Tarzan, apinain kuningas Seikkailuromaani Afrikan aarniometsistä

By Edgar Rice Burroughs

Page 31

alaoksasta, tarttui saaliiseensa hampaillaan
ja kiipesi kiireesti ylöspäin -- Tublat yhä perässä.

Yhä ylemmäs hän kapusi metsän jättiläisen huojuvaan latvaan asti,
jonne hänen painava ahdistajansa ei enää uskaltanut tulla. Sinne
Tarzan istuutui ja syyti iva- ja haukkumasanoja raivostuneelle,
vaahtoavalle pedolle, joka oli häntä toistakymmentä metriä alempana.

Mutta silloin Tublatin valtasi hullu raivo.

Hirvittävästi ulvoen ja karjuen hän ryntäsi maahan naaraiden ja
nuorten parveen, upotti raateluhampaansa moniin heikkoihin niskoihin
ja repi isoja kappaleita niiden selästä ja rinnasta, jotka joutuivat
hänen kynsiinsä.

Istuen heleässä kuunvalossa Tarzan oli tämän raivoisan näytelmän
todistajana. Hän näki naaraiden ja poikasten suinpäin pakenevan
ylös puihin. Sitten saivat isot uroksetkin kokea hullun kumppaninsa
puraisuja ja kaikki kiirehtivät kauhistuneina ympäröivän metsän
pimeään suojaan.

Lopuksi oli paikalla enää vain muuan myöhästynyt apina. Tämä riensi
hurjaa vauhtia sitä puuta kohti, jonka latvassa Tarzan istui, ja
hänen kintereillään seurasi hirveä Tublat. Se oli Kaala, ja heti kun
Tarzan näki, että Tublat oli saamaisillaan hänet kiinni, laskeutui
hän nopeasti kuin putoava kivi oksalta oksalle kasvattiemonsa avuksi.

Nyt Kaala oli jo puun oksien alla, ja hänen yläpuolellaan odotti
Tarzan kilpajuoksun tulosta.

Kaala hyppäsi ilmaan ja tarttui oksaan, joka oli vain hiukan
korkeammalla kuin mihin Tublat yletti suorastaan maasta. Kaala olisi
ehtinyt turvaan, mutta silloin kuului rasahdus, oksa murtui ja
lennätti hänet Tublatin päälle, joka tuupertui nurin.

Molemmat olivat heti taas jalkeilla, mutta vaikka he olivatkin
nopeita liikkeissään, oli Tarzan vielä nopeampi, ja raivostunut
Tublat näki nyt edessään ihmislapsen, joka seisoi hänen ja Kaalan
välillä.

Mikään ei olisikaan ollut julmalle pedolle mieluisampaa ja riemusta
karjahtaen Tublat hyökkäsi pikku loordi Greystoken kimppuun. Mutta
hänen hampaansa eivät päässeet puraisemaan pähkinänruskeaa ihoa.

Jäntevä käsi tarttui Tublatin karvaiseen kurkkuun, ja toinen työnsi
kymmenisen kertaa terävän metsästyspuukon leveään rintaan. Pistot
seurasivat toisiaan nopeasti kuin salamanvälähdykset ja lakkasivat
vasta sitten kun Tarzan tunsi vihollisensa lyyhistyvän kokoon.

Kun ruumis lojui hengetönnä maassa, laski Tarzan toisen jalkansa
niskalle, kohotti silmänsä täysikuuhun, keikautti nuorta päätänsä
uhmaavasti taaksepäin ja päästi ilmoille heimonsa villin ja
peloittavan sotahuudon.

Yksitellen pudottautuivat hänen heimolaisensa lehväisistä
pakopaikoistaan ja kerääntyivät piiriksi Tarzanin ja hänen voitetun
vihollisensa ympärille. Kun he olivat kaikki saapuvilla, kääntyi
Tarzan heihin päin.

"Minä olen Tarzan", huusi hän. "Minä olen suuri tappaja. Varokaa
hätyyttämästä Tarzania ja hänen emoansa Kaalaa! Teidän joukossanne ei
ole ketään niin mahtavaa kuin Tarzan. Varokoot hänen vihollisensa."

Katsoen suoraan Kertshakin ilkeihin punaisiin silmiin nuori loordi
Greystoke löi tukevaan rintaansa ja päästi vielä kerran ilmoille
uhkavaatimuksensa.




KAHDEKSAS LUKU

Puunlatvasta metsästämässä


Tappojuhlan jälkeisenä aamuna heimo lähti vitkalleen metsän läpi
takaisin rannikolle päin. Tublatin ruumis jäi sille paikalle, johon
oli kaatunut, sillä Kertshakin kansa ei syö omia vainajiaan.

Retken varrella he verkalleen haeskelivat ruokaa. Kaikenlaisia
hedelmiä he löysivät yllin kyllin ja toisinaan linnunpoikasia, munia,
matelijoita ja hyönteisiä. Pähkinät he murskasivat voimakkailla
hampaillaan tai kivien välissä, jos ne olivat liian kovia.

Kerran osui vanha Sabor heidän tielleen ja pani

Last Page Next Page

Text Comparison with The Oakdale Affair

Page 0
No detail seemed to have escaped his cunning calculation.
Page 3
The night noises of the open country fell strangely upon his ears accentuating rather than relieving the myriad noted silence of Nature.
Page 8
"Not a cent less 'n fifty thou, you tinhorn!" he bellowed, belligerent and sprayful.
Page 12
Prim was as a Texas steer in a ten cent store.
Page 30
" For a time she was silent again, sitting stiffly erect.
Page 31
I will die! I come of a good family.
Page 34
"Let's go," he said.
Page 38
"I am going down to that woman," said Bridge, and he drew the bolt, rusty and complaining, from its corroded seat.
Page 40
The stairs creaked beneath the unaccustomed weight of so many bodies as they descended toward the lower floor.
Page 48
" "How in the world did you do it?" asked the girl, rapturously.
Page 51
"I know--";.
Page 75
Willie's method of eating was in itself a sermon on efficiency--there was no lost motion--no waste of time.
Page 78
We ought to make a cleaning on this job, boes.
Page 83
"If they get any booze," he said, "they'll take us out of here and string us up.
Page 84
Mrs.
Page 90
"There might o' been some doubts about you before, but they aint none now.
Page 91
" He pushed his way up until he faced the prisoners.
Page 94
" "Isn't it wonderful?" murmured the girl, and she had other things in her heart to murmur; but a man's lips smothered hers as Bridge gathered her into his arms and strained her to him.
Page 97
78 2 1 Squibbs place!" Squibbs' place!" 80 6 4 Squibbs gateway Squibbs' gateway 84 6 1 Squibb's summer Squibbs' summer 85 6 1 thet aint thet ain't 85 7 5 on em on 'em 85 8 1 An' thet aint An' thet ain't 85 10 1 But thet aint But thet ain't 85 10 3 of em of 'em 85 10 3 of em of 'em 86 2 2 there aint there ain't 87 5 others' mask other's mask 88 6 1 Squibbs woods Squibbs' woods .
Page 98
94 8 1 Squibbs place," Squibbs' place," 97 4 2 "We aint "We ain't 98 1 8 Squibbs place Squibbs' place 98 3 1 hiself de hisself de 98 5 4 he aint .