Tarzan, apinain kuningas Seikkailuromaani Afrikan aarniometsistä

By Edgar Rice Burroughs

Page 33

troopillisen
aarniometsän sekasortoa. Pyörremyrskyn käsissä sinkoili oksia,
suuria ja pieniä, rajusti liikehtivän vihannuuden halki, kuolemaksi
ja tuhoksi tiheästi asutun maailman lukemattomille onnettomille
asukkaille.

Tuntikausia jatkui myrsky lakkaamatta, ja heimo kyyristeli yhä
pelosta väristen. Ollen alituisessa vaarassa joutua kaatuvien
puiden ja oksien alle ja lamautuneina välähtelevistä salamoista
ja jyrähdyksistä he pysyttelivät surkeina koossa, kunnes myrsky
vaimenisi.

Loppu oli yhtä äkillinen kuin alkukin. Tuuli lakkasi, aurinko paistoi
-- luonto hymyili jälleen. Vettä tiukkuvat lehdet ja oksat, uhkeiden
kukkien märät kuvut välkkyivät palaavan päivän loisteessa. Ja yhtä
pian kuin luonto unohti kauhunsa, tointuivat siitä myös sen lapset.
Toimelias elämä jatkui kuten aikaisemmin ennen pimeyttä ja pelkoa.

Mutta Tarzanille oli nyt selvinnyt vaatteiden salaisuus. Kuinka
mukavaa olisikaan ollut Saborin paksun nahan alla! Ja niin sai
seikkailuhalu uutta virikettä.

Useita kuukausia oleskeli heimo rannikolla, missä Tarzanin maja oli,
ja opinnot veivät suurimman osan hänen aikaansa; mutta aina kun hän
kuljeskeli metsässä, piti hän valmiina suopunkiaan. Monet pikku
eläimet joutuivat hänen nopeasti viskaamaansa silmukkaan.

Kerran se osui Hortan, metsäkarjun, lyhyeen niskaan ja tämän vimmatut
ponnistelut päästä vapaaksi tempaisivat Tarzanin maahan oksalta,
jolla hän oli maannut vaanimassa. Väkevä karju kääntyi kuullessaan
hänen putoavan, ja nähdessään siinä vain helpon saaliin se painoi
päänsä alas ja hyökkäsi hämmästyneen pojan kimppuun.

Onneksi Tarzan ei ollut loukkaantunut putoamisestaan, sillä kissan
tavoin hän oli levittänyt kaikki neljä raajaansa välttääkseen
tärähdystä. Heti hän oli pystyssä, ja hypäten kuin apina hän pääsi
turvaan oksalle. Hortan turhaan koettaessa häntä tavoittaa.

Näin Tarzan kokeillen oppi oudon aseensa vahvat sekä heikot puolet.
Tällä kertaa hän tosin menetti pitkän köytensä, mutta hän tiesi,
että jos Sabor olisi vetänyt hänet oksalta, niin loppu olisi
todennäköisesti ollut toinen, sillä epäilemättä hän silloin olisi
menettänyt henkensä.

Uuden köyden punomiseen meni häneltä monta päivää, mutta kun
se vihdoin oli valmis, lähti hän taas metsästämään, asettuen
väijyksiin tiheälatvaiselle oksalle, joka riippui veden luo vievän
paljonkuljetun polun yllä.

Useat pikku eläimet kulkivat ehein nahoin hänen ohitseen. Hän ei
välittänyt niin mitättömästä saaliista. Jonkin isomman otuksen piti
näyttää toteen hänen aseensa tehokkuus.

Vihdoin tuli se, jota hän etusijassa odotti. Notkeat lihakset
pullistuneina välkkyvän taljan alla, täyteläisenä ja kiiltävänä tuli
Sabor, naarasleijona. Pehmeät käpälät astelivat ääneti kapeaa polkua.
Päätänsä se piti korkealla, ollen alati varuillaan, ja pitkä häntä
heilui siroin kääntein hitaasti edestakaisin.

Yhä lähemmäksi se tuli paikkaa, missä Tarzan piili oksalla, pitäen
pitkää suopunkiaan valmiina heittoon.

Kuin pronssipatsas, hiljaa kuin muuri oli siinä Tarzan kyyryssä.
Sabor oli menossa alitse. Se astui ohitse askeleen -- toisen,
kolmannenkin, mutta silloin salavihkainen ansa suhahti lentoon.

Hetkisen riippui levällään oleva silmukka leijonan pään yllä kuin
käärme, mutta samassa kuin peto katsahti ylöspäin, keksiäkseen
mistä suopungin suhahdus oli lähtöisin, kiertyi, köysi sen kaulaan.
Nopealla tempaisulla Tarzan tiukensi silmukkaa, päästi köyden ja
piteli molemmin käsin itseään kiinni oksalla.

Sabor oli paulassa. Yhdellä loikkauksella ryntäsi säikähtynyt peto
viidakkoon, mutta Tarzan ei

Last Page Next Page

Text Comparison with The Beasts of Tarzan

Page 4
Little did either dream of what both were destined to pass through before they should meet again, or the far-distant--but why anticipate? For ten minutes after the ape-man had left her Jane Clayton walked restlessly back and forth across the silken rugs of the library.
Page 12
"Here you will not need it.
Page 49
"Where is the white man your messengers report to be with you?" he asked of the chief.
Page 54
Two in advance held lighted torches in their left hands and ready spears in their right.
Page 56
He told Tarzan that he himself was going to eat the ape-man's heart.
Page 67
Instead, he took his party hurriedly to the river, where they stole a number of canoes the blacks had hidden there.
Page 69
"The Russian--he got them," he whispered.
Page 93
Until now she had forgotten them entirely.
Page 94
protection both on the long journey to the sea.
Page 108
to the ape-man whose idea of speed had been gained by such standards as the lesser apes attain, he made, as a matter of fact, almost as rapid progress as the drifting canoe that bore Rokoff on ahead of him, so that he came to the bay and within sight of the ocean just after darkness had fallen upon the same day that Jane Clayton and the Russian ended their flights from the interior.
Page 114
As if they had been in the grip of a fly-wheel, they were jerked suddenly from their prey.
Page 116
For all his countless crimes he was punished in the brief moment of the hideous death that claimed him at the last.
Page 119
Paulvitch licked his lips in anticipatory joy, and urged his tired legs to greater speed that he might not be too late to the ship's anchorage to carry out his designs.
Page 120
Nor had the Russian long to wait before one of the awkward little skiffs which the Mosula fashion came in sight upon the bosom of the river.
Page 128
The flames had reached the engine-room, and the ship no longer moved toward the shore.
Page 132
He had no love for authority, and certainly not the slightest intention of submitting to the domination of an ordinary Swede sailor.
Page 138
Chapter 21 The Law of the Jungle In Tarzan's camp, by dint of threats and promised rewards, the ape-man had finally succeeded in getting the hull of a large skiff almost completed.
Page 139
Excitedly he hastened to Mugambi.
Page 140
"What is the meaning of this?" she asked, addressing the mate.
Page 141
Schneider would not have committed such an act unless he had been reasonably sure that there was a way by which he could quit Jungle Island with his prisoners.