Tarzan, apinain kuningas Seikkailuromaani Afrikan aarniometsistä

By Edgar Rice Burroughs

Page 34

enää menettänyt toista köyttä eikä
saalistaan samoin kuin edellisellä kerralla. Kokemuksesta hän oli
saanut oppia ja ajoissa sitonut köyden pään siihen puuhun, jossa hän
istui. Loikatessaan leijona tunsi köyden puristuvan yhä kireämmälle,
teki ilmassa täydellisen kuperkeikan ja putosi raskaasti mätkähtäen
selälleen.

Näin pitkälle oli Tarzanin suunnitelma täysin onnistunut; mutta kun
hän tarttui köyteen ja otti tukea kahden vahvan oksan haarukasta,
huomasi hän, ettei ollutkaan helppoa kiskoa väkevää, rimpuilevaa,
kynsivää, purevaa ja murisevaa otusta puuhun hirtettäväksi.

Vanha Sabor oli tavattoman painava, ja kun se harasi vastaan
mahtavilla käpälillään, olisi vain itse Tantor, elefantti saanut sen
liikkeelle.

Leijona oli taas polulla, mistä se saattoi nähdä konnankujeen
tekijän. Raivosta karjaisten se teki äkkihyökkäyksen ja ponnahti
korkealle ilmaan Tarzania kohti, mutta kun sen valtava ruho pääsi
oksalle, jolla Tarzan oli istunut, ei tätä enää siinä ollut. Sen
sijaan hän nyt keveästi keinui ohuemmalla oksalla, muutaman metrin
päässä vankia ylempänä.

Hetken aikaa Sabor pysytteli oksalla Tarzanin heitellessä risuja sen
suojattomaan päähän. Sitten peto pudottautui taas maahan, ja Tarzan
kiirehti tarttumaan köyteen; mutta Sabor oli nyt huomannut, että
sitä piteli vain ohut nuora, ja kohta se katkaisi tämän valtavilla
hampaillaan, ennenkuin Tarzan oli toistamiseen ehtinyt tiukentaa
silmukkaa.

Tarzan oli äkeissään. Hänen huolellinen suunnitelmansa oli rauennut
tyhjiin, ja niin hän istui haukuskellen ärisevää petoa ja irvistellen
sille parhaansa mukaan.

Sabor käyskenteli edestakaisin puun juurella kolme tuntia. Neljä
kertaa se kyyristyi, mutta yhtä hyvin se olisi voinut saada kynsiinsä
tuulta, joka suhisi puiden latvoissa.

Vihdoin Tarzan väsyi leikkiin, hihkaisi lähtiäisiksi, heitti hyvin
tähdätyn pehmeän ja tahmean hedelmän vihollisensa sähisevään kuonoon
mäsäksi ja lennätti itseään nopeasti puusta puuhun parinkymmenen
metrin korkeudella maasta, ollen taas pian heimolaistensa luona.

Täällä hän kertoi seikkailunsa, rehenteli ja kerskaili, niin että se
herätti kunnioitusta katkerimmissa vihamiehissäkin, kun taas Kaala
suorastaan tanssi ilosta ja ylpeydestä.




YHDEKSÄS LUKU

Ihminen ihmistä vastaan


Näin eleli Tarzan apinain kesken aarniometsissä monta vuotta
ilman mainittavia muutoksia, paitsi että hän tuli yhä vahvemmaksi
ja viisaammaksi ja oppi kirjoistaan yhä enemmän siitä oudosta
maailmasta, joka oli jossakin ulkopuolella.

Hänestä ei elämä milloinkaan ollut yksitoikkoista tai ikävää. Olihan
siellä aina Pisah, kala, jota saattoi pyydystää monista virroista
ja pienistä järvistä, ja Sabor pelättävine serkkuineen pakottamassa
olemaan alati varuillaan ja antamassa jännitystä ja viehätystä joka
hetkelle, jonka hän vietti maan pinnalla.

Usein he vainosivat häntä, ja vielä useammin hän niitä, ja vaikka
ne eivät koskaan saaneetkaan häntä julmiin teräviin kynsiinsä, niin
sattui toisinaan, että tuskin olisi voinut panna paksua lehteä niiden
käpälien ja hänen pehmeän nahkansa väliin.

Nopea oli Sabor naarasleijona, ja nopeita olivat Numa ja Shita, mutta
Tarzan oli kuin salama.

Tantorin, elefantin, kanssa hän pääsi ystäväksi. Kuinka? Älkää kysykö
minulta. Mutta viidakon asujamet tietävät, että monina kuutamoisina
öinä Tarzan ja Tantor käyskentelivät yhdessä, ja milloin tie oli
selvä, sai Tarzan ratsastaa korkealla Tantorin selässä.

Koko muu viidakko oli hänen vihollisiaan, lukuunottamatta

Last Page Next Page

Text Comparison with Tarzanin paluu Seikkailukirja Afrikan aarniometsistä

Page 1
.
Page 3
"_Mon Dieu_, Nikolas!" huudahti hän.
Page 10
KOLMAS LUKU Mitä Maule-kadulla tapahtui Pariisiin saavuttuaan Tarzan oli mennyt suoraa päätä vanhan ystävänsä D'Arnotin asuntoon, jolloin meriluutnantti oli aikamoisesti torunut häntä siitä, että hän oli päättänyt luopua arvonimestä ja tiluksista, vaikka oli täydellä oikeudella ne perinyt isältään John Claytonilta, entiseltä Greystoken loordilta.
Page 11
Tällä haavaa te satutte tarvitsemaan rahoja; jos minun olisi tehtävä teidän puolestanne joku uhraus, olisi asia silloinkin sama -- ystävyyteni teitä kohtaan pysyy aina lujana, koska vaistomme ovat samanlaiset ja minä ihailen teitä.
Page 33
yhtä hyvin voinut matkustaa takaisin Pariisiin.
Page 43
Kuvittelen näkeväni teidän epäuskoisen ilmeenne.
Page 51
" "Sinä viet hänet päivän ratsastusmatkan päähän minun maastani", sanoi sheikki lujasti, "ja jotkut meikäläisistä saattavat teitä, nähdäkseen että tottelet minua.
Page 52
Eikä hän ollut koskaan ollut lähempänä kuolemaa.
Page 55
Aurinko oli tunti sitten noussut, kun he jälleen saapuivat erämaahan vuorten takana.
Page 58
Olin vähällä tehdä sen tänä iltana.
Page 67
"Pelkään, että tämä on jotakin vakavampaa kuin tapaturma, herra Brently", lausui kapteeni.
Page 68
" Tyttö ei voinut olla tuntematta kiitollisuutta häntä kohtaan hänen ystävällisistä ja rohkaisevista sanoistaan.
Page 76
Metsäkarju kohosi ylöspäin sen kynsien ulottuvilta puuhun, ja ilkkuvat kasvot nauroivat Numalle vasten naamaa.
Page 79
Apinamiehen uuden ystävän onnistui vihdoin saada äänensä kuuluville, ja hänen puhuttuansa kilpailivat kylän naiset ja lapset toistensa kanssa kunnianosoituksissa omituiselle olennolle, joka oli pelastanut heidän toverinsa ja yksin taistellut raivokasta Numaa vastaan.
Page 83
Liikkuessaan äänettömästi puiden välitse Tarzan näki soturien alhaalla hiipivän puoliympyrässä vielä mitään aavistamattomia norsuja kohden.
Page 84
Mutta kun Tarzan loi katseensa alaspäin ja hymyili heille, he rauhoittuivat, vaikka eivät voineet käsittää.
Page 90
Hän unohti pyssynsä, unohti edes huutaa -- hänen ainoa ajatuksensa oli paeta tätä pelottavaa valkoista villiä, tätä jättiläistä, jonka paksuilla hyllyvillä lihaksilla ja laajalla rinnalla nuotion värähtelevä hohde leikki.
Page 95
"On aivan samantekevää, vaikka veneet ovatkin hajaantuneet, hyvä herra", sanoi yksi merimiehistä.
Page 108
Mutta kun hän nousi jaloilleen, putosivat hihnat hänen vapautuneista käsivarsistaan, ja samalla hän huomasi olevansa yksinään tässä sisemmässä temppelissä -- ylipapitar ja hullu pappi olivat kadonneet.
Page 118
Seinä näkyi tällä kohtaa olevan tehty yksinomaan näistä melkein säännöllisistä liuskoista.