Tarzan, apinain kuningas Seikkailuromaani Afrikan aarniometsistä

By Edgar Rice Burroughs

Page 46

siemen oli syvälle kylvetty, ja apinain Tarzan oli
tietämättään tehnyt kepposen, josta oli tulossa paljon huolta hänelle
ja hänen heimolleen.

Sinä yönä hän nukkui metsässä lähellä kylää, ja seuraavana aamuna hän
verkalleen lähti kotiin päin haeskellen ravintoa matkan varrella.
Vain muutamia marjoja ja joitakin toukkia hänen onnistui löytää, ja
hän oli puoliksi nälissään, kun hellittäen katseensa kannosta, jonka
alta oli kaivellut maata, näki Saborin, naarasleijonan, seisovan
keskellä tietä tuskin kahdenkymmenen askeleen päässä.

Suuret keltaiset silmät tähystivät häntä ilkeinä ja verenhimoisina,
ja punainen kieli nuoleskeli himoavia huulia, kun Sabor kyyristyi ja
mateli salavihkaa vatsa maahan painautuneena häntä kohden.

Tarzan ei yrittänyt paeta. Hän tervehti tilaisuutta, jota hän todella
oli kuluneina päivinä etsinyt, ja nyt hänellä olikin muita aseita
kuin ruohoista tehty köysi.

Nopeasti hän veti esiin jousensa, sovitti siihen hyvin valmistetun
nuolen, ja kun Sabor hyökkäsi, lensi sitä vastaan jo puolitiessä
terävä kärki. Samassa silmänräpäyksessä Tarzan loikkasi syrjään, ja
kun peto kumahti maahan hänen takanaan, upposi toinen kuolettava
vasama syvälle sen kupeeseen.

Hurjasti kiljahtaen peto kääntyi ja hyökkäsi uudestaan, mutta tällä
kertaa se sai nuolen suoraan toiseen silmäänsä. Pikku apinamies oli
kuitenkin nyt liian lähellä päästäkseen hyökkääjän kynsistä.

Tarzan kaatui vihollisen raskaan ruumiin alle, mutta hänen välkkyvä
veitsensä oli paljastettu iskemään. Hetkisen he makasivat siinä
liikkumatta, ja sitten Tarzan huomasi, että hänen päällään lojuva
jättiläinen ei enää milloinkaan kykenisi vahingoittamaan ihmisiä eikä
apinoita.

Työläästi hän pääsi vääntymään suuren painon alta, ja kun hän
sitten seisoi suorana ja silmäsi voittosaalistaan, valtasi hänet
ylenpalttinen riemu. Ylpeänä hän laski jalkansa voimakkaan
vihollisensa ruumiille, heilautti taaksepäin nuorta hienopiirteistä
päätänsä ja päästi ilmoille isojen apinain voittohuudon.

Metsän kaiku vastasi yltympäriltä, linnut vaikenivat, ja isot eläimet
hiipivät tiehensä, sillä vain harvat viidakon väestä haastoivat
riitaa ihmisapinoiden kanssa.

Ja Lontoossa puhui toinen loordi Greystoke omalle lajilleen
parlamentin ylähuoneessa, mutta yksikään ei vapissut kuullessaan
hänen säyseän äänensä.

Saborin liha ei maistunut edes apinain Tarzanille, mutta nälkä ei
pitänyt suurta lukua sitkeydestä eikä ilkeästä mausta, ja niin oli
apinamies ennen pitkää taas valmis nukkumaan vatsa täynnä. Ensin
hänen kuitenkin täytyi nylkeä nahka, sillä juuri tästä syystä hän
olikin halunnut surmata Saborin.

Kätevästi hän irroitti paksun taljan, sillä hän oli tähän työhön
harjaantunut pienempiä eläimiä nylkiessään. Sitten hän vei
voitonmerkkinä korkean puun oksalle, kyyristyi siellä haarukan varaan
ja vaipui syvään uneen, jota eivät mitkään näyt häirinneet.

Kun Tarzan ei ollut pitkään aikaan levännyt, vaan ollut ahkerassa
puuhassa ja nyt saanut vatsansa täyteen, niin ei ole kumma, että
hän nukkui koko vuorokauden ja heräsi vasta seuraavana päivänä
puolenpäivän tienoissa. Hän meni suoraa päätä Saborin raadon luo,
mutta huomasi mielikarvaudekseen, että toiset viidakon nälkäiset
asukkaat olivat kalunneet luut putipuhtaiksi.

Puolen tunnin matkailu metsässä toi hänen tielleen nuoren hirven,
ja ennenkuin pikku otus tiesi vihollisen olevan lähellä, oli terävä
nuoli iskenyt sen niskaan.

Niin nopeasti vaikutti myrkky, että hirvi ehti hypähtää

Last Page Next Page

Text Comparison with A Princess of Mars

Page 0
We all loved him, and our slaves fairly worshipped the ground he trod.
Page 6
The little stretch of level land was white with Indian tepees, and there were probably half a thousand red warriors clustered around some object near the center of the camp.
Page 14
Five or six had already hatched and the grotesque caricatures which sat blinking in the sunlight were enough to cause me to doubt my sanity.
Page 20
There are other and natural causes tending toward a diminution of population, but nothing contributes so greatly to this end as the fact that no male or female Martian is ever.
Page 22
As he banged me down upon my feet his face was bent close to mine and I did the only thing a gentleman might do under the circumstances of brutality, boorishness, and.
Page 32
At the head of the caravan rode some two hundred warriors, five abreast, and a like number brought up the rear, while twenty-five or thirty outriders flanked us on either side.
Page 52
I understand that you belittle all sentiments of generosity and kindliness, but I do not, and I can convince your most doughty warrior that these characteristics are not incompatible with an ability to fight.
Page 55
It was not that I feared the results which would follow a general belief that I had returned from the Barsoomian heaven or hell, or whatever it was.
Page 58
We had been so engrossed in exploration of the building and in our conversation that it was late in the afternoon before we realized it.
Page 60
He promised to do so, and departed.
Page 61
The windows of the back rooms overlooked an enormous court, which formed the center of the square made by the buildings which faced the four contiguous streets, and which was now given over to the quartering of the various animals belonging to the warriors occupying the adjoining buildings.
Page 65
to me all that I had left behind upon Earth in agreeable and congenial companionship.
Page 83
The Tharks paid him not the slightest attention; they were not out upon the warpath, and the only sign that I had that they had seen him was a quickening of the pace of the caravan as we hastened toward the bordering desert which marked our entrance.
Page 84
Five communities make their headquarters at the city of Thark, and the balance are scattered among other deserted cities of ancient Mars throughout the district claimed by Tal Hajus.
Page 86
Only one thing I ask of you in return, and that is that you make no sign, either of condemnation or of approbation of my words until you are safe among your own people, and that whatever sentiments you harbor toward me they be not influenced or colored by gratitude; whatever I may do to serve you will be prompted solely from selfish motives, since it gives me more pleasure to serve you than not.
Page 90
of mounted warriors, who, in passing, dropped a dozen words that fetched my heart clean into the top of my head.
Page 108
It was of about the bigness of a lead pencil and thinking that it might be in the nature of a speaking tube I put my mouth to it and was about to call into it when a voice issued from it asking me whom I might be, where from, and the nature of my errand.
Page 114
Also I enjoyed luscious fruits and vegetables, but not a single article of food which was exactly similar to anything on Earth.
Page 117
He paid not the slightest attention to me, but as he came abreast I recognized him, and turning I placed my hand upon his shoulder, calling out: "Kaor, Kantos Kan!" Like lightning he wheeled and before I could so much as lower my hand the point of his long-sword was at my breast.
Page 155
As I approached it I saw that it was the dead and mummified remains of a little old woman with long black hair, and the thing it leaned over was.