Tarzan, apinain kuningas Seikkailuromaani Afrikan aarniometsistä

By Edgar Rice Burroughs

Page 37

ei ollut ennen nähnyt muuta ihmistä kuin Tarzanin,
ja niinpä he kummastelivat, mikä ihmeellinen olento oli tunkeutunut
heidän viidakkoonsa.

Kaukana sieltä sijaitsevan majan luona Tarzan kuuli heikkoa
kaikua tästä metakasta, ja käsittäen, että jotakin vakavaa oli
tekeillä heimon keskuudessa, hän lähti nopeasti sinne päin.
Saavuttuaan paikalle hän näki koko heimon olevan koolla kiihkeästi
lörpöttelemässä hänen surmatun kasvatusäitinsä ruumiin ympärillä.

Tarzanin suru ja viha oli rajaton. Yhä uudestaan hän päästi ilmoille
hirveän kostonhuutonsa. Hän löi leveätä rintaansa nyrkeillään,
lankesi sitten Kaalan ruumiin ääreen ja nyyhki yksinäisen sydämensä
surua.

Todellakin on suuri tappio, kun kadottaa koko maailman olennoista sen
ainoan, joka on osoittanut rakkautta ja hellyyttä.

Mitäpä siitä, että Kaala oli julma ja hirveä apina! Tarzanille
hän oli ollut ystävällinen, Tarzanin mielestä hän oli kaunis.
Kaalalle hän oli tietämättään tuhlannut kaiken sen kunnioituksen
ja rakkauden, jota tavallinen poika tuntee omaa äitiään kohtaan.
Hän ei ollut koskaan tuntenut muuta äitiä, ja siksi Kaala sai
vaikkakin sanattomasti kaiken sen, mikä olisi kuulunut kauniille ja
rakastettavalle lady Alicelle, jos tämä olisi elänyt.

Ensi surunpurkauksen jälkeen Tarzan malttoi mielensä ja sai
kyselemällä heimon jäseniltä, jotka olivat nähneet Kaalan lopun,
tietää kaikki mitä heidän köyhä sanastonsa saattoi kertoa. Siinä oli
kuitenkin tarpeeksi. He kertoivat hänelle oudosta, karvattomasta,
mustasta, sulkapäisestä apinasta, joka oli sinkauttanut kuoleman
hoikasta oksasta ja sitten juossut nopeasti kuin Bara-hirvi nousevaa
aurinkoa kohti.

Tarzan ei odottanut enempää, vaan lähti nopeasti matkalle pitkin
puiden oksia. Hän tunsi elefanttipolun mutkat, joita myöten Kaalan
surmaaja oli paennut, ja niinpä hän oikaisi suoraan viidakon halki
saadakseen kiinni mustan soturin, joka todennäköisesti kulkisi pitkin
kiertelevää polkua. Hänen kupeellaan oli hänen tuntemattoman isänsä
metsästyspuukko, ja olalla riippui pitkä suopunki.

Tunnin päästä hän jälleen tuli polulle, kapusi alas ja tutki tarkoin
maata. Pienoisen puron rantamudassa hän huomasi jälkiä, jollaisia
koko viidakossa vain hän itse oli jättänyt, mutta nämä olivat paljon
suurempia. Hänen sydämensä löi kiivaasti. Ajoiko hän takaa ihmistä --
oman rotunsa jäsentä?

Maassa oli kaksi sarjaa jälkiä, jotka kulkivat vastakkaisiin
suuntiin. Hänen otuksensa oli siis jo mennyt tästä pakomatkallaan.
Hänen tutkiessaan tuoreempia jälkiä putosi erään jäljen reunalta
pikkuinen kokkare sen pohjalle -- ahaa, jäljet olivat ihan tuoreet,
hänen saaliinsa oli siis juuri äsken sivuuttanut tämän paikan.

Tarzan turvautui taas puihin ja lähti nopeasti ja ääneti matkalle,
kulkien korkealla polun yläpuolella. Hän oli samonnut tuskin
kilometriä, kun saavutti mustan soturin, joka seisoi pienellä
avoimella paikalla. Kädessä hänellä oli siro jousensa, johon hän oli
sovittanut kuolemaa tuottavan nuolen. Vastapäätä, avoimen paikan
toisella puolella, seisoi Horta, metsäkarju, pää alaspainettuna ja
torahampaat vaahdossa, valmiina hyökkäämään.

Tarzan tarkasteli kummastellen allaan olevaa outoa olentoa --
hänenlaisensa se oli muodoltaan, mutta kuitenkin perin erilainen
kasvoiltaan ja väriltään. Hänen kirjoissaan oli tosin kuva
_neekeristä_, mutta kuinka erilainen olikaan ollut kehno, kuollut
painokuva verrattuna tähän kiiltävän mustaan, kamalaan olentoon, joka
sykki elämää.

Kun mies seisoi siinä jousi

Last Page Next Page

Text Comparison with The Mad King

Page 5
His machine drove from the left side, and he could not see the road at all over the right hand door.
Page 11
"Even a Von der Tann might, without dishonor, hesitate to accompany a mad man through the woods," he replied, "especially if she happened to be a very--a very--" He halted, flushing.
Page 25
" There were papers, magazines and books upon the center table and more books upon a low tier of shelves on either side of the fireplace.
Page 38
"I have changed my mind," said the American, "about going to the Old Forest.
Page 44
"Where would you find any one willing to pay that amount for a crazy king?" he asked.
Page 53
He let his gaze follow the two as they moved on up the corridor until they turned in at the door of the room they sought, then he followed them, entering an apartment next to that in which Herr Kramer's patient lay.
Page 60
To regain it he would have to plunge Lutha into a bitter civil war, for once Peter is proclaimed king he will have the law upon his side, and with the resources of the State behind him--the treasury and the army--he will feel in no mood to relinquish the scepter without a struggle.
Page 62
of all the glitter of gold and gleam of jewels that surrounded them--a grim, business-like appearance that cast a chill upon Peter of Blentz as his eyes scanned the multitude of faces below him.
Page 64
"Crown Leopold, king of Lutha!" A mad roar of acclaim greeted this demand, and again from all parts of the cathedral rose the same wild cry.
Page 90
"That you are the true Leopold is all that I am positive of, for the discomfiture of Prince Peter evidenced that fact all too plainly.
Page 96
"I am terribly peeved.
Page 111
Barney put his ear close to it.
Page 122
Another man took his place on duty.
Page 132
This accomplished, he summoned the Serbian minister, with what purpose and to what effect became historically evident several days later.
Page 156
As for himself, it might go even harder, but of that he gave scarcely a thought--the safety of the princess was paramount.
Page 176
Nearly everyone spoke of the great war and of the peril which menaced Lutha.
Page 182
She was weighing the problematical value of an attempt to enlist the king in the cause of the American.
Page 183
Take me with you now, Barney.
Page 203
When Leopold of Lutha smiled his upper lip curved just a trifle into a shadow of a sneer.
Page 209
I saw him steal the king's clothes at Blentz and I followed him here.