttamaan kerääntyneelle mies- ja.
Page 74
Hänen edessään näkyi olevan ikäänkuin pienen, melkein kokonaan suljetun sataman suu.
Page 86
Hajaantukaa metsään ja kootkaa kaikkialta niin monta harhailijaa kuin vain tapaatte, ja jos luulette, että teitä on ajettu takaa, saapukaa kiertoteitse paikalle, jossa tänään tapoimme norsut.
Page 100
Hän otti tytön käden ja kohotti sen sieroittuneille ja turvonneille huulilleen.
Page 101
"Teidän täytyy tulla minun luokseni, hyvä herra", huusi hän heikosti.
Page 113
Olisimme voineet taistella puukoilla minun loistohytissäni.
Page 121
" Heidän mentyänsä Tarzan otti kaksi kultaharkkoa ja hypäten puuhun kiiti keveästi sotkuisen ja läpitunkemattoman pohjapensaikon yläpuolella parin sadan metrin päähän, sukeltaakseen äkkiä esille pienelle pyöreälle aukeamalle, jonka ympärillä aarniometsän jättiläiset kohosivat kuin vartijasotilaat.
Page 125
Hänen tarkat korvansa seurasivat lähestyvän lauman jokaista liikettä.
Page 142
.