Tarzan, apinain kuningas Seikkailuromaani Afrikan aarniometsistä

By Edgar Rice Burroughs

Page 47

tuskin
kymmentä askelta, kun se tuupertui kuolleena maahan. Taas sai Tarzan
oikein juhla-aterian, mutta tällä kertaa hän ei mennyt nukkumaan.

Sensijaan hän riensi eteenpäin sille paikalle, jonne heimolaiset
olivat jääneet, ja sinne saavuttuaan hän näytteli heille ylpeänä
Saborin taljaa.

"Katsokaa, Kertshakin apinat!" huusi hän. "Katsokaa, mitä mahtava
tappaja Tarzan on tehnyt! Kuka teistä on milloinkaan tappanut Numan
väkeä? Tarzan on joukossanne mahtavin, sillä Tarzan ei ole mikään
apina. Tarzan on?-" Tässä hän pysähtyi, sillä ihmisapinain kielessä
ei ollut sanaa, joka olisi merkinnyt ihmistä, ja Tarzan osasi vain
kirjoittaa sen sanan englanniksi, mutta sen ääntäminen oli hänelle
mahdotonta.

Heimo oli keräytynyt katsomaan hänen ihmeellisen sankariutensa
voitonmerkkiä ja kuulemaan hänen sanojaan.

Ainoastaan Kertshak pysytteli loitompana kateellisen vihan ja
kostonhimon vallassa.

Äkkiä jotakin ratkesi ihmisapinan pienissä häijyissä aivoissa.
Kauheasti kiljahtaen Kertshak hyökkäsi kokoontuneitten joukkoon.
Huitoen ja lyöden suunnattomilla käsillään hän ehti tappaa ja ruhjoa
kymmenkunta apinaa, ennenkuin heimo pääsi pakoon metsän puihin.

Vaahdoten ja karjuen hulluutensa puuskassa Kertshak katseli
ympärilleen nähdäkseen sen, jota enimmin vihasi, ja läheisen puun
oksalta hän keksikin Tarzanin.

"Tule alas, Tarzan, suuri tappaja!" huusi Kertshak. "Tule alas, että
saisit tuntea vielä suuremman tappajan hampaita! Pakenevatko mahtavat
urhot puihin heti, kun vaara lähestyy?" Ja sitten Kertshak päästi
yhtenä vyörynä ilmoille heimonsa taisteluhaasteen.

Levollisesti Tarzan hypähti maahan. Henkeään pidätellen katseli heimo
korkeilta oksilta, kuinka Kertshak yhä karjuen hyökkäsi verrattain
pienen vastustajansa kimppuun.

Lähes seitsemän jalan mittaisena Kertshak nousi pystyyn lyhyille
jaloilleen. Hänen tavattomilla hartioillaan pullistuivat lihakset
kuin pallot. Lyhyt, leveä niska oli kuin kimppu rautaisia jänteitä,
paksumpi kuin hänen kallonsa, joten pää näytti vain pieneltä
kasvannaiselta lihaskasan keskellä.

Huulet irvissä hän paljasti valtavat raateluhampaansa, ja hänen
pienet verestävät silmänsä kiiluivat ja kuvastivat kauheaa raivoa.

Hänen edessään odottaen seisoi Tarzan, joka myös oli kookas ja
jäntevä, mutta ainoastaan kuuden jalan pituisena ja ruumiiltaan
hennompana hän sittenkin näytti auttamattomasti heikommalta siinä
kamppailussa, joka nyt oli tulossa.

Hänen jousensa ja nuolensa olivat jonkun matkan päässä, minne hän oli
ne laskenut näytellessään apinatovereilleen Saborin taljaa, ja niinpä
hän otti Kertshakin vastaan aseistettuna vain metsästyspuukollaan ja
ylemmällä älyllään, joiden oli vastattava vihollisen hirveää voimaa.

Kun Kertshak karjuen ryntäsi kohti, vetäisi loordi Greystoke pitkän
puukkonsa tupesta, vastasi taisteluhaasteeseen yhtä verenhimoisesti
kiljaisten ja syöksähti ottamaan hyökkäystä vastaan. Hän oli liian
viisas antaakseen pitkien, karvaisten käsien tarttua itseensä. Juuri
sillä hetkellä, kun molempien ruumiit olivat iskemäisillään yhteen
hän tarttui vihollisensa toiseen ranteeseen, käänsi sen syrjään
ja upotti puukkonsa kahvaa myöten Kertshakin ruumiiseen sydämen
alapuolelle.

Ennenkuin hän ehti kiskaista terää taas esille, oli hirviö tarttunut
häneen kiinni ja riistänyt aseen hänen kädestään.

Nyt Kertshak suuntasi nyrkillään Tarzanin päähän hirvittävän iskun,
joka olisi sen helposti murskannut, jos olisi osunut kohdalle.

Mutta Tarzan oli kyllin nopea ja kumartuen väisti sen, iskien samalla
itse voimakkaasti nyrkillään Kertshakia vatsanpohjaan.

Apina horjahti taaksepäin. Vaikka kuolettava haava hänen rinnassaan
oli miltei tainnuttanut hänet, virkosi hän epätoivoisesti ponnistaen
vielä

Last Page Next Page

Text Comparison with At the Earth's Core

Page 2
We passed through the doors into the outer jacket, secured them, and then passing on into the cabin, which contained the controlling mechanism within the inner tube, switched on the electric lights.
Page 8
And at the same time I experienced difficulty in breathing.
Page 18
" "Maybe we can borrow a couple," I rejoined.
Page 19
"And withal it is very simple, David.
Page 21
The stone caught the hyaenodon full upon the end of the nose, and sent him bowling over upon his back.
Page 24
"Who is Jubal the Ugly One?" I asked.
Page 33
In like manner air is introduced.
Page 47
As I walked I could not but compare myself with the first man of that other world, so complete the solitude which surrounded me, so primal and untouched the virgin wonders and beauties of adolescent nature.
Page 52
So labyrinthine.
Page 68
I wondered how many ages it would take to lift these people out of their ignorance even were it given to Perry and me to attempt it.
Page 71
There was, however, one great thing to be accomplished first--at least it was the great thing to me--the finding of Dian the Beautiful.
Page 73
" After a moment's silence he turned to me again.
Page 85
I knew what he meant.
Page 88
With the shield slipped well up on my left arm I let fly with another arrow, which brought down a second Sagoth, and then as his fellow's hatchet sped toward me I caught it upon the shield, and fitted another shaft for him; but he did not wait to receive it.
Page 91
Yet it was with the utmost caution that I crawled within its dark interior.
Page 92
Once one of the old bull antelopes of the striped species lowered his head and bellowed angrily--even taking a few steps in my direction, so that I thought he meant to charge; but after I had passed, he resumed feeding as though nothing had disturbed him.
Page 97
For a while I kept still.
Page 98
Formerly he may have been as good to look upon as the others of his handsome race, and it may be that the terrible result of this encounter had tended to sour an already strong and brutal character.
Page 108
The former had held up his two hands, palms toward us, in sign of peace, and I had answered him in kind, when he suddenly gave a cry.
Page 114
.