Tarzan, apinain kuningas Seikkailuromaani Afrikan aarniometsistä

By Edgar Rice Burroughs

Page 35

hänen omia
heimolaisiaan, joista useat olivat hänen ystäviään.

Monta näiden vuosien päivistä hän vietti isänsä majassa, jossa vielä
olivat koskemattomina hänen vanhempiensa ja Kaalan pienokaisen luut.
Kahdeksantoista vanhana hän luki sujuvasti ja ymmärsi miltei kaikki,
mitä kerrottiin lukuisissa hyllyillä olevissa teoksissa.

Hän osasi myös kirjoittaa painokirjaimilla nopeasti ja selvästi,
mutta kirjoituskirjaimia hän ei osannut käyttää, sillä vaikka hänen
aarteittensa joukossa oli monia kirjoitusvihkoja, oli majassa niin
vähän kirjoitettua englantia, että hänen mielestään ei kannattanut
ryhtyä tämän toisen kirjoitustavan opiskeluun. Lukea hän sitä sentään
osasi, vaikkakin työläästi.

Näin hän siis kahdeksantoista vanhana oli nuori englantilainen
loordi, joka ei osannut puhua englantia, mutta joka kuitenkin luki
ja kirjoitti äidinkieltänsä. Hän ei ollut milloinkaan nähnyt muuta
inhimillistä olentoa kuin itsensä, sillä sitä pientä aluetta, jossa
hänen heimonsa oleili, ei kostuttanut mikään iso joki, jota myöten
sisämaan villit heimot olisivat kulkeneet. Kolmelta puolen sen
sulkivat sisäänsä korkeat kukkulat, ja neljännellä oli meri. Se
kuhisi leijonia, leopardeja ja myrkyllisiä käärmeitä. Sen koskematon,
vaikeakulkuinen viidakko ei ollut vielä houkutellut luokseen ketään
sen rajojen ulkopuolella asuvaa pelotonta uudisasukasta.

Mutta kun apinain Tarzan eräänä päivänä istui isänsä majassa,
ponnistellen uuden kirjan salaperäisyyksien kimpussa, häiriytyi hänen
viidakkonsa entinen rauha ainiaaksi.

Kaukana idässä päin tuli outo yksirivinen matkue matalan harjanteen
yli.

Etunenässä oli viisikymmentä mustaa soturia aseenaan pitkiä
jousia, myrkytettyjä nuolia ja hoikkia puukeihäitä, joiden päät
oli kovennettu paahtamalla niitä hiljaisella tulella. Selässä
he kantoivat soikeita kilpiä, nenässä isoja renkaita, ja heidän
kiherävillaisista päistään pisti esiin heleänvärisiä höyhentöyhtöjä.
Heidän otsaansa oli tatuoitu kolme yhdensuuntaista värillistä viivaa
ja rintaan kolme samankeskistä ympyrää. Heidän keltaiset hampaansa
oli viilattu teräväkärkisiksi, ja paksut lerppahuulet yhä lisäsivät
heidän ulkonäkönsä eläimellisyyttä.

Heidän perässään astui useita satoja vaimoja ja lapsia,
joista edelliset kantoivat päänsä päällä raskaita taakkoja --
keittoastioita, talouskaluja ja norsunluuta. Takana kulki satakunta
sotilasta, jotka olivat etujoukon kaltaisia.

Kulkueen kokoonpanosta ilmeni, että he paljon enemmän pelkäsivät
hyökkäystä takaapäin kuin niitä vihollisia, jotka voisivat vaania
heidän edellään. Ja niin olikin asian laita, sillä he pakenivat
valkoisen miehen sotilaita, jotka olivat heitä niin rasittaneet kumin
ja norsunluun keruulla, että he eräänä päivänä olivat hyökänneet
voittajiensa kimppuun ja surmanneet valkoisen upseerin ja pienen
osaston hänen mustaa joukkoaan.

Monta päivää he olivat ahmineet lihaa, mutta sitten oli tullut
vahvempi joukko-osasto ja yöllä hyökännyt heidän kyläänsä kostaakseen
toverien kuoleman.

Sinä yönä oli valkoisen miehen mustilla sotilailla ollut yllinkyllin
lihaa, ja pieni jäännös kerran niin mahtavasta heimosta oli lähtenyt
pakoon synkkään viidakkoon, tuntemattomia vaiheita ja vapautta kohti.

Mutta mikä oli vapautta ja onnea näille villeille mustille, se
merkitsi häiriötä ja kuolemaa heidän uuden kotipaikkansa monille
kesyttömille asujamille.

Kolme päivää tämä retkikunta marssi hitaasti yhä syvemmälle
tuntemattomaan ja tiettömään metsään, kunnes he vihdoin varhain
neljäntenä päivänä joutuivat vähäisen joen läheiselle pienelle
alueelle, joka ei näyttänyt niin sankasti kasvullisuuden peittämättä
kuin muut seudut.

Täällä he ryhtyivät rakentamaan uutta kylää, ja kuukaudessa he olivat
raivanneet melkoisen

Last Page Next Page

Text Comparison with Tarzan the Untamed

Page 2
His mate was in danger.
Page 3
At the first glance his eyes narrowed and his.
Page 30
"And now you have come to join us?" asked the colonel.
Page 39
Numa attempted to follow them; Tarzan held him in leash and when he turned upon him in rage, beat him unmercifully across the head with his spear.
Page 40
Any Mangani who wished to, could enter your camp almost at will; but if you have them for sentinels no one could enter without their knowledge.
Page 45
The officers of the Second Rhodesians had seen nothing more of Tarzan of the Apes since he had slain Underlieutenant von Goss and disappeared toward the very heart of the German position, and there were those among them who believed that he had been killed within the enemy lines.
Page 51
No human succor could have availed her even had it been there to offer itself.
Page 60
He hoped to overtake her before she reached Wilhelmstal and so he set out at the swinging trot that he could hold for hours at a stretch without apparent fatigue.
Page 74
And there he slept, after eating again of what remained of Ska, until the morning sun awakened him with a new sense of strength and well-being.
Page 80
As she approached she saw the villagers and their guests squatting in a large circle about the blaze before which a half-dozen naked warriors leaped and bent and stamped in some grotesque dance.
Page 104
As he watched the man, he presently noticed that his eyelids were moving.
Page 111
She knew that he hated her and yet strong within her breast burned the sense of her obligation to him.
Page 122
They brought me along with them when they deserted, either with the intention of holding me ransom or selling me into the harem of one of the black sultans of the north.
Page 126
" Usanga promised that the girl would be in evidence upon their return, and took immediate steps to impress upon his warriors that under penalty of death they must not harm her.
Page 169
At sight of him the lion halted.
Page 176
Once out upon the light sands of the bottom of the gorge objects became more distinguishable, and then she saw that there were other men in the party and that two half led and half carried the stumbling figure of a third, whom she guessed must be Smith-Oldwick.
Page 199
Scarcely had she finished when again the door opened and there entered a yellow-coated soldier.
Page 233
You can do nothing here, but I--I cannot go.
Page 239
Suddenly the ape-man stopped and turned toward the city, his mighty frame, clothed in the yellow tunic of Herog's soldiery, plainly visible to the others beneath the light of.
Page 248
'" "She lives!" cried Tarzan.