Tarzan, apinain kuningas Seikkailuromaani Afrikan aarniometsistä

By Edgar Rice Burroughs

Page 44

täytyi siis käydä mustain
miesten kylässä sitä uusimassa.

Varhain seuraavana aamuna hän lähti matkalle ja nopeasti kulkien
saapui ennen puoltapäivää avoimelle paikalle kylän edustalle.
Taas hän asettui suureen puuhunsa ja kuten ennenkin näki vaimoja
työskentelemässä pelloilla ja kylän raitilla ja myrkkypadan
poreilevan suoraan allansa.

Neljä tuntia hän makaili odottaen tilaisuutta laskeutua huomaamatta
maahan ja anastaa haluamansa nuolet, mutta nytpä ei tapahtunutkaan
mitään, mikä olisi houkuttanut kyläläiset asumuksistaan. Päivä
kului, ja yhä kyräili apinain Tarzan vaimon yläpuolella, joka mitään
aavistamatta hääräili padan luona.

Sitten palasivat ne, jotka olivat työskennelleet vainioilla.
Metsästämässä käyneet soturit tulivat myös esiin viidakoista, ja
kun kaikki olivat paaluaidan sisäpuolella, suljettiin ja teljettiin
portit.

Nyt näkyi kylässä keittoastioita kaikkien majojen edustalla, ja
naiset hääräilivät keitostensa ääressä. Kaikille jaeltiin pieniä
pisankikakkuja ja kassavavanukasta.

Äkkiä kuului metsän reunalta huuto. Tarzan katsoi sinne. Siellä
palasi pohjoisesta päin myöhästynyt metsästäjäjoukkue, ja välissään
he puoleksi taluttivat, puoleksi kantoivat vastustelevaa saalista.

Heidän lähestyessään kylää avattiin heille portit, ja ilmoille kohosi
villejä huutoja, kun nähtiin, että saalis oli ihminen.

Kun yhä vastaan pyristelevä vanki oli laahattu kylän raitille,
kävivät naiset ja lapset hänen kimppuunsa seipäin ja kivin, ja
apinain Tarzan, viidakon nuori ja kesytön olento, ihmetteli oman
lajinsa eläimellistä julmuutta.

Koko viidakon väestä kidutti saalistaan vain Shita, leopardi.
Kaikkien muiden siveysopin mukaan oli uhrille nopeasti annettava
armahtava kuolema.

Tarzan oli kirjoistaan oppinut vain hajanaisia tietoja ihmisolentojen
tavoista.

Ajaessaan Kulongaa takaa metsän läpi hän oli odottanut joutuvansa
kaupunkiin, jossa olisi merkillisiä pyörien varassa seisovia taloja
tupruttamassa mustia savupilviä korkeasta puunrungosta -- tai
järvelle, jossa liikkuisi mahtavia rakennuksia, laivoja, pursia,
höyryaluksia, ja muita, kuten hän oli kirjoista lukenut.

Hän oli surkeasti pettynyt tavatessaan mustien pienen kyläpahasen,
joka sijaitsi hänen omassa viidakossaan ja jossa ei ollut ainoatakaan
niin suurta taloa kuin hänen oma majansa kaukaisella rantamalla.

Hän huomasi, että nämä ihmiset olivat ilkeämpiä kuin hänen omat
apinansa ja yhtä kesyttömiä ja julmia kuin Sabor. Tarzan alkoi
halveksia omaa rotuaan.

Nyt he olivat sitoneet uhri-paran korkeaan paaluun kylän keskellä,
Mbongan majan edustalla, ja sitten soturit alkoivat hänen ympärillään
tanssia ja rääkyä, väläytellen puukkoja ja uhkaillen keihäillä.
Ulommassa piirissä kyyköttelivät naiset kirkuen ja rumpuja lyöden. Se
muistutti Tarzanille apinaheimon tappojuhlaa ja niinpä hän tiesikin,
mitä oli odotettavissa. Hän aprikoi hyökkäisivätkö he saaliinsa
kimppuun sen ollessa vielä elossa. Apinat eivät koskaan niin
menetelleet.

Soturien piiri kävi yhä lähemmäksi turvatonta uhria rumpujen
päristessä. Äkkiä suhahti muuan keihäs ja raapaisi uhria. Se oli
merkkinä viidellekymmenelle muulle.

Silmät, korvat ja kädet puhkottiin. Joka tuuma uhrin vääntelehtivää
ruumista, lukuunottamatta hengen säilymiselle välttämättömiä elimiä,
tuli julmien keihästäjien maalitauluksi.

Naiset ja lapset kirkuivat ihastuksesta. Sotilaat nuoleksivat
huuliaan kuvitellessaan tulevaa juhla-ateriaa ja kilpailivat
keskenään keksiessään julmia ja inhoittavia kidutuksia yhä tajuissaan
olevalle vangille.

Silloin apinain Tarzan huomasi aikansa tulleen. Kaikkien silmät
seurasivat ihastuneina paalun luona tapahtuvaa näytelmää. Päivän valo
oli antanut tilaa kuuttoman yön pimeydelle, ja vain muutamat nuotiot
heittivät paalun likelle virvavaloaan

Last Page Next Page

Text Comparison with The Son of Tarzan

Page 6
Each new face of the thousands that came within the anthropoid's ken must be carefully scrutinized, much to the horror of many of his victims; but at last, failing, apparently, to discover whom he sought, the great ape relapsed into morbid indifference, only occasionally evincing interest in a passing face.
Page 8
The mother and tutor both rushed toward the window but before they had crossed half the room the boy had leaped nimbly to the sill and entered the apartment with them.
Page 19
It assured him first of the competence which Lord Greystoke had promised to pay him for the deportation of the ape, and then of revenge upon his benefactor through the son he idolized.
Page 39
The thing they fetched lay upon a litter borne by two men.
Page 44
The boy turned and fled, and at the same instant the lioness charged.
Page 47
At sight of the consternation he had wrought the boy halted.
Page 48
When they turned back he turned and followed them.
Page 66
Two heads were cocked upon one side.
Page 75
Crouching, he extended his huge hand stealthily toward her, as though to seize her.
Page 128
"It may be," she said, "but I do not recall ever having seen a Frenchman in my father's company--he hated them and would have nothing whatever to do with them, and I am quite sure that I never heard any of these words before, yet at the same time I find them all familiar.
Page 131
She wondered as she hastened onward that the sounds continued to come from the same point.
Page 132
Tossing discretion aside, she commenced to circle the clearing.
Page 139
Morison was not entirely without conscience.
Page 144
Morison had been urging his suit.
Page 157
Morison were to attempt the thing single handed.
Page 180
The black man just ahead of him stopped, too.
Page 187
And then came the image of the Hon.
Page 198
It was the only reward I wanted.
Page 202
It seemed, of course, preposterous that this fair and beautiful young woman should prefer to remain in the filthy douar of an illiterate old Arab rather than return to the comforts, luxuries, and congenial associations of the hospitable African bungalow from which the Hon.
Page 218
The cold sweat broke out upon his body.