Tarzan, apinain kuningas Seikkailuromaani Afrikan aarniometsistä

By Edgar Rice Burroughs

Page 4

ei sitten muuta,
muistakaa vain olla hiljaa, tai saatte pillerin kylkiluittenne
väliin, siitä saa herra olla, varma."

Sen sanottuaan ukko jatkoi puhdistamistaan, mikä vei hänet pois
Claytonin luota.

"Hitto vie, tästä voi tulla paha leikki, Alice", sanoi Clayton.

"Sinun pitäisi heti varoittaa kapteenia, John. Ehkä vaara voidaan
vielä välttää", sanoi rouva.

"Luullakseni minun pitäisi niin tehdä, mutta pelkistä itsekkäistä
syistä on melkein pakko pitää suuni kiinni. Mitä tahansa he
aikovatkin, säästävät he meitä kiitokseksi siitä, mitä tein Mustan
Mikon hyväksi; mutta jos he saisivat tietää, että olen estänyt heidän
aikeitaan, niin ei meille osoitettaisi mitään armoa, Alice."

"Sinulla on vain yksi velvollisuus, John: olla laillisen esivallan
puolella. Ellet varoita kapteenia, niin olet yhtä syypää siihen, mitä
ehkä tapahtuu, kuin jos olisit itse auttanut, näitä salahankkeita."

"Nyt käsität sanani väärin, kultaseni", vastasi Clayton, "Minä
ajattelin sinua -- se on minun ensimmäinen velvollisuuteni.
Kapteeni saa syyttää itseään... miksi siis panisin oman vaimoni
mitä hirveimpään vaaraan ja ryhtyisin nähtävästi turhaan yritykseen
pelastaa kapteenia satimesta, johon hänen oma raaka hulluutensa on
hänet vienyt? Sinä et osaa kuvitellakaan, rakkaani, mitä seuraisi,
jos tämä murhamieslauma sitten kuitenkin saisi valtaansa Fuwaldan."

"Velvollisuus on aina velvollisuus, eikä mikään viisastelu, voi sitä
muuttaa. Minä en kelpaisi vaimoksi englantilaiselle loordille, jos
mitenkään olisin syynä siihen, että hän väistyy täyttämästä ilmeistä
velvollisuuttaan. Ymmärrän kyllä sen vaaran, josta puhut, mutta
sinun kanssasi voin sen kestää -- ja kestäisin paljon urhoollisemmin
kuin sietäisin sitä häpeää, ettet ole velvollisuutesi mukaan estänyt
murhenäytelmää, vaikka olisit voinut."

"Käyköön sitten, niinkuin haluat, Alice", vastasi loordi hymyillen.
"Ehkä me hätäilemmekin suotta. Tosin en pidä oloista tällä
laivalla, mutta kenties asiat sentään eivät ole niin hullusti kuin
kuvittelemme. Voihan ajatella, että vanha merikarhu ilmaisi vain
häijyn sydämensä toiveita eikä puhunut tosiasioita. Kapina aavalla
merellä lienee ollut tavallinen sata vuotta sitten, mutta nyt
yhdeksännentoista vuosisadan lopulla sitä ei oikein voi kuvitella
mahdolliseksi... Mutta tuollapa kapteeni juuri menee kajuuttaansa.
Jos minun kerran on varoitettava häntä, niin voin tämän kiusallisen
tehtävän suorittaa yhtä hyvin nyt, vaikka minulla muuten ei olekaan
halua puhutella koko miestä."

Hetkistä myöhemmin hän koputti kajuutan ovelle.

"Sisään!" murahti kapteeni äreällä äänellä.

Ja kun Clayton oli astunut sisään ja sulkenut oven perässään, kysyi
hän:

"No?"

"Tulin kertomaan teille, mitä tänään sain kuulla, sillä minusta
tuntuu, että vaikkei se ehkä merkitse mitään, niin kuitenkin on
hyvä, jos saatte varoituksen. Lyhyesti sanoen, miehistö suunnittelee
kapinaa ja murhia."

"Se on vale!" ärjäisi kapteeni. "Ja jos olette taas sekaantunut
tämän laivan kurinpitoon ja pistänyt nokkanne asioihin, jotka eivät
teitä koske, niin saatte vastata seurauksista, saakeli soikoon. Minä
piittaan viis siitä, oletteko vai ette englantilainen loordi. Minä
olen tämän laivan kapteeni, ja tästä hetkestä pysytte erossa minun
asioistani."

Tämän sanatulvan aikana kapteeni oli joutunut sellaiseen raivoon,
että oli ihan sinipunerva kasvoiltaan ja huusi viimeiset sanat
kiljuen. Samalla hän antoi huomautuksilleen pontta iskemällä

Last Page Next Page

Text Comparison with Jungle Tales of Tarzan

Page 20
Instantly Tarzan turned aside, for he knew well enough what manner of creature the presence of these little sentinels proclaimed.
Page 34
To right and left, nervously, glanced Sheeta, as though assuring himself that the way of escape lay ready at hand.
Page 47
It went a trifle high and Tarzan stooped to let it pass over his head; then he sprang toward the chief.
Page 54
Backing off fifteen or twenty feet from the.
Page 71
" "I cannot bring them," said Momaya.
Page 77
The Gomangani were his deadly enemies, nor could they ever be aught else.
Page 79
He had come to slay, but that overwhelming torrent of speech filled him with consternation and with awe.
Page 84
a haunting premonition of the future, and the fear of the hyenas combined to almost paralyze the child.
Page 88
There was the price to be considered, and Mbonga had no intention of parting lightly with ten goats to obtain the return of a single little boy who might die of smallpox long before he reached a warrior's estate.
Page 94
It was through the medium of play that he learned much during his childhood.
Page 96
In a few minutes he was as active as ever.
Page 116
It would be necessary, therefore, for the watcher to remain there hungry until the blacks had gorged themselves to stupor, and then, if they had left any scraps, to make the best meal he could from such; but to the impatient Tarzan it seemed that the greedy Gomangani would rather burst than leave the feast before the last morsel had been devoured.
Page 151
The impact of the springing creature carried Rabba Kega to the ground.
Page 157
He had seen these dances before and knew that after the stalk would come the game at bay and then the kill, during which Numa would be surrounded by warriors, and unapproachable.
Page 158
With another roar, Tarzan moved forward.
Page 166
Instantly the great bull was awake and bristling, sensing danger from the nocturnal summons.
Page 167
Taug was overwhelmed by the thought.
Page 170
Only the night before he had seen him facing the eyes in the dark, while his fellows groveled in the dirt at his feet, too terrified even to defend themselves.
Page 171
"There are many of us and few of you," and he was right.
Page 173
The more he thought about this matter the more perturbed he.