Tarzan, apinain kuningas Seikkailuromaani Afrikan aarniometsistä

By Edgar Rice Burroughs

Page 49

naapurit pakenivat
vain jonkun matkan päähän ja palasivat taas, kun vaara oli ohi.

Mutta toisin on ihmisen laita. Kun hän tulee, silloin useat suuret
eläimet vaistomaisesti jättävät alueen ja palaavat harvoin, tuskin
milloinkaan. Näin ovat aina menetelleet isot ihmisapinat. Ne
väistävät ihmistä, niinkuin ihminen pakenee ruttoa.

Lyhyen aikaa Tarzanin heimo oleili rannikon läheisyydessä, sillä
heidän uusi johtajansa ei olisi millään ehdolla tahtonut ainiaaksi
jättää pienen majan aarteita. Mutta kun muuan heimon jäsenistä kerran
näki heidän sukupolvia vanhalla juomapaikallaan pienen puron rannalla
joukon mustia, jotka raivasivat viidakkoa ja rakensivat majoja, eivät
apinat halunneet jäädä enää tänne, ja Tarzan johti heidät monta
päivämatkaa sisämaahan, erääseen paikkaan, jota ihmisjalka ei ollut
vielä milloinkaan polkenut.

Kerran kuussa Tarzan kuitenkin matkasi nopeasti puiden heiluvia
latvoja myöten majalle, viettääkseen siellä hupaisen päivän ja
täydentääkseen nuolivarastonsa. Jälkimmäinen tehtävä kävi yhä
vaikeammaksi, sillä mustat olivat alkaneet piilottaa varastojaan
yöksi jyväaittoihin ja asumuksiin. Se taas pakotti Tarzanin
odottamaan, kunnes päivä koitti, jotta saisi selville, minne nuolet
kätkettiin.

Kahdesti hän oli pimeän turvissa käynyt majoissa, joissa asujamet
nukkuivat matoillaan, ja silloin siepannut nuolia ihan soturien
vierestä. Mutta tämän menettelytavan hän huomasi liian vaaralliseksi,
ja siksi hän alkoi pitkällä suopungillaan ottaa kiinni yksinäisiä
metsästäjiä, anasti heiltä aseet ja koristukset ja pudotti heidän
ruumiinsa yön hiljaisina hetkinä korkealta puusta kylän raitille.

Nämä hyökkäykset saivat mustat taas niin kauhistumaan, että ellei
Tarzanin käyntien väliä olisi ollut kuukauden verran, jolloin he aina
toivoivat vaaran jo menneen ohitse, he olisivat piankin jättäneet
uuden kylänsä.

Mustat eivät olleet vielä tavanneet Tarzanin rantamalla sijaitsevaa
majaa, mutta ollessaan kaukana heimonsa keskuudessa hän pelkäsi
alinomaa, että he keksisivät sen ja hävittäisivät hänen aarteensa.
Tästä johtui, että hän viipyi yhä kauemman aikaa isänsä viimeisen
kodin lähistöllä ja yhä vähemmän heimonsa luona. Hänen pienen
yhteiskuntansa jäsenet alkoivat tästä laiminlyönnistä kärsiä,
sillä alinomaa syntyi riitoja ja kinastuksia, joita vain kuningas
kykeni rauhallisella tavalla ratkaisemaan. Vihdoin eräät vanhemmat
apinat puhuivat asiasta Tarzanille, joka jäikin heimonsa luo koko
seuraavaksi kuukaudeksi.

Ihmisapinain kuninkaalla ei muuten ollut kovin moninaisia tai
rasittavia velvollisuuksia.

Iltapäivällä saattoi esimerkiksi Thaka tulla valittamaan, että vanha
Mungo oli ryöstänyt hänen uuden vaimonsa. Silloin Tarzanin oli
kutsuttava kaikki koolle, ja jos hän sai selville, että vaimo piti
uutta herraansa parempana, määräsi hän, että asia sai jäädä tälle
kannalle, tai mahdollisesti hän käski Mungon antaa Thakalle yhden
tyttäristään korvaukseksi.

Kuinka tahansa hän tuomitsi, hyväksyivät apinat sen lopullisena ja
palasivat tyytyväisinä hommiinsa.

Toisella kertaa tuli Tana huutaen ja pidellen kylkeään, josta vuoti
verta. Hänen miehensä, Gunto, oli purrut häntä! Ja Gunto, joka heti
kutsuttiin paikalle, väitti puolustuksekseen, ettei laiska Tana
viitsinyt tuoda hänelle pähkinöitä ja kuoriaisia eikä raaputtaa hänen
selkäänsä.

Silloin Tarzan torui heitä molempia ja uhkasi Guntoa kuolettavilla
vasamillaan, jos hän vastedes pitelee pahoin Tanaa, ja Tanan
puolestaan täytyi luvata pitää parempaa huolta vaimon
velvollisuuksista.

Enimmäkseen tarvitsi hänen tuomita vain pikku perhekahnauksia, mutta
jos ne

Last Page Next Page

Text Comparison with The Gods of Mars

Page 9
Both men and women were armed with long-swords and daggers, but no firearms were in evidence, else it had been short shrift for the gruesome plant men of Barsoom.
Page 20
The cave that I faced was not one of those that I had seen from the ground, and which lay much higher, possibly a thousand feet.
Page 23
Many years ago you heard the story of the woman who taught me the thing that green Martians are reared to hate, the woman who taught me to love.
Page 36
I am John Carter, Prince of the House of Tardos Mors, Jeddak of Helium.
Page 38
"But try we shall," I cried, "and you shall go with us, if you wish.
Page 39
"Indeed would I give my life a thousand times if I could but save a single soul from the awful life that I have led in this cruel place.
Page 42
I was awakened with a start by cries of alarm, and scarce were my eyes opened, nor had I yet sufficiently collected my wits to quite realize where I was, when a fusillade of shots rang out, reverberating through the subterranean corridors in a series of deafening echoes.
Page 44
"There would seem to be no chance by day.
Page 52
Why it had not occurred to me before! I.
Page 84
There was no ceremony wasted in completing our incarceration.
Page 89
"A plan may come with our awakening.
Page 92
If we are not mighty fighters--" He shrugged his shoulders.
Page 93
Brilliant cloths of many hues and strange patterns formed the soft cushion covering of the dais upon which they reclined about her.
Page 102
Then I released my hold and dropped--four feet to a soft cushion of sand.
Page 134
Then he attempted to do the same with mine.
Page 141
"It is enough," he said, "that I jeopardize my life here and hereafter by countenancing you at all--do not ask me to add still further to my sins by listening to what I have always been taught was the rankest heresy.
Page 154
"I hope he heard only our references to a new Jeddak," I said.
Page 178
Once within its hated walls I was positive that I could overcome the guards of Issus and bear away my Princess, for at my back I would have a force ample for the occasion.
Page 184
My heart pounded within my breast as I advanced toward her--tears came to my eyes--and the words that would have poured forth in a perfect torrent choked in my throat as I opened my arms and took into them once more the woman I loved--Dejah Thoris, Princess of Helium.
Page 187
as we fought.