Tarzan, apinain kuningas Seikkailuromaani Afrikan aarniometsistä

By Edgar Rice Burroughs

Page 39

ja puhkottuja, kun tappelivat
naapuriensa kanssa, mutta kuitenkin aina taas tointuivat. Ei, jotakin
salaperäistä liittyi noihin tikkuihin, joiden pelkkä raapaisu tuotti
kuoleman. Siitä salaisuudesta oli otettava selko.

Sinä yönä Kulonga nukkui mahtavan puun haarukassa, ja korkealla hänen
yläpuolellaan lepäsi Tarzan.

Kun Kulonga heräsi, huomasi hän jousensa ja nuolensa kadonneiksi.
Musta soturi raivostui, mutta enemmän hän pelkäsi. Hän etsi maasta ja
puusta, mutta ei niin jälkeäkään näkynyt, ei jousesta, nuolista eikä
yöllisestä rosvosta.

Kulonga kauhistui. Keihäänsä hän oli heittänyt Kaalaan eikä ollut
saanut sitä takaisin; nyt olivat hänen jousensa ja nuolensa hukassa
ja hän itse aseettomana yhtä ainoata veistä lukuunottamatta. Hänen
ainoa toivonsa oli päästä Mbongan kylään niin nopeasti kuin hänen
koipensa sinne kantaisivat.

Hän oli varma, ettei nyt enää ollut pitkä matka kotiin, ja niin hän
lähti rivakasti juoksemaan pitkin polkua.

Tuuheasta lehvistöstä kymmenkunnan askeleen päässä hänestä
sukeltautui esiin Tarzan ja alkoi levollisesti ajaa häntä takaa.

Kulongan jousi ja nuolet oli vahvasti sidottu korkean jättiläispuun
latvaan, kaarnasta vuoltu läheltä maata pala pois ja viidenkymmenen
jalan korkeudessa jätetty puoleksi taitettu oksa riippumaan. Näin
Tarzan rasti metsäpolut ja merkitsi kätköpaikkansa.

Vähitellen Tarzan pääsi Kulongan kintereille ja kulki miltei hänen
päänsä yläpuolella. Köyttänsä hän piti nyt vyyhtenä oikeassa
kädessään, joka hetki valmiina surmaamaan.

Ainoa, mikä pidätti Tarzania, oli se, että hän halusi saada selville
mustan soturin päämäärän, ja pian odotus saikin palkintonsa, sillä
äkkiä heidän eteensä avautui laaja aukea paikka, jonka toisella
sivulla oli monta merkillistä pesää.

Tehdessään tämän huomion Tarzan oli ihan Kulongan kohdalla. Metsä
loppui äkkiä, ja edessä oli kaksisataa metriä istutettua peltoa
metsänlaidan ja kylän välillä. Tarzanin oli siis toimittava
nopeasti, tai muutoin hänen saaliinsa pääsisi karkuun; mutta hänen
koulutuksensa ansiota oli, ettei äkillisen ilmiön sattuessa hänen
päätöksensä ja toimeenpanon välillä jäänyt aikaa edes ajatuksen
varjolle.

Kun siis Kulonga sukelsi viidakon varjosta, suhahti notkea
köydensilmukka luikerrellen hänen yläpuoleltaan, valtavan puun
alimmalta oksalta, ja ennenkuin tämä kuninkaan poika ehti viittä
askelta, kiertyi silmukka tiukasti hänen kaulansa ympärille hänen
juuri aikoessaan astua isänsä Mbongan viljelyksille.

Niin nopeasti vetäisi Tarzan saaliinsa päätä taaksepäin, että
Kulongan hätähuuto vain korahti hänen kurkussaan. Sitten Tarzan
kiskoi rimpuilevaa uhriaan ylös luokseen, kunnes se roikkui ilmassa,
jolloin hän kiipesi ylemmäs isommalle oksalle ja hinasi vielä
sätkivän Kulongan puun tiheään lehtisuojaan. Siellä hän kiinnitti
köyden lujasti tukevaan oksaan, kapusi sitten alemmas ja työnsi
metsästyspuukkonsa Kulongan sydämeen. Kaala oli kostettu.

Tarzan tutki tarkkaan mustaihoista. Milloinkaan ennen hän ei ollut
nähnyt toista ihmisolentoa. Puukko tuppineen ja vöineen pisti
hänen silmäänsä; sen hän otti. Vaskinen nilkkarengas oli myös
hänen mieleensä, ja sen hän siirsi omaan jalkaansa. Sitten hän
tarkasteli ja ihaili otsan ja rinnan tatuoimista. Hän ihmetteli
teräviksi hiottuja hampaita. Höyhenisen päähineen hän myös anasti
ja oli nyt valmis käymään käsiksi saaliiseensa, sillä hänellä oli
nälkä, ja tässä oli lihaa, tapettu otus, jota hänen oli viidakon
kirjoittamattomien lakien mukaan

Last Page Next Page

Text Comparison with Tarzan the Untamed

Page 15
With the agility of a cat Tarzan ran up the cliff for thirty feet before he paused, and there finding a secure foothold, he stopped and looked down upon Numa who was leaping upward in a wild and futile attempt to scale the rocky wall to his prey.
Page 21
It was not until morning that Tarzan reached a decision and it came to him then like an inspiration from above.
Page 27
At the same instant a brown body sprang outward from the cliff above him.
Page 36
He secured the front-feet bags in place similarly above the great knees.
Page 62
There was no one there, either, and he stepped out and approached the door of the adjoining room where the man and woman were.
Page 66
Between him and his destination lay a trackless wilderness of untouched primeval savagery where, doubtless in many spots, his would be the first human foot to touch the virgin turf.
Page 86
Bertha Kircher held her breath.
Page 97
We are not forever running as fast as we can from one place to another as are you of the outer world.
Page 110
They could hear the noises of the life within the palisade, the laughing and shouting of the Negroes, and the barking of dogs, and through the foliage the girl caught glimpses of the village from which she had so recently escaped.
Page 124
"You know where they are, white woman," he replied.
Page 131
Tarzan depended upon his own quickness and the suddenness of his attack, for he had no bait or hook.
Page 148
"Not this time, Ska," cried the ape-man in a taunting voice, "for now indeed is Tarzan Tarzan.
Page 157
Bertha Kircher realized that the man was afraid nor did she blame him, and she also realized the remarkable courage that he had shown in thus facing a danger that was very real to him.
Page 160
Tarzan squatted on the opposite side.
Page 173
The low sun was casting long shadows across the gardens when Tarzan saw the workers returning from the eastern field.
Page 188
This edifice covered the entire width of one end of the plaza.
Page 194
We English, you know, are great walkers, while these Arabians had never walked since they were old enough to ride a horse.
Page 213
The voice and the girlish figure harmonized perfectly and seemed to belong to each other, while the head and face were those of another creature.
Page 232
"Did we replace the cover on this trap when we came down? I don't recall that we did.
Page 246
The Tommies, their packs and accouterments slung, were waiting the summons to continue.